Siirry pääsisältöön

Minna Canth: Hanna


"Mutta heillä onnellisilla ei ollutkaan semmoista suurta salaista surua kuin Hannalla, semmoista, jota ei kukaan saanut aavistaakaan. Ei kukaan, ei edes paras ystävä, ei Olga, ei Betty eikä yksikään. Sillä se koski isää ja äitiä; heidän väliään, heidän onnetonta, särkynyttä väliään. Karvas ahdistus nousi Hannan kurkkuun; muiden huomaamatta pyyhki hän pari täyteläistä kyyneltä silmistään."

Minna Canth: Hanna (1886)
119 sivua (e-kirja)
Kansikuva Elisa Kirjalta
Kiinnostuin Minna Canthin teoksesta Hanna luettuani Minna Maijalan tuoreen tietokirjan Canthista. Siinä viitattiin tähän pienoisromaaniin ja mainittiin, että Canth piti romaania tärkeänä kirjallisuudenlajina. Kun Hanna oli helposti saatavilla Elisa Kirjan valikoimasta ja vieläpä maksutta, oli hyvä tarttua tuumasta toimeen.

Tarinan nimihenkilö on Hanna, nuori kuopiolaistyttö, joka joutuu kotonaan katsomaan, miten isä saapuu yöllä humalassa ja miten äiti kärsii. Jussi-veljeä eivät opinnot kiinnosta, kun taas Hannalle koulunkäynti on tärkeää. Hän vaikuttaa masennukseen taipuvaiselta ja miettiväiseltä nuorelta, joka saattaa kokea ulkopuolisuutta suhteessa ikätovereidensa tekemisiin ja menoihin. Hän luottaa vakaasti Jumalaan ja uskoo, että rukoileminen auttaa.

Kesänvietto Jynkässä auttaa Hannaa unohtamaan kodin murheet, ja ikäistensä tavoin hänkin viehättyy poikien seurasta. Sittemmin hän tapaakin miehen, jonka kanssa puhutaan jo kihlauksesta. Toiveet naimisiin menemisestä kuitenkin kariutuvat, ja samalla kariutuu Hannan lapsenomainen usko. Hän kyseenalaistaa luottamuksensa Jumalaan ja katkeroituu, käy hiljaiseksi ja harvapuheiseksi.

Kertomuksessa tuodaan esille monia aikanaan kohua herättäneitä asioita. Puhutaan niin uskosta, luonnontieteistä, realismista kuin naisasiasta. Samalla Hanna on päähenkilönsä kasvutarina, kun nuori nainen kasvaa, muuttuu ja päätyy lopulta hylkäämään vaalimansa ihanteet.

Olen kokenut monet Canthin tuotantoon kuuluvat teokset tarinoina, joilla on paljon sanottavaa myös nykyajan ihmisestä ja nykyajan ihmiselle. Hanna ei mielestäni kuulu tähän joukkoon, sillä se on hyvin vahvasti sidoksissa omaan aikaansa. On vaikea kuvitella nykyajan nuorta naista, joka suhtautuu elämään ja miehiin Hannan tavoin: on huolissaan maineestaan ja sitoutuu mieheen, jolta saa kirjeen silloin, toisen tällöin. Teos ei silti ole missään tapauksessa huono, sillä siinä kuvataan eläytyen ja uskottavalla tavalla katkelmaa erään nuoren naisen elämästä.

Hannasta ovat kirjoittaneet myös Suvi, Maria ja Sara.

Kirjabingosta rastin saa tällä kertaa ruutu Klassikko.

Kommentit

  1. Mielenkiintoinen kirja hyvältä kirjailijalta. E-kirjan kansi voisi kyllä osallistua johonkin kansien rumuuskilpailuun ja menestyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta kansikuvasta pitikin postauksessa mainita, mutta unohtui. Kovin on kauhea eikä sovi mielestäni lainkaan kirjan tunnelmaan.

      Poista
  2. Minäkin tulin tänne ihmettelemään tuota kantta. :) Erikoisen moderni Canthin kirjaan. Onhan tuossa kivat värit, mutta mutta... :D Tämä oli tyylikäs klassikko. Minulla klassikkoruutuun ei ole edes kandidaatteja. Saa nähdä, löytyykö mitään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elisa Kirjan klassikoiden kansikuvat ovat tyyliltään aika samankaltaisia. Erikoisia valintoja. :)

      Poista
  3. Kiinnitin Marin lailla kanteen huomiota :D. Lähes rikos klassikkoa kohtaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti kansikuva onnistuu ainakin kiinnittämään huomion! :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?