Siirry pääsisältöön

Miika Nousiainen: Maaninkavaara

"Minä voisin juosta, vaikka vuoden verran. Sen aikaa että isä paranisi. Voisin vahtia isää. Harjoitusten lomassa voisimme puhua asioista. Isä tarvitsee minua nyt, se on varmaa. Yksin se ei pärjää."
Miika Nousiainen:
Maaninkavaara
(Otava 2009)
Äänikirjan lukija Aku Laitinen
Kesto 9h 20min.
Kansallisuustransvestiitti Mikko Virtasesta kertoneeseen Vadelmavenepakolaiseen (2007) ihastuneena odotin paljon Miika Nousiaisen toiselta romaanilta, Maaninkavaaralta. Valitettavasti en kuitenkaan voi sanoa hurmaantuneeni: tarinan huumori ei vedonnut minuun vaikka saikin paikoin hymähtämään. Paikoin tosin myös irvistämään.

Maaninkavaara on tarina isästä ja tyttärestä - ja suomalaisesta kestävyysjuoksusta. Huttusen perhe kohtaa tragedian, kun perheen juoksijatähti Jarkko katoaa ollessaan matkalla kotiin juoksukilpailuista. Mitalikahvit vaihtuvat suruun ja ikävään.

Martti-isän maailmaan tulleen ammottavan aukon pyrkii korjaamaan Heidi, joka aloittaa juoksun. Kun isä saa keskittyä Heidin valmentamiseen, on elämässä taas sisältöä.

Martti on niin juoksun pauloissa, että hän mittaa kaiken elämässään juoksun mittareilla. Mies on vakuuttunut siitä, että suomalainen kestävyysjuoksu on kriisissä ja että hänellä on mahdollisuus tehdä osansa, jotta pieni maa EU:n laitamilla nousisi uuteen kukoistukseensa.
Täällä on Hanneksen hyvä. Tekisi mieli kaivaa viereen toinen kuoppa. Jarkko kuuluisi Hanneksen viereen ainakin sielunsukulaisuuden perusteella. Sen haudan viereen tulisi suurempi ja kovempi kivi kuin yksikään toinen hautakivi. Sen alle laitettaisiin lepäämään suomalainen kestävyysjuoksu. Näen joka päivä, kuinka se riutuu pois. Ehkä se pitäisi päästää tuskistaan.
Heidi ei ymmärrä, mihin hän lähtee lupautuessaan isän uudeksi valmennettavaksi. Tyttären tarkoitus on hyvä, saada isä takaisin elämään kiinni. Martti ei vain ymmärrä rajoja vaan tarkastelee kaikkea juoksemisen läpi. Suhtautuminen juoksuun on fanaattista ja kaikkialle tunkeutuvaa.

Tarinaa kerrotaan sekä Heidin että Martin näkökulmista. Jälkimmäinen on kuitenkin se, joka tuntuu vievän kaiken tilan - niin kuin hän tekee perheessäkin, jossa äiti kyllä huomaa, miten vauhti kasvaa liian kovaksi. Hän ei vain osaa pysäyttää jääräpäistä miestään, joka on varma asiastaan, mikä on kummallista, kun perheestä on yksi jäsen jo menetetty. Lopulta Heidin on otettava ohjat käsiinsä, eikä lopputulema ole sekään kovin uskottava.

Martti on satiirinen kuva yhden asian miehestä. Miehen tekemiset menevät kuitenkin niin överiksi, että lukijana en huomaa huvittuvani vaan ennemminkin ahdistuvani. Tällaisia martteja, jotka ovat valmiita mihin tahansa päämääränsä saavuttaakseen, valitettavasti on oikeassakin elämässä. En jaksa huvittua siitä, miten tyttären kuukautisista väännetään vitsi, vaan ärsyynnyn. Vitsi siitä, miten juoksu on koko elämän johtotähti, vanhenee aika pian eikä jaksa kantaa loppuun saakka.

Aiemminkin olen todennut, että huumori on vaikea laji. Minuun tämä huumori ei uponnut mutta Elina kiittää onnistunutta satiiria ja Amman tarina veti mukaansa. Katja hämmästelee kirjailijan perehtyneisyyttä, Sannan kirja sai nauramaan ääneen mutta minun laillani Hanna ei juurikaan huvittunut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?