Siirry pääsisältöön

Elina Hirvonen: Suojelupäätöksiä (Long Play 14)

Elina Hirvonen: Suojelupäätöksiä
(Long Play 14, 2014)
Pentti Otsamon kansikuva kustantajalta.
49 000 merkkiä
Elina Hirvosen Long Play -artikkelin Suojelupäätöksiä alussa tavataan Laura, jolla on pieni vauva. Ennen vauvan syntymää Laura sai heroinisteille tarkoitettua korvaushoitolääkettä ja vauvan isä Jussi palasi synnytyksen jälkeen huumeiden käyttäjien katkaisuhoitoon. Molemmat olivat päättäneet jo ennen raskautta, että huumehuuruisen elämän on loputtava. Sosiaalityöntekijät ovat pienen perheen elämässä vahvasti läsnä ja valmiina puuttumaan asioihin, jos jokin menee vikaan.

Artikkelissaan kirjailija ja dokumenttielokuvien ohjaaja Elina Hirvonen seuraa lastensuojelun arkea Helsingissä. Lauran ja Jussin tapaus on yksi elävä ja kuvaava esimerkki siitä, millaisiin tilanteisiin lasten sosiaalityöntekijät työssään joutuvat. Arkisessa työssä kohdataan turhautuneita, pelkääviä, aggressiivisia, väsyneitä vanhempia ja lapsia. Saadaan selvitettäväksi lastensuojeluilmoituksia selvästi enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Tehdään kiireellisiä sijoituspäätöksiä samalla, kun joudutaan kohtaamaan resurssien riittämättömyyttä.

Lastensuojelun työtä tuntuu leimaavan jatkuva kiire. Hirvosen mukaan sosiaalityöntekijät joutuvat juoksemaan paikasta toiseen, eikä aika silti riitä. Lisäksi työ kuormittaa henkisesti. 
Tämän viikon kokouksessa Sari ei saa vastuulleen uusia asiakkaita. Se on hyvä, sillä juuri nyt hänellä on hoidettavanaan monta mutkikkaassa tilanteessa olevaa perhettä. Kiireellisesti sijoitettuja lapsia on poikkeuksellisen paljon, ja joidenkin tilanteet valvottavat Saria öisin.
Toukokuun 2012 jälkeen lastensuojelusta puhuttaessa on väistämättä noussut esille helsinkiläistyttö Eerika, joka kuoli äitienpäivän yönä kotiinsa pahoinpideltynä. Kuolema johti moniin selvityksiin ja laajaan julkiseen keskusteluun.
On hämmentävää lukea rinnakkain nettikeskusteluja huostaanotoista ja Eerikan kuoleman jälkeen tehtyjä selvityksiä. Lastensuojelu näyttää tekevän joko aivan liikaa tai sitten aivan liian vähän, tai ainakin väärällä tavalla.
Hirvosen kirjoittama artikkeli on maltillinen ja selkeästi etenevä puheenvuoro. Lisäulottuvuutta olisi tuonut näkökulman laajentaminen esimerkiksi päästämällä ääneen sellaisia, jotka ovat kokeneet tulleensa kohdelluiksi väärin lastensuojelun taholta - nyt nämä äänet kuuluvat lähinnä vain toisen käden tietoina. Joka tapauksessa Suojelupäätöksiä kuvaa nykypäivän lastensuojelun tilaa ja ongelmakohtia tuomalla esille heitä, jotka auttavat työkseen lapsia ja perheitä. Artikkeli ei jätä lukijaa kylmäksi vaan auttaa ymmärtämään, että kotimaamme ei ole lintukoto, jossa kaikilla on hyvä olla. Sujuvasti kirjoitetussa tekstissä on tärkeää asiaa päättäjille, jotka leikkaavat perusturvasta eli ennaltaehkäisevästä työstä. Kärjistyneiden ongelmien korjaaminen taas maksaa yhteiskunnalle huomattavasti perusturvan toimenpiteitä enemmän.


Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Ostin ja luin tämän artikkelin tuoreeltaan ja suunnittelin jopa sanovani siitä muutaman sanan blogissani (ja kertovani kokemuksia ko. palvelun käytöstä yleensä, oli ensimmäinen ostos Readberrystä ja ensimmäinen LP) jonkun aihetta liippaavan kirja-arvion yhteydessä. Se kuitenkin jäi, mutta avaudunpa tässä, että kiinnostava artikkeli ja tuotu esiin eri näkökulmia, mutta varsinaisesti en oppinut mitään uutta verrattuna aiemmin päivälehdistä luettuun.

    VastaaPoista
  2. Tiivistät kokonaisuuden hyvin. :) Hyvin on kirjoitettu, mutta jokin tuoreus jää uupumaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…