Siirry pääsisältöön

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

"Patrickin lopetettua sanoimme yhteen ääneen tyhmän mantramme - ELÄMÄ ON PARASTA TÄNÄÄN - ja kokous oli ohi. Augustus Waters työnsi itsensä pystyyn ja tuli luokseni. Hänen liikkeensä olivat yhtä vinoja kuin hänen hymynsä."
John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (WSOY 2013)
Englanninkielinen alkuteos The Fault in Our Stars 2012
Suomentanut Helene Bützow
340 sivua
John Greenin nuortenromaanin Tähtiin kirjoitettu virhe minäkertoja ja päähenkilö on 16-vuotias Hazel, jolla on kolme vuotta aiemmin diagnosoitu parantumaton kilpirauhassyöpä. Keuhkojen etäpesäkkeiden takia Hazelin jatkuva seuralainen on happilaite, josta tyttö käyttää nimeä Philip.

Hazel käy äitinsä pakottamana vertaistukiryhmässä, jota hän pitää "helvetin masentavana". Mutta sitten eräällä kerralla mukaan tulee Augustus, joka katselee Hazelia ja saa tytön kiinnostumaan itsestään. Augustus on 17-vuotias ja käyttää proteesia, koska luusyöpä vei häneltä jalan.

Lähtökohdat tarinalle ovat siis varsin murheelliset. Päähenkilö on parantumattomasti sairas ja poika, johon hän tutustuu ja ihastuu, on myös joutunut tutuksi vakavan sairauden kanssa. Kirja ei kuitenkaan ole yhtä surua ja murhetta, vaan ote on varsin humoristinen ja iloinen. Hazel elää niin tavallista nuoren ihmisen elämää kuin sairauden varjossa voi elää. Hän saa elämäänsä "syöpäbonuksia", joista yksi on matka Amsterdamiin tapaamaan Hazelin suosikkikirjan Viistoa valoa kirjoittajaa, Peter Van Houtenia.
Joistakin kirjoista tulee kumma lähetyssaarnaajamainen olo, ja tuntuu ettei pirstoutunut maailma eheydy, ennen kuin kaikki ovat lukeneet juuri sen kirjan. Ja sitten on sellaisia kirjoja kuin Viistoa valoa, joista ei vain voi puhua, kirjoja jotka ovat niin harvinaislaatuisia ja erityisiä ja henkilökohtaisia, että niiden kehuminen muille on kuin pettämistä.
Hazelille kirjat ovat tärkeitä, joten teoksesta löytyy varsin paljon viittauksia kaunokirjallisuuteen, samoin elokuviin ja muuhun nykyajan viihdekulttuuriin. Viimeksi mainittuun Peter Van Houten ottaa kärkevästi kantaa, niin kuin kirjassa otetaan kantaa moneen muuhunkin tämän hetken ilmiöön. Tämä kantaaottavuus on mielestäni raikasta ja tervetullutta.

Sairaus on teoksessa välttämättä jatkuvasti läsnä, samoin kuoleman läheisyys. Romaanissa sanotaan tärkeitä asioita niin sairastamisesta kuin kuolemasta, esimerkiksi siitä, miten syövän uhreista rakennetaan tyynen ja päättäväisen taistelijan kuvaa.
Suru ei muuta ihmistä, Hazel. Se paljastaa hänet. 
Tähtiin kirjoitettu virhe on humoristinen mutta samalla melankolinen tarina nuorista, joiden ei pitäisi vielä joutua ajattelemaan kuolemaa. Sujuvasti kirjoitettu kirja koskettaa ja olen varma, että se vetoaa hyvin päähenkilönsä ikäisiin nuoriin.

Hazelin ja Augustuksen tarinasta ovat kirjoittaneet monet, ainakin KristaKatriAnnika K., Nina Mari, Sara, Salla P. ja Norkku. Kannattaa vilkaista myös Antonin postaus Tähtiin kirjoitetusta virheestä sosiaalisena ilmiönä.

Tämä nuortenromaani on juuri nyt erityisen ajankohtainen, sillä kirjasta tehty elokuva tulee ensi-iltaan ylihuomenna, perjantaina 11.7. Elokuvasta ovat ehtineet jo kirjoittamaan esimerkiksi Pihi nainen ja Linnea. Ja koska kirjasta on tehty myös elokuva, ruksaan kirjabingosta kohdan Kirja ja elokuva. Toinen bingo!


Kirja ja elokuvaliput saatu SF Film Finlandilta Blogatin kautta - kiitos!

Kommentit

  1. Tämä oli todella symppis rakkauskirja ja nuorten kirja, vaikka sisälsi vakavan ja syvemmän tarinan...

    VastaaPoista
  2. Tämä on kyllä mainio kirja. :) Varsin virkistävä sekä rakkauskertomuksena, nuortenkirjana että syöpäkuvauksena, tykkään minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tosiaan on monta virkistävää elementtiä, kirjailija ei ole tyytynyt helppoihin tai kliseisiin ratkaisuihin.

      Poista
  3. Tämä yllätti moninkertaisesti. Erityisesti nuorten välinen dialogi oli mainion herkullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja onnistui todella yllättämään. Dialogissa oli hyvää huumoria, josta pidin kovasti.

      Poista
  4. Oi, tästä on puhuttu paljon hyvää... Mukava oli lukea myös sinun erinomainen juttusi kirjasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Toivottavasti sinäkin pidät kirjasta, jos siihen päätät tarttua.

      Poista
  5. Tykkäsin tästä kirjasta todella paljon. Loppu ei ole ollenkaan se kliseinen mitä koko kirjan ajan pedataan (ja jota muiden tällaisten nyyhkytarinoiden perusteella osaa jo ennakkoo vähän odottaa). En muista ihan heti, koska olisin itkenyt nuortenkirjan vuoksi yhtä paljon kuin tätä lukiessani. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu oli hyvä juuri siksi, että se ei vastannut odotuksia. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…