Siirry pääsisältöön

Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika

"Aarni oli rajannut kuvan valmiiksi. Nyt hän odotti enää että jotakin tapahtuisi: että kuva-alalle lentäisi lintu, tuuli nostaisi voimakkaampia aaltoja, valo taittuisi ja antaisi syyn painaa laukaisinta."

Pauliina Vanhatalo:
Pitkä valotusaika
(Tammi 2015)
224 sivua

Kun luin Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi -teoksen, nousi monessa kohtaa esiin tämä pari vuotta sitten julkaistu romaani, Pitkä valotusaika. Moni romaania suositteli ja se jäi mieleni lukulistalle pyörimään. Hyvä, että jäi, sillä tarina on kiehtova ja siihen oli mukavaa uppoutua.

Päähenkilö on Aarni, jolla ei suju kovin hyvin. Elämä 1960-luvun Oulussa ei tunnu tarjoavan tulevaisuudentoivoa vaan ajatukset keskittyvät siihen, miten koulun voisi räjäyttää. Kun äiti ohjaa Aarnin töihin valokuvausliikkeeseen, ei tilanne alkuun näytä juuri kirkastuvan. Mutta kun Aarni vähitellen pääsee uppoutumaan valokuvauksen maailmaan, saa elämä uutta sisältöä ja lopulta valokuvaus ohjaa miehen koko elämää.

Kuvat ja kuvaaminen ovat romaanissa merkittävässä asemassa. Kuvaustekniikka muuttuu ja kehittyy, ja se välittyy myös tarinasta, joka ulottuu 1960-luvulta nykyaikaan. Tarinan kuvallisuutta korostavat kauniisti joidenkin lukujen alusta löytyvät kuvatiedot.
Ikkuna, 1971.
© Aarni Koskiaava
Yhteydenotot ja hintatiedustelut:
Valokuva-agentuuri Photosviakreeta
Merkittävässä asemassa on myös päähenkilö, Aarni, josta Vanhatalo luo moninaisen ja vivahteikkaan kuvan. Pitkä valotusaika on psykologisesti onnistunut kuvaus miehestä, joka ponnistaa isättömyydestä kohti taiteilijaelämää, hankkii perheen ja onnistuu elämässään ainakin yli omien odotustensa - ja kantaa mukanaan taakkoja, joita onnistumisetkaan eivät harteilta pudota.

Pauliina Vanhatalo on taitava kirjoittaja, joka asettaa sanansa kauniisti. Pitkä valotusaika jää hehkumaan mieleen kirkkaan kuulaana. Vaikka alkuun Aarnin hahmo ei oikein sympatiaa herätä, huomaan jossain vaiheessa asettuneeni hänen puolelleen ja toivovani hänelle hyvää. Taitavasti romaani rakentaa elämästä kirpeänhaikean kuvan, jota katselee mielellään.

Kirjasta ovat bloganneet myös ainakin Katja, Paula, Kaisa ja Omppu.

Helmet 2017: 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia.

Kommentit

  1. Hieno kirja. Minulle kirja on vielä siitäkin tärkeä, että kansikuvassa on valokuva entisen kotikaupungin Oulun vanhasta sillasta ja Aarnihan oli miettimässä pahoja tekoja siinä Lyseon kulmilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on minusta kovin viehättävä, vaikken tienoota tunnistanutkaan. Arvaan, että tunnistaminen tekee kannesta vielä vaikuttavamman.

      Poista
  2. Tämä on ollut yksi lempiromaaneistani - pitäisikin lukea se uudestaan! Itsekin pidän valokuvauksesta, kuten Aarni, ja pidin myös kirjan psykologisesta kuvauksesta ja Vanhatalon kirjoitustyylistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainitsemístasi asioista pidän minäkin. Mieleenpainuva romaani.

      Poista
  3. Ihanaa, että pidit tästä! Minusta tämä oli vuoden 2015 parhaita kirjoja ja edelleen hyvin mieleenpainuva lukukokemus. Olen ostanut tämän omaan hyllyynkin ja Syksyn lehden tavoin voisin hyvinkin lukea uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihmettele, että tätä on niin moni kehunut.

      Poista
  4. Voi ihana muistutus tästä ihanasta kirjasta ja sen tunnelmasta! Kiva kun bloggasit tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista, bleue! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…