Siirry pääsisältöön

Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika

"Aarni oli rajannut kuvan valmiiksi. Nyt hän odotti enää että jotakin tapahtuisi: että kuva-alalle lentäisi lintu, tuuli nostaisi voimakkaampia aaltoja, valo taittuisi ja antaisi syyn painaa laukaisinta."

Pauliina Vanhatalo:
Pitkä valotusaika
(Tammi 2015)
224 sivua

Kun luin Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi -teoksen, nousi monessa kohtaa esiin tämä pari vuotta sitten julkaistu romaani, Pitkä valotusaika. Moni romaania suositteli ja se jäi mieleni lukulistalle pyörimään. Hyvä, että jäi, sillä tarina on kiehtova ja siihen oli mukavaa uppoutua.

Päähenkilö on Aarni, jolla ei suju kovin hyvin. Elämä 1960-luvun Oulussa ei tunnu tarjoavan tulevaisuudentoivoa vaan ajatukset keskittyvät siihen, miten koulun voisi räjäyttää. Kun äiti ohjaa Aarnin töihin valokuvausliikkeeseen, ei tilanne alkuun näytä juuri kirkastuvan. Mutta kun Aarni vähitellen pääsee uppoutumaan valokuvauksen maailmaan, saa elämä uutta sisältöä ja lopulta valokuvaus ohjaa miehen koko elämää.

Kuvat ja kuvaaminen ovat romaanissa merkittävässä asemassa. Kuvaustekniikka muuttuu ja kehittyy, ja se välittyy myös tarinasta, joka ulottuu 1960-luvulta nykyaikaan. Tarinan kuvallisuutta korostavat kauniisti joidenkin lukujen alusta löytyvät kuvatiedot.
Ikkuna, 1971.
© Aarni Koskiaava
Yhteydenotot ja hintatiedustelut:
Valokuva-agentuuri Photosviakreeta
Merkittävässä asemassa on myös päähenkilö, Aarni, josta Vanhatalo luo moninaisen ja vivahteikkaan kuvan. Pitkä valotusaika on psykologisesti onnistunut kuvaus miehestä, joka ponnistaa isättömyydestä kohti taiteilijaelämää, hankkii perheen ja onnistuu elämässään ainakin yli omien odotustensa - ja kantaa mukanaan taakkoja, joita onnistumisetkaan eivät harteilta pudota.

Pauliina Vanhatalo on taitava kirjoittaja, joka asettaa sanansa kauniisti. Pitkä valotusaika jää hehkumaan mieleen kirkkaan kuulaana. Vaikka alkuun Aarnin hahmo ei oikein sympatiaa herätä, huomaan jossain vaiheessa asettuneeni hänen puolelleen ja toivovani hänelle hyvää. Taitavasti romaani rakentaa elämästä kirpeänhaikean kuvan, jota katselee mielellään.

Kirjasta ovat bloganneet myös ainakin Katja, Paula, Kaisa ja Omppu.

Helmet 2017: 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia.

Kommentit

  1. Hieno kirja. Minulle kirja on vielä siitäkin tärkeä, että kansikuvassa on valokuva entisen kotikaupungin Oulun vanhasta sillasta ja Aarnihan oli miettimässä pahoja tekoja siinä Lyseon kulmilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on minusta kovin viehättävä, vaikken tienoota tunnistanutkaan. Arvaan, että tunnistaminen tekee kannesta vielä vaikuttavamman.

      Poista
  2. Tämä on ollut yksi lempiromaaneistani - pitäisikin lukea se uudestaan! Itsekin pidän valokuvauksesta, kuten Aarni, ja pidin myös kirjan psykologisesta kuvauksesta ja Vanhatalon kirjoitustyylistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainitsemístasi asioista pidän minäkin. Mieleenpainuva romaani.

      Poista
  3. Ihanaa, että pidit tästä! Minusta tämä oli vuoden 2015 parhaita kirjoja ja edelleen hyvin mieleenpainuva lukukokemus. Olen ostanut tämän omaan hyllyynkin ja Syksyn lehden tavoin voisin hyvinkin lukea uudestaan.

    VastaaPoista
  4. Voi ihana muistutus tästä ihanasta kirjasta ja sen tunnelmasta! Kiva kun bloggasit tästä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat