Siirry pääsisältöön

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

Purppuranvärisen harjakattoisen omakotitalon kuistin yläpuolelle ripustettu kyltti on haalistunut, ja hän on vähällä kävellä koko paikan ohi.
ISLAND BOOKS
Alice Islandin tasokkain
laatukirjallisuuden tarjoaja vuodesta 1999
Yksikään ihminen ei ole saari; Jokainen kirja on maailma

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias
(Gummerus 2014)
Englanninkielinen alkuteos The Storied Life of A. J. Fikry 2014
Suomentanut Tero Valkonen
239 sivua
Tuulisen saaren kirjakauppias -romaanin keskushenkilö on nelikymppinen kirjakauppias A. J. Fikry, joka on menettänyt vaimonsa kolarissa ja päättänyt, että alkoholin liikakäyttö on hyvä ratkaisu murheisiin. Kirjakaupalla ei mene hyvin, ja vielä huonommin menee, kun eläketurvaksi kaavailtu Tamerlane, äärimmäisen harvinainen kokoelma Edgar Allan Poen runoja, varastetaan. Kaiken lisäksi kirjakauppaan jätetään parivuotias lapsi, jonka äiti haluaa, että tytöstä kasvaa lukija ja että hän saa kasvaa paikassa, ”jossa on kirjoja ja kirjoista välittäviä ihmisiä”.


Tälle kauppaan jätetylle lapselle Fikry kirjoittaa erilaisia elämänohjeita, jotka sisältävät viittauksia kirjallisuuteen. Ne aloittavat jokaisen uuden luvun. 
Muista, Maya: asiat jotka koskettavat meitä 20-vuotiaana eivät välttämättä ole samoja, jotka koskettavat meitä 40-vuotiaana, ja päinvastoin. Tämä pätee sekä kirjoihin että elämään.
 Yksinäiselle miehelle tarjoutuu muutakin syytä uuteen onneen, kun hänen elämäänsä asettuu nainen, joka ymmärtää kirjallisuutta.


Fikryn ja hänen perheensä ohella romaanissa on tärkeitä henkilöhahmoja, joita yhdistää jollain tapaa kirjallisuus. Virkavallan edustaja Lambiase on läheinen ystävä ja saa aikaan poliisien lukupiirin; huikentelevainen kirjailija Daniel Parish on Fikryn vaimon sisaren, Ismayn, puoliso. Kirjallisia viittauksia romaanissa on lukujen alkuosuuksien lisäksi paljon, joten kirjallisuuden ystävälle teos voisi olla varsinainen aarreaitta.

Valitettavasti joudun kuitenkin toteamaan, että teos tosiaan voisi olla aarreaitta, mutta sitä se ei lopulta ole. Olisin halunnut pitää Tuulisen saaren kirjakauppiaasta suuresti, mutta Se Jokin kirjasta puuttuu. Idea on hyvä, mutta toteutus ontuu: kirjalliset viittaukset tuntuvat liian suunnitelluilta, eivätkä kirjan hahmot oikein syty mielessäni eloon. Tarinaa vaivaa minun makuuni liiallinen sentimentaalisuus, samalla koin jotkut kohdat vaivaannuttavan epäuskottavina. Viihdyttävää ajanvietettä kirja tarjoaa, ja sellaista kaipaavalle teosta voi suositella.

Amma sai romaanista mukaansa lukuvinkkejä, Heidi suosittelee kirjaa romantikoille ja Katja myöntää viihtyneensä kirjan parissa. Kirsi suosittelee kirjaa kepeäksi kesäiseksi välipalaksi ja Leena rakastui Fikryyn, jonka Annikin koki mieluisaksi hahmoksi. Lillin kirja sai liikuttumaan.

Kommentit

  1. Ihana kirja. Täydet viisi tähteä. Suosittelen :)

    VastaaPoista
  2. Vaikka myönnän viihtyneeni, niin pidän kirjaa melko heikkona. Mitä enemmän aikaa lukemisesta on, sitä vaisummalta tämä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kirja viihdyttää, mutta hyvistä aineksista olisi voinut saada aikaan parempaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…