Minna Canth: Hanna

"Mutta heillä onnellisilla ei ollutkaan semmoista suurta salaista surua kuin Hannalla, semmoista, jota ei kukaan saanut aavistaakaan. Ei kukaan, ei edes paras ystävä, ei Olga, ei Betty eikä yksikään. Sillä se koski isää ja äitiä; heidän väliään, heidän onnetonta, särkynyttä väliään. Karvas ahdistus nousi Hannan kurkkuun; muiden huomaamatta pyyhki hän pari täyteläistä kyyneltä silmistään."

Minna Canth: Hanna (1886)

119 sivua (e-kirja)

Kansikuva Elisa Kirjalta

Kiinnostuin Minna Canthin teoksesta Hanna luettuani Minna Maijalan tuoreen tietokirjan Canthista. Siinä viitattiin tähän pienoisromaaniin ja mainittiin, että Canth piti romaania tärkeänä kirjallisuudenlajina. Kun Hanna oli helposti saatavilla Elisa Kirjan valikoimasta ja vieläpä maksutta, oli hyvä tarttua tuumasta toimeen.

Tarinan nimihenkilö on Hanna, nuori kuopiolaistyttö, joka joutuu kotonaan katsomaan, miten isä saapuu yöllä humalassa ja miten äiti kärsii. Jussi-veljeä eivät opinnot kiinnosta, kun taas Hannalle koulunkäynti on tärkeää. Hän vaikuttaa masennukseen taipuvaiselta ja miettiväiseltä nuorelta, joka saattaa kokea ulkopuolisuutta suhteessa ikätovereidensa tekemisiin ja menoihin. Hän luottaa vakaasti Jumalaan ja uskoo, että rukoileminen auttaa.

Kesänvietto Jynkässä auttaa Hannaa unohtamaan kodin murheet, ja ikäistensä tavoin hänkin viehättyy poikien seurasta. Sittemmin hän tapaakin miehen, jonka kanssa puhutaan jo kihlauksesta. Toiveet naimisiin menemisestä kuitenkin kariutuvat, ja samalla kariutuu Hannan lapsenomainen usko. Hän kyseenalaistaa luottamuksensa Jumalaan ja katkeroituu, käy hiljaiseksi ja harvapuheiseksi.

Kertomuksessa tuodaan esille monia aikanaan kohua herättäneitä asioita. Puhutaan niin uskosta, luonnontieteistä, realismista kuin naisasiasta. Samalla Hanna on päähenkilönsä kasvutarina, kun nuori nainen kasvaa, muuttuu ja päätyy lopulta hylkäämään vaalimansa ihanteet.

Olen kokenut monet Canthin tuotantoon kuuluvat teokset tarinoina, joilla on paljon sanottavaa myös nykyajan ihmisestä ja nykyajan ihmiselle. Hanna ei mielestäni kuulu tähän joukkoon, sillä se on hyvin vahvasti sidoksissa omaan aikaansa. On vaikea kuvitella nykyajan nuorta naista, joka suhtautuu elämään ja miehiin Hannan tavoin: on huolissaan maineestaan ja sitoutuu mieheen, jolta saa kirjeen silloin, toisen tällöin. Teos ei silti ole missään tapauksessa huono, sillä siinä kuvataan eläytyen ja uskottavalla tavalla katkelmaa erään nuoren naisen elämästä.

Hannasta ovat kirjoittaneet myös Suvi, Maria ja Sara.

Kirjabingosta rastin saa tällä kertaa ruutu Klassikko.