Siirry pääsisältöön

Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty

"Terassilta näki suoraan sinne, missä Subhash ja Udayan olivat varttuneet. Siltä näki yksi- ja kaksikerroksisten talojen pelti- ja tiilikattoja ja niillä suikertelevia kurpitsanvarsia. Valkolaikkuisia muurinharjoja, varisten ulosteiden tahrimia. Kaksi pitkänomaista lampea kujan toisella puolella. Tulvaniityn, joka näytti Subhashin silmissä laskuveden paljastamalta rantakaistaleelta."

Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty
(Tammen Keltainen kirjasto 2014)
Englanninkielinen alkuteos The Lowland 2013
Suomentanut Sari Karhulahti
437 sivua
Tulvaniitty kertoo kalkuttalaisista veljeksistä, Subhashista ja Udayanista, jotka ovat läheisiä. Ikäeroa heillä on vain reilu vuosi, ja he ovat lapsuudessaan erottamattomia, kuin kaksosia. Vanhempi veljeksistä, Subhash, on veljeään maltillisempi mutta huomaa tekevänsä monia asioita veljensä vuoksi:
Subhash oli vihainen itselleen, koska oli lähtenyt Udayanin mukaan. Koska joutui yhä todistelemaan, että pystyi samaan kuin velikin.
On selvää, että pojat eivät ole vanhempiensakaan silmissä tasa-arvoisia. Äiti Bijol kokee nuoremman vanhempaa läheisemmäksi, Subhash on ”vara-Udayan”. Onko asetelma jo itsessään sellainen, että se olisi hajottanut perheen ennemmin tai myöhemmin? Ajaako sekin esikoisen lähtemään pois?

Joka tapauksessa vuodet erottavat veljekset toisistaan, kun Udayan aktivoituu poliittisesti ja Subhash päätyy Yhdysvaltoihin opiskelemaan.
Hän oli ylpeä siitä, että oli tullut yksin Yhdysvaltoihin. Että opetteli asuinmaataan kuten oli varmaankin kerran opetellut seisomaan, kävelemään ja puhumaan. Hän oli halunnut niin kovasti lähteä Kalkutasta, eikä pelkästään koulutuksensa takia vaan myös – nyt hän kykeni myöntämään sen itselleen – ottaakseen askeleen, jota Udayan ei koskaan ottaisi.
Kun vanhempi veli opiskelee Yhdysvalloissa, on nuorempi mukana naksaliittien toiminnassa. Ryhmä vaatii yhteiskuntaan suuria muutoksia, tasa-arvoisempaa järjestelmää. He uskovat vallankumoukseen, eikä väkivaltaisuuksiakaan kaihdeta tiellä kohti omia tavoitteita.
Naksaliitit myllersivät kouluissa ja collegeissa joka puolella Kalkuttaa. Polttivat papereita, töhrivät muotokuvia ja nostivat punalippuja salkoon yön pimeydessä. Peittivät Kalkutan Maon kuvilla.
He yrittivät häiritä vaaleja pelottelemalla äänestäjiä. Ammuskelivat kaduilla omatekoisilla aseilla. Kätkivät pommeja yleisille paikoille, niin että ihmisiä pelotti istua elokuvissa ja jonottaa pankissa.
Tulvaniitty ei kuitenkaan ole vain kahden intialaismiehen tarina. Yhtä lailla se on tarina Gaurista, jonka Udayan haluaa vanhempiensa tahdosta välittämättä, ja Belasta, jonka juuret ovat Intiassa mutta elämä Yhdysvalloissa. Vaihtuvat näkökulmat tekevät sen, että eri henkilöt nousevat esille eri tavoin, ja lukijasta riippuu, kenet hän kokee omakseen.

Jhumpa Lahiri luo teoksessaan kiinnostavaa ajankuvaa Intiasta samoin kuin Yhdysvalloista. En muista ennen kirjan lukemista kuulleeni naksaliiteista, enkä ollut tajunnut kunnolla edes sitä, miten epävakaa poliittinen tilanne Intiassa on 1900-luvun loppupuolella ollut. Tähän yhteiskunnalliseen kuvaan Lahiri nivoo veljesten tarinan, joka kertoo paitsi kahdesta pojasta ja heidän lähellään olevista ihmisistä, myös jotain yleismaailmallista ihmissuhteista ja siitä, miten historia toistaa joskus itseään ja vaikuttaa kunkin nykyisyyteen ja elämään.
Minä olen se, mikä olen, hän sanoisi. Elän niin kuin elän sinun takiasi.
Lahiri kertoo vakuuttavasti myös elämästä Yhdysvalloissa, mistä Subhash palaa Intiaan lähinnä vain silloin, kun jotain ikävää tapahtuu. Siellä hän yrittää rakentaa elämäänsä haluamaansa suuntaan huomatakseen äitinsä olleen oikeassa. Sieltä hän palaa äitinsä luokse liian myöhään, kun paluulla ei ole enää merkitystä. Ja jatkuvasti tuossa toisessakin maailmassa läsnä on nuorempi veli, Udayan.

Kirjan aikajänne on pitkä. Mutta vaikka maailma ympärillä muuttuu, eivät ihmiset juuri muutu. Lahirin teosten ihmisiä leimaa yksinäisyys, joka ei katoa mihinkään, vaikka menneisyyden ihmisiä ja heidän tekojaan voi etsiä verkosta.


Tulvaniitty on hieno kirja. Se puhuu painavasti ihmissuhteista ja rakkaudesta. Se herättää ajatuksia äideistä, jotka eivät kykene täyttämään heille asetettua roolia ja vastaamaan odotuksiin vaan ovat erehtyväisiä, itsekkäitä ja hyvin inhimillisiä. Se kertoo elämästä, joka kulkee kulkuaan ja etsii omia uomiaan vaikka sitä elävät ihmiset toivoisivat toisin. Mikä tärkeintä, se kertoo salaisuudesta, jota kannetaan mukana vuosikymmenien ajan.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...