Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

"Sei, tässä lentokoneen penkillä arvaan jo, että yleisin kysymys, jonka tulen seuraavan vuoden aikana kuulemaan on tämä: Miksi ihmeessä Sei Shōnagon? Miksi, herran tähden, olet kiinnostunut Heian-kaudesta?"

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
(Otava 2014, julkaistu ensimmäisen kerran 2013)
Miki-laitoksen ensimmäinen painos
839 sivua

Mia Kankimäen teos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin tarttui kirjakaupasta mukaani kirjan ja ruusun päivänä pikkuisena Miki-versiona. Kirjan lukeminen on vienyt aikaa, sillä olen kuljettanut sitä mukanani reissuilla, ja kotona olen lukenut muita kirjoja. Kirjakuva päivässä -haasteessa nostin juuri tämän kirjan esille, kun tehtävänä oli kuvata kesken jäänyt kirja. Siitä intouduin vihdoin lukemaan kirjan loppuun ja ihmettelin, miksi jätin kirjan lojumaan laukun pohjalle niin pitkäksi aikaa. Toisaalta kirja on sellainen, että se kestää myös lukutaukoja, sillä pohdiskelevaan ja verkkaisesti etenevään tarinaan oli helppo päästä uudelleen kiinni.

Kirjan ytimessä on kirjailijan irtiotto: vapaavuosi töistä ja uppoutuminen tuhat vuotta sitten eläneen japanilaisen hovinaisen, Sei Shōnagonin, elämään. Vapaavuotensa aikana Kankimäki matkustaa Japaniin useammin kuin kerran, käy Lontoossa, pakenee tsunamia Thaimaahan, palaa Suomeen ja päätyy lopulta Ranskaan kirjoittamaan. Vuoden aikana hän pohtii Sei Shōnagonin kirjoituksia ja yrittää löytää tietoa tuosta kauan sitten eläneestä naisesta. Samalla hän peilaa itseään tuohon naiseen ja pohtii omaa elämäänsä. Kirja tarjoaakin ilahduttavia, kauniita ja koskettavia oivalluksia elämästä.

Matkakertomuksessaan Kankimäki siteeraa useaan otteeseen japanitarta, jonka elämään hän pyrkii tutustumaan. Sei Shōnagonin ja hänen aikalaistensa kirjoitusten kautta häntä tutkivalle avautuu kuva Heian-kauden hovielämästä.

Sei, te elitte runojen kautta: teidän arkenne täyttyi säkeiden laatimisesta, siteeraamisesta ja runokirjeenvaihdosta. Runokilpailut olivat suosittuja poliittisen valtataistelun areenoja, mutta runoja laadittiin paljon myös yksityisiin tarkoituksiin, kuten kirjeisiin.

Samalla avautuu kuva menneen ajan ihmisestä. Sei Shōnagonin kirjassa, jota Kankimäki lukee ja tutkii, on listoja erilaisista asioista, ja vaikka ne on kirjoitettu kauan, kauan sitten, on niissä paljon sellaista, jonka nykyajan lukijakin voi tunnistaa:

Asioita joita ei voi verrata 

Kesä ja talvi. Yö ja päivä. Sade ja auringonpaiste. Nuoruus ja vanhuus. Henkilön nauru ja suuttumus. Musta ja valkoinen. Rakkaus ja viha. Sade ja usva.
Kun on lakannut rakastamasta jotakuta, tuntuu kuin hänestä olisi tullut toinen ihminen, vaikka hän on edelleen se sama.

Kirjassa käsitellään kiehtovalla tavalla monia asioita. Sitä lukiessa tulee pohtineeksi niin kirjallisuutta ja tiedonvälitystä kuin naisen asemaa ja feminismiä, maailman muuttumista ja samalla ihmisen muuttumattomuutta, matkustamista ja paikallaan pysymistä, oman tien etsimistä ja löytämistä. Se tarjoaa niin paljon ajatuksia ja oivalluksia, että sen pariin on hyvä palata aika ajoin uudelleen.

[SEI SHŌNAGON KIRJOITTAA]

Rankkaa syysmyrskyä seuraavana päivänä kaikki on hyvin koskettavaa.

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin saa ihailemaan sen kirjoittajaa, joka tekee sen, mistä moni vain haaveilee: hyppää pois oravanpyörästä ja toteuttaa unelmansa. Lisäksi kirja saa kaipaamaan Japaniin. Teeseremonia kukkivien kirsikkapuiden katveessa nousi kirjan luettuani listalleni asioista, jotka haluan tässä elämässä kokea.

Mia Kankimäen kirjasta on kirjoittanut myös Sara, jonka postauksessa on ihastuttavia kuvia Japanista. Lisäksi kirjasta on kirjoittanut myös ainakin Karoliina, jonka tekstistä löytyy linkkejä moniin arvioihin.