Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi

"Rotat kutsuivat töitämme töhryiksi. Ne eivät suostuneet puhumaan graffiteista. Tai tägeistä. Tai piisseistä. Tai sapluunoista. Tai stikkereistä. Tai muraaleista. Etenkään ne ei suostuneet puhumaan taiteesta."
Jari Järvelä: Tyttö ja pommi
(Crime Time 2014)
Kannen suunnittelu Jussi Kaakinen
261 sivua
Jari Järvelän jännitysromaanin keskiössä ovat henkilöt, jotka edustavat vastapuolia: Metro on 19-vuotias graffitintekijä ja Jere on turvallisuusvalvoja, jonka tehtävänä on ottaa kiinni graffitintekijät, "töhryterroristit". VR on palkannut väkeä ottamaan kiinni syylliset, jotka ovat toistuvasti sotkeneet junavaunuja ja ratapihoja.
Kantasataman ratapihalla on ollut jo kolmatta vuorokautta syöttinä tavaravaunuja, ja luotettavan vihjeen mukaan tänä yönä Bakteerit ilmestyisivät paikalle.
Me olimme Antibioottikuuri.
Tilanne ratapihalla saa odottamattoman käänteen, kun turvallisuusvalvojat eivät huomaa aukkoa suunnitelmissaan. Kiivasta takaa-ajoa ja traagisia tapahtumia seuraa vihan ja koston kierre, joka muuttaa kaikkia. Tarina imaisee mukaansa ja vaatii pysymään mukana, kun tyttö ja mies ovat toistensa kintereillä ja janoavat oikeutta.

Mikä sitten on oikein ja kenen oikeus on oikeampaa, jää lukijan pääteltäväksi. Kun kertomus etenee molempien päähenkilöiden näkökulmasta, ei kirjailija tyrkytä lukijalle valmiiksi pureskeltua ratkaisua vaan antaa lukijan pohtia ja päättää. Ratkaisu on onnistunut, sillä samalla se innostaa pohtimaan laajemminkin teoksen teemoja, kuten vallankäyttöä, julkista tilaa, perheyhteyttä, rikoksen ja siitä seuraavan rangaistuksen määrittelyä, tarkoituksen pyhittämiä keinoja...

Jari Järvelä on luonut teoksensa henkilöt taitavasti. Päähenkilöt Metro ja Jere ovat aitoja ja inhimillisiä, eikä kummankaan ylle voi asetella pyhimyksen sädekehää. Henkilöitä ajaa viha, joka synnyttää kostonhimoa ja suoranaista pakkomielteisyyttä. Tilanne on sellainen, että loppuratkaisun on pakko olla räjähdysmäinen, sillä muuta ulospääsyä ei tunnu enää olevan. Vihan kierteestä ei löydy voittajia, mutta toiset selviytyvät toisia paremmin.

Tyttö ja pommi on vetävä, hyvin kirjoitettu ja oikeasti jännittävä teos, jonka maailma ei ole kaunis. Se tarjoaa paljon tietoa graffitintekijöiden maailmasta mutta myös kokonaisesta yhteiskunnasta. Se tulee lähelle ja antaa ajattelemisen aihetta.
Tämä on graffitin idea yksinkertaisuudessaan. Näkymättömät tekevät näkyvää. Graffiti on pommi, jonka sirpaleet leviävät ympäri kaupungin.
Tytöstä ja pommista on blogeissa kirjoitettu jo melko paljon. Kannattaa käydä kurkkaamassa ainakin Kirsin postaus, johon liittyy mielenkiintoinen keskustelu. Lukuneuvoja arvioi, että kirja vetoaa myös nuoriin lukijoihin, Jaana toivoo Järvelän uran jännityskirjailijana saavan jatkoa ja Hannu suosittelee. Lisäksi kirjasta kirjoittavat myös esimerkiksi Juha, Lea, Anukatri, Jarkko ja Tuija. Kirjailijan kirjoitus siitä, miten jännäri sai alkunsa, löytyy täältä.

Kirjabingosta kuittaan tällä kirjalla Dekkari-ruudun. Rikoksen jäljillä -haasteeseen tulee yksi suoritus lisää.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…