Sarah Waters: Vieras kartanossa

"Hänen oli tarkkailtava huoneen jokaista esinettä, jokaista nurkkaa ja varjoa, hänen oli annettava katseensa kiertää herkeämättä kohteesta toiseen. Sillä hän tiesi, että se häijy voima joka oli yrittänyt vahingoittaa häntä oli vieläkin läsnä ja odotti."

Sarah Waters: Vieras kartanossa

(Tammen Keltainen kirjasto 2011)

Englanninkielinen alkuteos Little Stranger 2009

Suomentanut Helene Bützow

592 sivua

(Kansikuva kustantajalta)

Sarah Watersin romaani Vieras kartanossa osui eteeni, kun huomasin sen olevan tarjolla iPadin Helsingin Sanomat -sovelluksessa. Lukuaikaa tosin oli jäljellä enää viikon verran, mutta kun pikaisella blogien silmäilyllä huomasin monen kehuvan kirjan nopealukuisuutta, uskalsin teokseen tarttua. Ja pian sainkin huomata tempautuvani mukaan tarinaan, jota ei voinut laskea käsistä vaan jonka pariin oli päästävä aina, kun oli pienikin lukuhetki käsillä. Lähes 600 sivua tuli lopulta luettua muutamassa päivässä.

Kirja sijoittuu 1940-luvun Englantiin. Sota on tuoreessa muistissa ja eletään suuren yhteiskunnallisen murroksen aikaa, kun vanhat kartanot alkavat olla auttamatta ajastaan jäljessä ja luokkayhteiskunta murenee. Todellista rappeutumisen aikaa elää myös Hundreds Hall -kartano, johon tarinan minäkertoja, tohtori Faraday, kutsutaan potilaskäynnille. Mies muistaa käyneensä kartanossa lapsuudessaan äitinsä kanssa ja järkyttyy nähdessään, millaiseen alennustilaan seudun mahtitalo on alkanut vajota. Entisestä loistosta on jäljellä vain rippeitä.

Kartanossa asuu rouva Ayres kahden aikuiseksi ehtineen lapsensa kanssa. Poika Roderick on ottanut vastuun taloudesta ja kartanoon kuuluvasta maatilasta, ja tytär Caroline huolehtii lukuisista käytännön toimista. Tohtori Faraday kutsutaan taloon katsomaan Betty-palvelijaa, joka valittaa vatsavaivojaan. Bettyn kanssa puhuessaan tohtori saa selville, että tyttö pelkää taloa, joka on suuri ja hiljainen. Tytön puheet on helppo sivuuttaa nuoren hupsutteluna, mutta pian talossa alkaa tapahtua muitakin kummallisia asioita, ja muutkin asukkaat alkavat nähdä itse paikassa jotain outoa. Roderick näkee talon tuhoavana voimana:

-       Katsokaa nyt sisartani!  Tämä talo on imenyt hänestä elämän, aivan niin kuin imee elämän minustakin. Juuri sen se tekee. Se haluaa tuhota meidät kaikki.

Oudot asiat pitävät talon asukkaat varpaillaan, kun esimerkiksi palvelijoiden kutsukellot alkavat ”elää omaa mystillistä elämäänsä”. Tapahtuu onnettomuuksia, joita on vaikea selittää. Viimein myös järkevä Caroline alkaa pelätä, että perhettä vaivaa jonkinlainen kirous.

-       Voitteko uskoa tätä onnettomuutta todeksi? Minusta alkaa tuntua, että perheeni yllä on jonkinlainen kirous. En ymmärrä. Mitä me olemme tehneet? Kenet me olemme suututtaneet? Tiedättekö te?

Sarah Waters luo upealla tavalla tunnelman, joka kietoo lukijan otteeseensa. Iäkäs, uhkaava kartano herää eloon ja on kuin yksi tarinan päähenkilöistä. Mikä on todellisuutta, mikä mielikuvituksen luomaa? Miksi ihmiset joutuvat kohtaamaan kammottavia asioita? Kirjailija ei tarjoa lopussakaan valmiiksi pureskeltua selitystä tapahtumille, vaan lukija saa tehdä tulkintoja ja ratkaisuja itse. Kokonaisuutta on pohdittu esimerkiksi Juonittelua-blogin keskustelussa, jota oli ilo lukea, kun ensin oli itse saanut kirjan luettua. Romaani sopisikin mainiosti lukupiirikirjaksi, sillä se herättää niin paljon ajatuksia ja kysymyksiä.

Kaiken kaikkiaan Vieras kartanossa on kiehtova, moniselitteinen ja huikea romaani, joka jää vahvasti mieleen. Romaanin hienoudesta kertoo myös se, että teos valittiin Blogistanian vuoden 2011 parhaaksi käännöskirjaksi.

Kirjabingossa kuittaantuu tällä kirjalla ruutu Yli 500 sivua. Bingo!