Siirry pääsisältöön

Kesän paras lukuhetki

Elina haastoi bloggaajat kuvaamaan kesän parhaat lukuhetkensä, ja tässä minun kuvani:
Kesän paras lukuhetki.
Hetki liittyy heinäkuiseen lukumaratoniin, johon osallistuin lukemalla Leo Tolstoin Anna Kareninaa aina, kun oli vähänkin aikaa. Valokuva on otettu illalla, kun vauvan käytyä yöunille sain keskittyä kaikessa rauhassa kirjaan. Luin mökkirannassa kalliolla istuen ja ihastelin samalla upeaa auringonlaskua, joka värjäsi maiseman punaiseksi.

Tähän tunnelmaan on varmasti hienoa palata ajatuksen siivin sitten, kun kesäinen auringonlasku ja lämmin ulkoilma ovat muisto vain.

Kommentit

  1. Voi että niin, kunpa nyt saisi oikein hyvin säilöttyä mieleen nämä ihanat kesäiset päivät. Ne voi kaivaa sitten esiin, kun tulee taivaan täydeltä viistoräntää.

    VastaaPoista
  2. Totta vieköön näyttää kesän parhaalta lukuhetkeltä. Oi joi, minä vain toivon, ettei kesä päättyisi koskaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin juuri nyt toivon. Mutta sitten jossain vaiheessa aina huomaan, että tervehdin ilolla syksyn ensimmäisiä tuoksuja.

      Poista
  3. Miten upea tunnelma! Lukuhetki rantakalliolla on aivan ylellistä, auringon valo tässä aivan uskomattoman hienon värinen. Kiva, kun osallistut!

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana kuva ja lukuhetki! :)

    VastaaPoista
  5. Voin niin kuvitella tuon hetken kun saa hengittää syvään raitista järvi-ilmaa, syventyä hyvään kirjaan ja ottaa hetkisen ihan vain itselleen. <3 Todella ihana kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen onnellinen tuosta kuvasta, sillä se palauttaa niin hienosti mieleen hetken tunnelman.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…