Suvi Ahola: Lukupiirien aika

"On luettu yhdessä, on keskusteltu. On luettu, jotta voitaisiin ja osattaisiin keskustella. On luettu, jotta sivistyttäisiin ja kehityttäisiin ihmisinä.
Kyse on lukupiireistä, joilla on aikojen saatossa ollut muitakin nimiä: lukuseura, lukukerho, lukurengas, kirjallinen yhdistys, kirjallisuuskerho."

Suvi Ahola: Lukupiirien aika
- yhteisöllistä lukemista suomalaisissa lukupiireissä
(Avain 2013)
246 sivua

Suvi Aholan teos Lukupiirien aika luotaa lukupiirien syntyhistoriaa ja antaa kuvan lukupiireistä ilmiönä vuoden 2009 Suomessa. Kirja pohjautuu Aholan väitöskirjaan Lukupiirien Suomi, mutta tieteellistä kielenkäyttöä on turha pelätä: teos on kirjoitettu niin elävästi ja sujuvasti, että sitä on ilo lukea.

En ollut ennen kirjan lukemista tullut ajatelleeksi, miten pitkä historia lukupiireillä on. Aholan mukaan eurooppalaisten lukupiirien edeltäjiä olivat jo 1600-luvulla ylhäisön kirjalliset salongit, joissa naisilla oli paljon vaikutusvaltaa toisin kuin muussa yhteiskunnassa. Miten ilahduttava ajatus, että naisille kirjat ovat voineet olla voimaannuttavia aikana, jona miehet käyttivät yleensä suurinta valtaa. Muutenkin Ahola muistuttaa, että lukupiirit eivät ole vain modernin ajan ilmiö:

Päinvastoin, niiden taustalla on vankka lukemisen kulttuuri, joka on vaikuttanut 1800-luvun puolivälistä alkaen kautta Suomen.

Paitsi että kirja kertoo lukupiireistä, se kertoo myös lukemisen ilosta ja yhteisöllisyyden merkityksestä lukemisharrastuksessa. Kirjoista keskusteleminen, erilaisten lukukokemusten vastaanottaminen ja vertailu nostettiin Aholan tutkimuksessa lukupiirien suurimmaksi anniksi. Lukupiireistä haettiin sivistymistä, näköalojen avartumista, yhdessäoloa ja sosiaalisia kontakteja.

Jossain vaiheessa kirjaa lukiessani aloin ajatella, että ehkä myös tällainen kirjallisuusblogi on eräänlainen lukupiirin muoto. Ei mennyt kauankaan, kun Ahola vahvisti ajatukseni:

Lukupiiriä lähellä ja usein sen kanssa identtinenkin on julkinen blogi eli nettipäiväkirja, jota lukijat voivat vapaasti kommentoida. Kuten lukupiireille myös blogeille voi vähitellen muodostua uskollisten seuraajien piiri, ikään kuin vakiojäsenistö.

Blogini myötä olen saanut kirjallisuuden lukemiseen aivan uudenlaisen ulottuvuuden, kun olen alkanut keskustella lukemistani kirjoista aiempaa huomattavasti enemmän. Ennen blogini perustamista osallistuin silloin tällöin lukupiireihin ja keskustelin ehkä kirjoista satunnaisesti muiden kanssa, mutta nyt lähes jokainen lukemani kirja päätyy tekstimerkintöinä blogiini, ja usein joku ilahduttaa kommentoimalla tekstiäni. Monen innokkaan lukupiiriläisen tavoin koen lukemise muuttuneen vielä entistä mielekkäämmäksi, kun ajatuksia ja kokemuksia voi jakaa toisten kanssa.

Tämän päivän lukupiireissä keskustelevat enimmäkseen naiset (ja myös nuoret miehet), ja kiinnostuksen kohteena ovat maailman ja yhteiskunnan lisäksi - sen ohikin - elämänvalinnat, sukupuoliroolut ja perhemallit, inhimillinen filosofia ja psykologia. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan samasta asiasta: siitä, että yhdessä toisten kanss löydämme ratkaisuja ihmisenä olemisen ongelmiin, kun vertailemme erilaisia käsityksiä ja sovittelemme niitä toisiinsa. Samalla yksityisestä tulee yleistä ja lukemisesta - maailman yksinäisimmästä harrastuksesta - väylä yhteisöllisyyteen, usein myös kestävään ystävyyteen. Ainutlaatuinen tapa olla "me".

Lukupiirien aika -teoksessa kuvataan useiden suomalaisten lukupiirien tapaamisia. Kuvauksia niistä oli mukava lukea varsinkin, jos käsiteltynä ollut kirja sattui olemaan tuttu. Teos antaa myös kiinnostavaa, yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi listaamalla tutkimukseen osallistuneiden lukupiirien vuonna 2009 valitsemien kirjojen kärkikymmenikön. Kaiken kaikkiaan teos on tavattoman kiinnostava katsaus lukupiireihin ja suomalaiseen lukemisen tapaan. Kirjojen ja lukemisen ystävälle tällä tietokirjalla on paljon annettavaa.

Suvi Aholan teoksesta on kirjoittanut myös Sinisen linnan kirjaston Maria, jonka kanssa valitsin sattumalta saman sitaatin tämän postaukseni alkuun.