Kaisa Reetta haastoi minut mukaan Kirsi Kunnaksen syntymäpäivää juhlistavaan runohaasteeseen, jonka on alun perin ideoinut Opuscolo-blogin Valkoinen kirahvi. Kiitos haasteesta!
Luulenpa, että valintani ei ole kovin omaperäinen, mutta mitään muutakaan runoa en halunnut valita, koska tämä tuli ensimmäisenä mieleeni ja aina, kun kuulen Kirsi Kunnaksesta puhuttavan, ajattelen juuri tätä tekstiä. Lisäksi runolla on suuri merkitys minulle. Runo on Tunteellinen siili kokoelmasta Tiitiäisen satupuu (1956).
Samalla hetkellä, kun Tunteellinen siili muutti sisälleni, osaksi minua, ymmärsin, kuinka paljon runo voi sanoa vain muutamassa säkeessä. Silloin minusta tuli runojen todellinen lukija, joka eli omia ja muiden tunteita runojen kautta ja - ehkä sen nyt voi tunnustaa - kirjoitti pöytälaatikon pullolleen nuoruuden tunnekuohuja ja elämän merkityksen pohdintaa. Ehkä on hyvä, että pöytälaatikkorunoilu on jäänyt ja todistusaineistot kadonneet, mutta rakkaus kieleen ja kielen merkitysten maistelemiseen on säilynyt. Kirsi Kunnaksen runolla on mielestäni suuri merkitys siinä, miten arvokkaaksi osaksi elämääni kieli on muodostunut.
Vaikka runolla on ikää lähes kuusikymmentä vuotta, on sen sanoma ajaton ja edelleen ajankohtainen. Toivoisin, että meillä kaikilla riittäisi uskallusta kurkistaa toisissamme ulkokuoren taakse, vaikkei ensivaikutelma siihen houkuttelisikaan.
Nyt haastan mukaan Luettua elämää -blogin Elinan, Lumiomenan Katjan ja Hiirenkorvia ja muita merkintöjä -blogin Joanan.
Luulenpa, että valintani ei ole kovin omaperäinen, mutta mitään muutakaan runoa en halunnut valita, koska tämä tuli ensimmäisenä mieleeni ja aina, kun kuulen Kirsi Kunnaksesta puhuttavan, ajattelen juuri tätä tekstiä. Lisäksi runolla on suuri merkitys minulle. Runo on Tunteellinen siili kokoelmasta Tiitiäisen satupuu (1956).
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
Minä en kuulu niihin, joille Tiitiäisen satupuuta olisi lapsena luettu, mutta muistan törmänneeni Tunteelliseen siiliin joskus varhaisessa teini-iässä. Kun lueskelin runoa yksin, maistelin sen sanoja ja tunnustelin tunnelmaa, jotain tapahtui. Runo ikään kuin tuli minuun, ymmärsin sen sanoman syvästi ja voimakkaasti. Samaistuin vahvasti tuohon tunteelliseen siiliin, joka on yksinäinen ja kaipaa sitä, että hänen todellinen minänsä nähtäisiin piikikkään ulkokuoren alta. Kuinka moni meistä onkaan kokenut joskus tulleensa ymmärretyksi väärin pelkän ulkoisen olemuksen perusteella?Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
Samalla hetkellä, kun Tunteellinen siili muutti sisälleni, osaksi minua, ymmärsin, kuinka paljon runo voi sanoa vain muutamassa säkeessä. Silloin minusta tuli runojen todellinen lukija, joka eli omia ja muiden tunteita runojen kautta ja - ehkä sen nyt voi tunnustaa - kirjoitti pöytälaatikon pullolleen nuoruuden tunnekuohuja ja elämän merkityksen pohdintaa. Ehkä on hyvä, että pöytälaatikkorunoilu on jäänyt ja todistusaineistot kadonneet, mutta rakkaus kieleen ja kielen merkitysten maistelemiseen on säilynyt. Kirsi Kunnaksen runolla on mielestäni suuri merkitys siinä, miten arvokkaaksi osaksi elämääni kieli on muodostunut.
Vaikka runolla on ikää lähes kuusikymmentä vuotta, on sen sanoma ajaton ja edelleen ajankohtainen. Toivoisin, että meillä kaikilla riittäisi uskallusta kurkistaa toisissamme ulkokuoren taakse, vaikkei ensivaikutelma siihen houkuttelisikaan.
Nyt haastan mukaan Luettua elämää -blogin Elinan, Lumiomenan Katjan ja Hiirenkorvia ja muita merkintöjä -blogin Joanan.
Haasteen säännöt
ovat tässä:
1. Kerro, mikä
Kirsi Kunnaksen runoista on sinulle tärkeä ja miksi. Voit myös kertoa, miten
olet tullut tutuksi runoilijan tuotantoon. Tekstin tyyli on vapaa.
2. Kirjoita
aiheesta blogiteksti, jonka yhteydessä mainitset haasteen alkuperän. Liitä
tekstiisi haasteen säännöt.
3. Lähetä haaste
3-5 Kirsi Kunnaksen runoihin tutustuneelle.
4. Kerro
osallistumisestasi kommentoimalla täällä. Valkoinen kirahvi tekee jälleen
koosteen vastausten pohjalta.
5. Aikaa
vastaamiseen on joulukuun kuudenteen päivään saakka.
Ihana runo ja kaunis kirjoitus! Tunteellinen siili on aina yhtä koskettava, ja oi, Kirsi Kunnas on antanut sinulle tällä runollaan mitä hienoimman lahjan, rakkauden runoihin ja kieleen <3
VastaaPoistaKiitos kauniista kommentistasi, Katja! Voiko hienompaa lahjaa toivoakaan?
PoistaOlen tajunnut tunteellisen siilin ihanuuden viime keväänä, kun koulumme kuoron kanssa esitimme Musiikkitalossa eläinlaulusarjan, johon kuului myös uudelleen sävelletty tunteellinen siili. Tuota runoa ei nyt pysty lukemaan ilman, että melodia tulee mieleen, ja sanat ovat aivan ihanat. Niin totta ja kuitenkin satua<3
VastaaPoistaOi, en voi kuin arvailla, kuinka hienolta runo mahtaa sävellettynä kuulostaa. Olisipa ihanaa joskus kuulla.
PoistaKiitos haasteesta. <3 Tunteellinen siili on kyllä yksi ihanimmista Kirsi Kunnaksen runoista.
VastaaPoistaVastaan haasteeseen piakkoin, täytyy vaan hieman miettiä omaa Kirsi Kunnas -suhdettani. :)
Kiva, jos osallistut! Kovin mielelläni ajatuksiasi luen. <3
PoistaOi, valitsit ihanan runon! Tunteellisessa siilissä Kirsi Kunnas pääsi lähelle nuoruuden tunnelmia, sitä aikaa, kun pitää olla vähän piikit pystyssä, suojata sisällä tapahtuvaa myllerrystä.
VastaaPoistaKiitos ihanasta tekstistäsi, Jonna! <3
Kiitos, kun haastoit, Kaisa Reetta! <3 Ihanasti tiivistät kommentissasi nuoruuden tuntoja.
PoistaTunteellinen siili on yksi suloisimmista Kirsi Kunnaksen runoista ;)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, Mai! :)
PoistaTämä on niin tärkeä runo - yksi koskettavimmista ja surullisimmista runoista. Hienoa, kun osallistuit haasteeseen.
VastaaPoistaKiitos, kun ideoit tämän haasteen. Tähän oli kiva osallistua.
PoistaKiitos haasteesta, Jonna! Ilman muuta osallistun!
VastaaPoistaOn aika vaikea valita vain yksi suosikkinsa... Tunteellinen siili on ihana ja niin viisas, Herra Piipoo pelottava ja hauska, Ville ja Valle naurattaa laulettunakin... Melkoinen varastohan näitä on. Rakastettua runoilijaa on ilo lukea uudestaan ja uudestaan.
Kivaa! Odotan innolla haastetekstiäsi!
Poista