Siirry pääsisältöön

Sarah Waters: Vieras kartanossa

"Hänen oli tarkkailtava huoneen jokaista esinettä, jokaista nurkkaa ja varjoa, hänen oli annettava katseensa kiertää herkeämättä kohteesta toiseen. Sillä hän tiesi, että se häijy voima joka oli yrittänyt vahingoittaa häntä oli vieläkin läsnä ja odotti."

Sarah Waters: Vieras kartanossa
(Tammen Keltainen kirjasto 2011)
Englanninkielinen alkuteos Little Stranger 2009
Suomentanut Helene Bützow
592 sivua
(Kansikuva kustantajalta)
Sarah Watersin romaani Vieras kartanossa osui eteeni, kun huomasin sen olevan tarjolla iPadin Helsingin Sanomat -sovelluksessa. Lukuaikaa tosin oli jäljellä enää viikon verran, mutta kun pikaisella blogien silmäilyllä huomasin monen kehuvan kirjan nopealukuisuutta, uskalsin teokseen tarttua. Ja pian sainkin huomata tempautuvani mukaan tarinaan, jota ei voinut laskea käsistä vaan jonka pariin oli päästävä aina, kun oli pienikin lukuhetki käsillä. Lähes 600 sivua tuli lopulta luettua muutamassa päivässä.

Kirja sijoittuu 1940-luvun Englantiin. Sota on tuoreessa muistissa ja eletään suuren yhteiskunnallisen murroksen aikaa, kun vanhat kartanot alkavat olla auttamatta ajastaan jäljessä ja luokkayhteiskunta murenee. Todellista rappeutumisen aikaa elää myös Hundreds Hall -kartano, johon tarinan minäkertoja, tohtori Faraday, kutsutaan potilaskäynnille. Mies muistaa käyneensä kartanossa lapsuudessaan äitinsä kanssa ja järkyttyy nähdessään, millaiseen alennustilaan seudun mahtitalo on alkanut vajota. Entisestä loistosta on jäljellä vain rippeitä.

Kartanossa asuu rouva Ayres kahden aikuiseksi ehtineen lapsensa kanssa. Poika Roderick on ottanut vastuun taloudesta ja kartanoon kuuluvasta maatilasta, ja tytär Caroline huolehtii lukuisista käytännön toimista. Tohtori Faraday kutsutaan taloon katsomaan Betty-palvelijaa, joka valittaa vatsavaivojaan. Bettyn kanssa puhuessaan tohtori saa selville, että tyttö pelkää taloa, joka on suuri ja hiljainen. Tytön puheet on helppo sivuuttaa nuoren hupsutteluna, mutta pian talossa alkaa tapahtua muitakin kummallisia asioita, ja muutkin asukkaat alkavat nähdä itse paikassa jotain outoa. Roderick näkee talon tuhoavana voimana:
-       Katsokaa nyt sisartani!  Tämä talo on imenyt hänestä elämän, aivan niin kuin imee elämän minustakin. Juuri sen se tekee. Se haluaa tuhota meidät kaikki.
Oudot asiat pitävät talon asukkaat varpaillaan, kun esimerkiksi palvelijoiden kutsukellot alkavat ”elää omaa mystillistä elämäänsä”. Tapahtuu onnettomuuksia, joita on vaikea selittää. Viimein myös järkevä Caroline alkaa pelätä, että perhettä vaivaa jonkinlainen kirous.
-       Voitteko uskoa tätä onnettomuutta todeksi? Minusta alkaa tuntua, että perheeni yllä on jonkinlainen kirous. En ymmärrä. Mitä me olemme tehneet? Kenet me olemme suututtaneet? Tiedättekö te?
Sarah Waters luo upealla tavalla tunnelman, joka kietoo lukijan otteeseensa. Iäkäs, uhkaava kartano herää eloon ja on kuin yksi tarinan päähenkilöistä. Mikä on todellisuutta, mikä mielikuvituksen luomaa? Miksi ihmiset joutuvat kohtaamaan kammottavia asioita? Kirjailija ei tarjoa lopussakaan valmiiksi pureskeltua selitystä tapahtumille, vaan lukija saa tehdä tulkintoja ja ratkaisuja itse. Kokonaisuutta on pohdittu esimerkiksi Juonittelua-blogin keskustelussa, jota oli ilo lukea, kun ensin oli itse saanut kirjan luettua. Romaani sopisikin mainiosti lukupiirikirjaksi, sillä se herättää niin paljon ajatuksia ja kysymyksiä.

Kaiken kaikkiaan Vieras kartanossa on kiehtova, moniselitteinen ja huikea romaani, joka jää vahvasti mieleen. Romaanin hienoudesta kertoo myös se, että teos valittiin Blogistanian vuoden 2011 parhaaksi käännöskirjaksi.

Kirjabingossa kuittaantuu tällä kirjalla ruutu Yli 500 sivua. Bingo!

Kommentit

  1. Onnea bingosta! Luin tämän viime vuonna muiden bloggaajien kehujen innoittamana ja tykkäsin. Juonittelua-blogin keskustelu avasi vielä uusia näkökulmia kirjan tapahtumiin. En ole vielä muuta Watersia lukenut, mutta olen kuullut muitakin kirjoja enimmäkseen kehuttavan, joten odotan niidenkin lukemista innolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Tämä oli hyvin mieluisa uusi tuttavuus. Ilman Hesarin tarjoamaa mahdollisuutta en olisi huomannut kirjaan tarttua. Onneksi tämä tupsahti eteeni!

      Poista
  2. Tämän kirjan myötä kiinnostuin kovasti Watersista ja olenkin lukenut nyt häneltä kaiken paitsi ihan ensimmäisen kirjan, Tipping the Velvetin. Hieno, omintakeinen kirjailija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin käydä blogissasi kurkkaamassa postauksia muista Watersin kirjoista. Minulle tämä oli ensimmäinen hänen kirjoittamansa kirja mutta toivottavasti ei viimeinen.

      Poista
  3. Oi oi, tämä on lukulistallani ja kiehtoo nyt entistä enemmän (sivumäärä on vähän kauhistuttanut). Taitaa päästä pian lukuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivumäärän ei tosiaan pidä antaa säikäyttää, kirja on yllättävän nopealukuinen! Toivottavasti pääset pian tätä lukemaan.

      Poista
  4. Tämä bingo on hauska!

    Pidin kovasti Vieraasta kartanossa ja muistakin Watersin kirjoista. Oma suosikkin on varmaankin Yövartio, mutta tämä ei jää kauas. Pidin kirjan hitaasta, odottavasta tunnelmasta, luokkayhteiskuntakuvauksesta ja siitä, miten Watersin tekstiin saattoi upota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bingo on tosiaan mainio!

      Kiitos vinkistä, pitää lisätä Yövartio lukulistalle. Sarah Watersin tuotanto alkoi kovasti kiinnostaa.

      Poista
  5. vieras kartanossa on odotellut puolisen vuotta hyllyssä sopivaa hetkeä... Ehkä pian! Palaan tekstiisi siis myöhemmin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok