Siirry pääsisältöön

Eleanor Catton: Valontuojat

"Hokitikassa oli satanut kaksi viikkoa tauotta. Moodyn ensinäkymä pikkukaupungista oli kuin tahra, joka lähestyi ja vetäytyi näkökentässä usvan liikkuessa edestakaisin. Rannikon ja äkisti nousevien Alppien välissä oli vain kapealti tasaista maata, jota hakkaavat heltymättömät aallot muuttuivat hiekalla kuin savuksi; alue vaikutti entistäkin tasaisemmalta ja suljetummalta kiitos pilvien, jotka katkaisivat vuorenrinteet matalalta ja muodostivat harmaan kuvun kaupungin vierekkäin kohoavien kattojen ylle."
Eleanor Catton: Valontuojat (Siltala 2014)
Englanninkielinen alkuteos The Luminaries 2013
Suomentanut Tero Valkonen
722 sivua
Kannen suunnittelu www.jennygrigg.com
Eleanor Cattonin Valontuojat sijoittuu 1860-luvun puoliväliin. Uusi-Seelanti houkuttelee nopeasta rikastumisesta unelmoivia: kultakuume jyllää. Hokitikan pikkukaupunkiin saapuu myös Walter Moody, joka joutuu ensimmäisenä iltanaan keskelle salaista neuvonpitoa. Kaksitoista miestä on kokoontunut Crown-hotellin ravintolaan pohtimaan eräitä kummallisia sattumuksia: Tieltä on löytynyt tiedoton maailman vanhimman ammatin harjoittaja, jota epäillään itsemurhayrityksestä. Varakas kaupunkilainen on kadonnut jäljettömiin. Mökissään yksin asunut juoppo on kuollut ja hänen jäämistöstään on löytynyt suuri omaisuus.


Valontuojat on järkäle, joka testaa lukijansa kestävyyttä. Ensimmäiset kolmisensataa sivua kuullaan Crown-hotelliin kokoontuneiden miesten tarinoita, joiden on tarkoitus valaista sitä, mistä oikein on kysymys. Sen kerrotut tarinat toki tekevätkin, mutta vie aikaa, ennen kuin lukija pääsee selville, mikä on kunkin hahmon merkitys ja asema kokonaisuudessa ja missä suhteessa henkilöt ovat toisiinsa.  Henkilögalleria on varsin laaja, ja ihmisiään Catton kuvaa viehättävällä, vanhahtavalla tavalla:
Charlie Frost oli mies vailla kummoista mainetta, sillä maine hankitaan aina näyttävyydellä, ja Frost oli vaitonainen sielu: pukeutui vaatimattomasti, oli piirteiltään leuto eikä mielellään ärtynyt, vaikka häntä olisi miten provosoitu. Kun hän puhui, hän teki sen hitaasti ja huolellisesti.

Muutoinkin Valontuojat jäljittelee vanhahtavaa romaania, ja kerronta on hyvin yksityiskohtaista, monipolvista ja laajaa. Samoja tapahtumia kerrotaan eri näkökulmista useaan otteeseen, mikä saattaa puuduttaa lukijaa. Pidin kuitenkin siitä, että romaanissa on kaikkitietävä kertoja, joka osoittaa tietämystään kommentoimalla tarinan tapahtumia:
Keskeytämme tarinan kulun tässä mainitaksemme, että kyseessä oli valitettava tietokatkos, sillä jos Balfour olisi kertonut Lauderbackin tarinan kokonaisuudessaan, tammikuun 27. päivän tapahtumat olisivat voineet edetä hänen kannaltaan varsin toisella tavalla - samoin kuin useiden muiden miesten kannalta. 
Arkipäiväisten tapahtumien lomassa tarinassa korostuu astrologia. Kirjan jokaisen osan alussa on astrologinen kartta ja moni luku on nimetty astrologisin viittauksin, kuten Oinas, Marsin alaisuudessa. En oikein ymmärtänyt astrologian merkitystä, mutta asiaa tuntevalle nämä huomiot voivat olla antoisia. Toisaalta en myöskään kokenut, että ymmärtämättömyyteni olisi tuottanut haittaa.


Eleanor Catton kirjoittaa kauniisti ja pitää kertomuksensa rönsyilevät langat käsissään. Työtä ei voi kuin ihailla, jos vain lukija jaksaa rönsyjä seurata: minä ainakin joudun toteamaan, että paikoin koin lukemisen työlääksi. Silti koin myös, että kirjassa avautui hieno, monivivahteinen, värikäs ja elävä maailma 150 vuoden takaa. Taitavilla siirtymillä ja kuvauksilla kirja aiheutti sen, että näin mielessäni tarinan kuin elokuvana. Saapa nähdä, viedäänkö Valontuojat jonain päivänä valkokankaalle.

Työläästä luku-urakasta huolimatta päällimmäiseksi jäi hyvä olo, sillä romaani on onnistunut kudelma useista teemoista, kuten huumeista, kultakuumeesta, ihmissuhteista ja totuudesta.
Aito tunne on aina kehämäinen, tai oikeastaan joko kehämäinen tai paradoksaalinen, yksinkertaisesti siksi, että sen syy ja ilmiasu ovat saman asian kaksi eri puolta! Rakkautta ei voi perustella minkäänlaisella syiden luettelolla, eikä pelkkiä syitä luettelemalla synny rakkautta. Kukaan, joka on kanssani eri mieltä, ei ole koskaan rakastanut – todella.
Valontuojista on kirjoitettu myös esimerkiksi seuraavissa blogeissa: Lumiomena - kirjoja ja haaveilua, Nenä kirjassa, LukuisaKirjavinkit, Reader, why did I marry him? ja Orfeuksen kääntöpiiri.


Kommentit

  1. Ohi on! :) Hieno, mutta raskas, välillä melkein sietämätön, kunnes taas seesteinen.

    VastaaPoista
  2. Kiinnostava kirja, joka kuulostaa sopivan haasteelliselta! Kiitos hienosta arviosta, Jonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina! Uskallan tätä kirjaa suositella, vaikkei se helpolla lukijaansa päästäkään.

      Poista
  3. Oi, kuulostaa hienolta teokselta. Sen verran tiiliskivikammoinen kuitenkin olen, että ei taida uskaltaa edes yrittää. Tänä vuonna noita houkuttelevia paksukaisia on ilmestynyt vaikka kuinka, mutta harmittavan moni on minulla vielä lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paksuja kirjoja on tosiaan tullut tänä vuonna useita, kiinnostava ilmiö sekin. Tämä Cattonin paksukainen kyllä koettelee lukijansa kestävyyttä, mutta sinnikkyys myös palkitaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo