"Outo sää saa aikaan outoa käytöstä. Niin kuin bunsenpolttimella kuumennettavassa upokkaassa tapahtuu elektronien vaihtumista, yhdisteiden hajoamista ja uusien syntymistä, helleaalto vaikuttaa ihmisiin samalla tavalla. Se tekee heistä paljaita, se väsyttää heidän suojauksensa. He eivät ala käyttäytyä niinkään epätavallisesti kuin varomattomasti. He eivät käyttäydy niinkään luonteensa vastaisesti kuin sen mukaisesti."
Maggie O'Farrellin romaani sijoittuu vuoden 1976 Lontooseen, jota koettelee tukala helleaalto. Kuivuuslaki kieltää veden tuhlaamisen ja ihmiset yrittävät selviytyä pakahduttavassa kuumuudessa. Samoin tekee Gretta, jonka puoliso Robert on hiljattain jäänyt eläkkeelle. Heinäkuisen hellepäivän aamuna Robert lähtee hakemaan sanomalehteä ja jää sille tielleen. Pariskunnan lapset Michael Francis, Monica ja Aoife saapuvat kukin lapsuudenkotiinsa kuka mistäkin ja omista elämäntilanteistaan, toisistaan etääntyneinä.
Vaikka romaanin tapahtumat varsinaisesti sijoittuvat muutaman heinäkuisen päivän ajalle, kurkotetaan siinä lopulta vuosikymmenien taakse, kun perheenjäsenet joutuvat Robertin kadottua katsomaan menneisyyteen ja pohtimaan elämäänsä ja suhdettaan toisiinsa. Käy ilmi, että Gretta on aina puhunut paljon, usein aivan väärissä paikoissa ja tilanteissa, mutta lopulta hän on sanonut hyvin vähän. Robert on tukeutunut vaimoonsa mutta ollut hiljaa. Kaikilla lapsilla on jokin salaisuutensa ja oma näkemyksensä siitä, millaisen lapsuuden he ovat eläneet. Ja viimein selviää, että yhtä suurinta salaisuutta on kantanut mukanaan äiti Gretta, harras katolinen.
Varoitus tukalasta helteestä on mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu perhetarina. Kummallisen sääilmiön keskellä kirjan henkilöt joutuvat tukalaan tilanteeseen, kun kukin joutuu miettimään, mistä on tulossa ja mihin menossa. Paluu juurille, upeasti kuvattuun Irlantiin, on väistämätön.
O'Farrell kuvaa miljöötä ja henkilöitä kiinnostavasti, joskin tarinan pääsemistä vauhtiin joutuu alussa jonkin aikaa odottelemaan, kun henkilökuvia pohjustetaan niin huolella. Loppuratkaisu ei ollut minun mielestäni täysin onnistunut, mutta joka tapauksessa kirja tarjosi onnistuneen ja mukavan lukuelämyksen.
Kirjaa on luettu ainakin seuraavissa blogeissa: Kirjava kammari, Kirsin kirjanurkka, Kirjavinkit, Lumiomena, Kirjojen keskellä ja Reader, why did I marry him?
 |
| Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä Schildts & Söderströms (2014) Englanninkielinen alkuteos Instructions for a Heathwave 2013 Suomentanut Maija Kauhanen 287 sivua |
Vaikka romaanin tapahtumat varsinaisesti sijoittuvat muutaman heinäkuisen päivän ajalle, kurkotetaan siinä lopulta vuosikymmenien taakse, kun perheenjäsenet joutuvat Robertin kadottua katsomaan menneisyyteen ja pohtimaan elämäänsä ja suhdettaan toisiinsa. Käy ilmi, että Gretta on aina puhunut paljon, usein aivan väärissä paikoissa ja tilanteissa, mutta lopulta hän on sanonut hyvin vähän. Robert on tukeutunut vaimoonsa mutta ollut hiljaa. Kaikilla lapsilla on jokin salaisuutensa ja oma näkemyksensä siitä, millaisen lapsuuden he ovat eläneet. Ja viimein selviää, että yhtä suurinta salaisuutta on kantanut mukanaan äiti Gretta, harras katolinen.
Varoitus tukalasta helteestä on mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu perhetarina. Kummallisen sääilmiön keskellä kirjan henkilöt joutuvat tukalaan tilanteeseen, kun kukin joutuu miettimään, mistä on tulossa ja mihin menossa. Paluu juurille, upeasti kuvattuun Irlantiin, on väistämätön.
O'Farrell kuvaa miljöötä ja henkilöitä kiinnostavasti, joskin tarinan pääsemistä vauhtiin joutuu alussa jonkin aikaa odottelemaan, kun henkilökuvia pohjustetaan niin huolella. Loppuratkaisu ei ollut minun mielestäni täysin onnistunut, mutta joka tapauksessa kirja tarjosi onnistuneen ja mukavan lukuelämyksen.
Kirjaa on luettu ainakin seuraavissa blogeissa: Kirjava kammari, Kirsin kirjanurkka, Kirjavinkit, Lumiomena, Kirjojen keskellä ja Reader, why did I marry him?
Olen itse juuri aloittelemassa tätä romaania, kieltämättä alkaa aika hitaasti (luen rinnalla Englannin hellekesästä 1911 kertovaa narratiivista tietokirjaa The Perfect Summer niin pääsen oikein helletunnelmaan). Myös kirjailijan aiempi suomennos on lukulistalla.
VastaaPoistaSinullahan on helteiset lukutunnelmat! :) Kiva sitten aikanaan kuulla, mitä pidit tästä kirjasta.
PoistaO'Farrellin romaanin hidas alku oli kovasti mieleeni. Pidin kirjasta muutenkin, osin ehkä siksi, että ostin sen Lontoosta eräänlaiseksi matkamuistoksi. Lopusta olen kuitenkin samaa mieltä: en ollut ihan tyytyväinen lopun käänteisiin.
VastaaPoistaSen verran kuitenkin pidin, että luin tänä kesänä Käsi jota kerran pitelin -romaanin ja olen miettinyt kirjailijan muiden teosten lukemista.
Hitaassa alussa on puolensa; henkilöt tulevat ainakin tutuiksi. Minäkin pidin tästä romaanista niin paljon, että aion tutustua O'Farrellin muuhunkin tuotantoon.
Poista