Elina Hirvonen: Suojelupäätöksiä (Long Play 14)

Elina Hirvonen: Suojelupäätöksiä
(Long Play 14, 2014)
Pentti Otsamon kansikuva kustantajalta.
49 000 merkkiä

Elina Hirvosen Long Play -artikkelin Suojelupäätöksiä alussa tavataan Laura, jolla on pieni vauva. Ennen vauvan syntymää Laura sai heroinisteille tarkoitettua korvaushoitolääkettä ja vauvan isä Jussi palasi synnytyksen jälkeen huumeiden käyttäjien katkaisuhoitoon. Molemmat olivat päättäneet jo ennen raskautta, että huumehuuruisen elämän on loputtava. Sosiaalityöntekijät ovat pienen perheen elämässä vahvasti läsnä ja valmiina puuttumaan asioihin, jos jokin menee vikaan.

Artikkelissaan kirjailija ja dokumenttielokuvien ohjaaja Elina Hirvonen seuraa lastensuojelun arkea Helsingissä. Lauran ja Jussin tapaus on yksi elävä ja kuvaava esimerkki siitä, millaisiin tilanteisiin lasten sosiaalityöntekijät työssään joutuvat. Arkisessa työssä kohdataan turhautuneita, pelkääviä, aggressiivisia, väsyneitä vanhempia ja lapsia. Saadaan selvitettäväksi lastensuojeluilmoituksia selvästi enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Tehdään kiireellisiä sijoituspäätöksiä samalla, kun joudutaan kohtaamaan resurssien riittämättömyyttä.

Lastensuojelun työtä tuntuu leimaavan jatkuva kiire. Hirvosen mukaan sosiaalityöntekijät joutuvat juoksemaan paikasta toiseen, eikä aika silti riitä. Lisäksi työ kuormittaa henkisesti. 

Tämän viikon kokouksessa Sari ei saa vastuulleen uusia asiakkaita. Se on hyvä, sillä juuri nyt hänellä on hoidettavanaan monta mutkikkaassa tilanteessa olevaa perhettä. Kiireellisesti sijoitettuja lapsia on poikkeuksellisen paljon, ja joidenkin tilanteet valvottavat Saria öisin.

Toukokuun 2012 jälkeen lastensuojelusta puhuttaessa on väistämättä noussut esille helsinkiläistyttö Eerika, joka kuoli äitienpäivän yönä kotiinsa pahoinpideltynä. Kuolema johti moniin selvityksiin ja laajaan julkiseen keskusteluun.

On hämmentävää lukea rinnakkain nettikeskusteluja huostaanotoista ja Eerikan kuoleman jälkeen tehtyjä selvityksiä. Lastensuojelu näyttää tekevän joko aivan liikaa tai sitten aivan liian vähän, tai ainakin väärällä tavalla.

Hirvosen kirjoittama artikkeli on maltillinen ja selkeästi etenevä puheenvuoro. Lisäulottuvuutta olisi tuonut näkökulman laajentaminen esimerkiksi päästämällä ääneen sellaisia, jotka ovat kokeneet tulleensa kohdelluiksi väärin lastensuojelun taholta - nyt nämä äänet kuuluvat lähinnä vain toisen käden tietoina. Joka tapauksessa Suojelupäätöksiä kuvaa nykypäivän lastensuojelun tilaa ja ongelmakohtia tuomalla esille heitä, jotka auttavat työkseen lapsia ja perheitä. Artikkeli ei jätä lukijaa kylmäksi vaan auttaa ymmärtämään, että kotimaamme ei ole lintukoto, jossa kaikilla on hyvä olla. Sujuvasti kirjoitetussa tekstissä on tärkeää asiaa päättäjille, jotka leikkaavat perusturvasta eli ennaltaehkäisevästä työstä. Kärjistyneiden ongelmien korjaaminen taas maksaa yhteiskunnalle huomattavasti perusturvan toimenpiteitä enemmän.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!