Siirry pääsisältöön

Jessie Burton: Nukkekaappi

"Kaapin yksityiskohdat ovat hämmentävän tarkkoja ikään kuin oikea talo olisi kutistettu ja leikattu kahtia niin että sisukset paljastuvat. Yhdeksän huonetta - keittiöstä salonkiin ja jopa ullakkoon, jossa varasotidaan turvetta ja polttopuuta suojassa kosteudelta. 'Täällä on piilokellarikin', Johannes sanoo ja avaa keittiön ja paraatikeittiön välisen lattian, jonka alta paljastuu tyhjä piilo. Paraatikeittiön kattoon on jopa maalattu alkuperäisen näköinen silmää huijaava kuva. Nella muistaa keskustelunsa Oton kanssa. Kaikki romahtaa, Otto sanoi katsoen epätodellisen näköistä kattoa."
Jessie Burton: Nukkekaappi
(Otava 2016)
Alkuteos The Miniaturist 2014
Suomentanut Markku Päkkilä
431 sivua
1600-luvun Amsterdamiin vie Jessie Burtonin romaani Nukkekaappi, jonka päähenkilö on nuori Nella, vastavihitty vaimo, joka saapuu uuteen kotiinsa maaseudulta mukanaan vähäinen määrä tavaraa mutta sitäkin suurempi määrä toiveita uudesta elämästä uudessa kodissa. Aika pian selviää, että toiveille ei ole katetta. Vastaanotto Amsterdamissa ei ole järin lämmin, eikä Nellaa parikymmentä vuotta vanhempi aviomies tunnu olevan kovin kiinnostunut vaimostaan. Matkoja ja menoja Johanneksella sen sijaan riittää.

Vaikka avioelämä ei ole Nellan odotusten mukaista, onnistuu erikoinen yhteisö Herengrachtin kanavan varrella voittamaan hänet puolelleen. Johanneksen sisarella Marinilla on kolkkoudestaan huolimatta pehmeä puoli, Cornelia hoitaa palvelijan töitä ja on samalla tärkeä tiedonlähde. Otto, miespalvelija, pysyttelee taustalla.

Johannes yllättää vaimonsa erikoisella häälahjalla. Nella saa ison nukkekaapin, joka on lähes täydellinen toisinto Brandtien omasta talosta. Smitin luettelosta löytyy miniatyristi, jolta Nella tilaa pieniä esineitä ja hahmoja nukkekaappiaan varteen - ja saa jatkuvasti enemmän kuin tilaa. Näyttää siltä kuin salaperäinen miniatyristi näkisi enemmän kuin muut, jopa tulevaisuuteen saakka.
Nella kääntelee niitä käsissään ja yhtäkkiä alkaa tuntua uhkaavasti siltä että hänen verensä lakkaa kiertämästä. Toisen koiran mahassa on pieni musta piste täsmälleen samassa paikassa kuin Dhanallakin.
Erityisen uhkaavan tilanteesta tekee se, että Brandtin perheellä on salaisuus, jonka ei pitäisi päästä päivänvaloon Amsterdamin kaduilla. Vai onko mahdollista, että syntejä annetaan anteeksi, kun varakkuutta ja asemaa on riittävän paljon? Vai käykö sittenkin niin, että nimenomaan aseman ja varakkuuden tähden salaisuudesta perille päässeet ovat valmiita petokseen?

Nukkekaappi avaa lukijalle elämäntäyteisen kuvaston 1600-luvun Amsterdamista. Kuvasto on kiehtova ja kiinnostava, ja jouheva kerronta pitää otteessaan. Henkilöt jäävät kuitenkin melkoisen yksiulotteisiksi eikä se, miten 18-vuotias maalaistyttö kasvaa muutamassa kuukaudessa ottamaan ohjia käsiinsä, ole täysin vakuuttavaa. Naisten asemaa vuosisatoja sitten kuvataan kyllä kiintoisasti: Amsterdamissa naiset sentään voivat liikkua kadulla ilman miesseuraa.

Tunnelmaa on luotu tehokkaasti ja miljöötä kuvataan eläväksi, mutta silti jotain jää puuttumaan. Tuntuu, että kaikkia elementtejä ei ole maltettu hyödyntää vaan hyviä aineksia sipaistaan melko kepeällä otteella - ehkä teemojen karsiminen olisi antanut tilaa syvyyteen. Loppujen lopuksi: Nukkekaappi on kelpo lukuromaani, joka viihdyttää mutta ei herätä syviä ihastuksen huokauksia ainakaan tässä lukijassa.

Burtonin romaanista kirjoittavat myös Katja, HennaUlla, Leena, TuijaKirjaluotsi, Annika, Riitta ja Amma. Hakemalla löytyy lisää, blogeissa kirjasta on kirjoitettu runsaasti.

Helmet 2017: 42. Esikoisteos.

Kommentit

  1. Tykkään historiallisista kirjoista ja tässä oli yksi kelpo teos tuolta ajalta. Aika hyvin tuli esille naisen paikka avioliitossa ja muutenkin yhteiskunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisen asema mietitytti monessa kohtaa, ja sitä tuotiinkin hyvin esille. Kelpo teos tosiaan.

      Poista
  2. Bloggauksesi summaa paljon ajatuksiani Nukkekaapista. Pidin ideasta (ja kauniista kannesta!) ja ajattelin, että siinä voisi olla ainesta paljoon, mutta toteutus oli jäänyt aika tavanomaiseksi. Lukuromaanina menee, mutta harmillisen pinnalliseksi ja väärällä tavalla helpoksi (olisin kaivannut haastetta) lukukokemuksesi jäi tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosiaan kaunis. :) Ideasta pidin minäkin, ja kyllä Johanneksen kohtalo mietitytti nykylukijaa aika tavalla. Turhan helppo lukukokemus tosiaan mutta ihan hyvää ajanvietettä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…