Siirry pääsisältöön

Kirjakuvahaasteessa lukueväitä ja kova kohtalo

Kirjakuva päivässä -haaste on jatkunut niin Instagramissa kuin Facebookissa. Tässä kooste viime päivien haastekuvista:
Ylhäällä vasemmalla: 18. Lukueväät.
Ylhäällä oikealla 19. Alkaa V-kirjaimella.
Alhaalla vasemmalla: 20. Lukutoukan yöpöytä.
Alhaalla oikealla: 21. Kovia kokenut.
Yleensä en syödessäni lue, mutta nyt vauvan kanssa kotona ollessa on muodostunut tavaksi laittaa jotain pientä syötävää ja lukea vauvan päiväunien aikana. Ihana rauhoittumisen hetki päivän keskellä!

Stedmanin Valo valtameren yllä on ollut jo pitkään lukulistallani. Sain kirjan viimein omakseni bloggarikollega Maijalta Kirjojen keskellä -blogista, mutta vielä en ole ehtinyt tarinaan perehtyä. Kiitos kirjasta, Maija!

Yöpöytäni notkuu kirjoja, kuten arvata saattaa. Kirjojen joukossa on niin luettavana olevia kuin lukuvuoroaan odottaviakin. Lisäksi pidän yöpöydällä muistikirjaa - tällä kertaa itse asiassa kahta, sillä voitin ihanan Mummo-muistion Oksan hyllyltä -blogin arvonnassa. Kiitos muistiosta, MarikaOksa!

Tänään tehtävänä on kuvata Kovia kokenut. Kuten kuvasta näkyy, vauva luki hyvin innokkaasti Harold Fryn odottamaton toivioretki -romaanin paperikansia. Onneksi itse kirja säilyi ehjänä, sillä pidin tarinasta kovasti. Kirjoitukseni romaanista löytyy täältä.

Kommentit

  1. Kiva, että muistio löysi perille (anteeksi Itella os. Posti, mutta olen toisinaan hieman epäileväinen toimitustenne suhteen...). :) Voi tuota kovia kokenutta... teillä taitaa kasvaa pieni kirjabloggaajan alku. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistio onkin isompi kuin odotin, kiva juttu. :)
      Kirjat kiinnostavat perheen pienimmäistä kovasti, mutta käsittely on varsin kovakouraista. :)

      Poista
  2. Kivoja kuvia! Tuo Valo valtameren yllä on kiinnostanut minuakin kovasti. Vauvastanne tulee selvästi kova lukija, toivottavasti kuitenkin kovakouraisuus kirjoja kohtaan vähenee iän myötä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      On kyllä mukavaa, kun kirjat kiinnostavat vauvaa. Tässä vaiheessa tosin toivoisin, että hän keskittyisi omiin kirjoihinsa, jotka kestävät kovaakin käsittelyä. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...