Siirry pääsisältöön

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

"Huomasin kissan tanssilattian tuolla puolen jossakin kahden baaritiskin ja muutamien selkien takana. Se loikki tyytyväisenä paikasta toiseen ja rupatteli tuttavilleen pitääkseen sosiaalisen elämänsä sujuvassa tasapainossa. En ollut koskaan nähnyt mitään niin hurmaavaa, mitään niin puoleensavetävää."
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
(Otava 2014)
285 sivua
Kissani Jugoslavia -kirjan ympärillä on tänä syksynä ollut mukavaa pöhinää, ehkä eniten Helena Ruuskan (Helsingin Sanomat 7.8.2014) kiittävän kritiikin vuoksi. Olin kiinnittänyt kirjaan huomiota jo Otavan syyskatalogia selaillessani, ja mielenkiintoni vain lisääntyi tuon pöhinän myötä.

Kirja sijoittuu kahteen maahan, kahteen eri aikaan ja sitä kuvataan kahden eri henkilön näkökulmista. On vuoden 1980 Jugoslavia, missä albaanityttö Emine odottaa aikuisuutta ja avioliittoa ja mistä kuljetaan maan hajoamisen kautta nykyaikaan. On nykyajan Suomi, jossa Bekim elää maahanmuuttajataustaisena Suomessa. Näiden kahden henkilön yhteys toisiinsa on helposti arvattavissa, ja takakannen liepeestä yhteyden saa selville jo ennen kirjan lukemista.

Emine elää kulttuurissa, jossa järjestetyt avioliitot ovat tavallisia ja jossa häitä juhlitaan päivien ajan. Hänen elämäänsä saapuu mies, jonka nimi tarkoittaa juhlaa, jota Eminen ei kannata avioliitoltaan odottaa. Emine elää myös maassa, jossa eri kansat elävät yhdessä mutta erillisinä.
Albaani on valmis kuolemaan kunniansa ja kasvojensa puolesta, koska kasvojen menettäminen on monta kertaa pahempaa kuin kuolema. Tämä oli asia, jota muiden Jugoslavian kansojen keskuudessa ei aina ymmärretty.
Bekim puolestaan elää maassa, jossa hänet määritellään hänen taustansa kautta. Hän on vääränlainen, hänellä on väärä nimi ja häntä tarkkaillaan eri tavoin kuin muita.
Kun koulussa puhuttiin islaminuskosta, diktatuureista tai vieraista kielistä, painoin pääni alas, sillä tunsin miten kaikki kääntyivät katsomaan minua. Ja kun he pyysivät minua puhumaan äidinkieltäni, jotkut heistä sanoivat ääneen, miten harmi on ettei sen osaamisesta ole mitään hyötyä täällä. Ja ollessani myöhässä kuulin usein, että sinunkin olisi jo korkea aika oppia, ettei tämä ole mikään kehitysmaa. On lottovoitto asua Suomessa ja käydä täällä koulua, muista se.
On kuin Bekim haluaisi olla vielä erilaisempi kuin mitä hän oikeasti on. Hän hankkii lemmikikseen käärmeen, kuin vastalauseena lapsuuden painajaisilleen, ja löytää kumppanikseen kissan, jota rakastaa vaikka kissa ei kovin lämpimiä tunteita osakseen ansaitsisi. Bekim on yksin ja rikkinäinen, mitä hänen lähellään olevat hahmot tuntuvat tavalla tai toisella alleviivaavan.

Kirjan päähenkilöistä Bekim muodostui minulle Emineä läheisemmäksi. Emine jää jollain tapaa etäälle, hän on omassa elämässään kuin taipuvainen sivustakatsoja, joka ottaa mitä vastaan tulee. Bekim on katkera ja vihainen eikä henkilönä mitenkään rakastettava. Hän on kuitenkin niin eksyksissä, että häntä kohtaan ei voi olla tuntematta sympatiaa.
Ja minä jatkoin kertomista, kunnes olin sulkenut tarinani kaikki ympyrät, kunnes minusta ei ollut enää mitään kerrottavaa. Kokonainen elämä mahtui niin pieneen määrään sanoja, että loppuun päästyäni minusta tuntui kuin en olisi sanonut yhtään mitään.
Kissani Jugoslavia on hieno ja hämmentävä lukukokemus. Pajtim Statovci kirjoittaa sujuvasti ja hyvin, tarina on moniulotteinen ja kiinnostava. Teemoja on paljon perhesuhteista yksinäisyyteen ja maahanmuuttoon, mutta hyvin tarina pysyy koossa. En voi väittää kaikkea ymmärtäneeni, esimerkiksi vierailu isoisän luona jäi mietityttämään, mutta ehkä hyvä merkki onkin se, että tarina jää mieleen ja antaa pohdittavaa. Vahva, mielenkiintoinen esikoiskirja!

Pajtim Statovcin romaanista ovat kirjoittaneet myös Kirsi, AmmaKaroliinaKatja ja Anneli.

Kommentit

  1. Odotan kovasti, että saisin tämän käsiini. Olen varausjonossa. Luin nyt vaan viimeisen kappaleesi. Palaillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä puolestani odotan kovasti, mitä sinä tästä kirjasta ajattelet. Palaillaan! :)

      Poista
  2. Tämä kissa kehrää yöpöydällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva kuulla! Mielelläni sitten luen sinun ajatuksiasi tästä kissasta. :)

      Poista
  3. "Hieno ja hämmentävä." Hyvin sanottu! Minunkin mielestäni romaani on hyvä ja ihmettelenkin, mistä näitä hienoja esikoisia riittää etenkin tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja!
      Esikoiskirjojen suhteen tämä vuosi näyttää kyllä muodostuvan upeaksi.

      Poista
  4. Oi, sinä jo luit tämän.. Minulla tämä on vielä tähtäimessä, tulen sitten uudemman kerran kommentoimaan tätä postausta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sittenpä onkin kiva kuulla, mitä kirjasta ajattelet. Täytyy seurailla, milloin postaat tästä!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o