Siirry pääsisältöön

Paul Auster: Näkymätön

"Adam Walker, Born toisti kääntyen katsomaan Margot’sta minuun ja väläytti samalla arvoituksellisen hymyn. Hyvä ja vankka amerikkalainen nimi. Niin vahva, niin miellyttävä, niin luotettava. Adam Walker."
Paul Auster: Näkymätön
(Tammen Keltainen kirjasto 2010)
Englanninkielinen alkuteos Invisible 2009
Suomentanut Erkki Jukarainen
197 sivua (e-kirja)
Minulta puuttuu jokin osanen, joka saisi minut hullaantumaan Paul Austeriin. Tiedän, että häntä arvostetaan laajalti, mutta jokin meidän suhteessamme ei vain toimi. Sattumuksia Brooklynissa jäi kesken, Mielen maisemissa unohtui pienen selailun jälkeen hyllyyn. Kun Elisa Kirjan valikoimista löytyi Austerin Näkymätön edullisena kesätarjouksena, päätin ladata teoksen sammuttaakseni e-kirjojen janoni ja antaa samalla Austerille vielä mahdollisuuden, kehutaanhan teosta Austerin mahdollisesti parhaaksi romaaniksi. Tämän antamani mahdollisuuden jälkeen joudun kuitenkin toteamaan, että sitä jotain ei vieläkään löytynyt.

Näkymättömän keskeinen henkilö on Adam Walker, joka on vakavasti sairas ja päättää kirjoittaa kirjan elämänsä tärkeästä vuodesta. Kirja kantaa nimeä 1967, ja Walker ehtii kirjoittaa tarinaan luvut Kevät, Kesä ja Syksy - viimeisen tosin lähinnä muistiinpanoina. Hän lähettää käsikirjoituksen entiselle opiskelijatoverilleen, kirjailija James Freemanille, joka kiinnostuu tarinasta ja saa vastauksia mieltään aikanaan vaivanneisiin kysymyksiin, kuten siihen, miksi Walkerin opinnot Pariisissa jäivät niin lyhyiksi syksyllä 1967.

Vuonna 1967 Adam Walker kohtaa juhlissa Rudolf de Bornin ja tämän etäisen mutta viehättävän naisystävän Margotin. Walker päätyy kaksikon kanssa tekemisiin, ja pian tapahtumilla on erikoisia seurauksia. Margotin ja Bornin tiet erkanevat ja Walker joutuu todistamaan dramaattista tapahtumaa, joka vaikuttaa häneen syvästi. Läsnä on jotain synkkää ja pelottavaa.
Kumma kyllä ensimmäinen yllykkeeni oli tehdä täyskäännös ja astella ulos edes tervehtimättä häntä. Tässä emminnässä on minusta aihetta pitkäänkin pohdintaan, sillä osoittaahan se tavallaan minun ymmärtäneen jo tuolloin, että parasta olisi pysyä loitolla koko Bornista, että jos ryhtyisin hänen kanssaan minkäänlaisiin tekemisiin, saattaisin joutua ikävyyksiin.
Näkymätöntä kerrotaan eri kertojin ja siitä muodostuu kehyskertomus sisäkkäiselle tarinalle, joka on Adamin itsensä kertoma. Kirjan alku vetää puoleensa, sillä Bornissa on jotain mustaa, pahuutta, josta on saatava selvää. Romaanin toisessa osassa kertojaksi siirtyy James Freeman, joka saa luettavakseen Adamin kirjoittaman luvun Kesä, jota kirjoittaja itse pitää brutaalina, rumana ja inhottavana. Osassa kuvattu sisarusten seksisuhde ei saanut minua järkyttymään vaan ennemminkin siitä tuli tarkoitushakuinen kuva. Kolmannessa osassa päädytään lukemaan Freemanin muokkaama luku Syksy, ja tarinaa kerrotaan Freemanin näkökulmasta myös romaanin neljännessä osassa. Kirjan päättää osa Cécile Juinin päiväkirja, jossa kuullaan, mihin menneisyyden tapahtumat ovat johtaneet. Cécile päätyy Quillianin saarelle, ja matkan tapahtumista kirjoitettu päiväkirja tuodaan lukijan eteen ikään kuin sulkemaan varsinaisen romaanin, vaikka vastauksia kaikkiin kysymyksiin ei annetakaan.

Vaihtuvat kertojat eivät palvelleet minun lukukokemustani. Alun intensiteetin jälkeen minun oli vaikea päästä enää kakkososassa kiinni tarinaan, ja kokonaisuus jätti minut kylmäksi. Kertomus ei kyennyt pitämään minua otteessaan vaan sai ennemminkin huokailemaan, välillä hyvinkin syvään. Toki tunnustan romaanin rakenteen ansiot, sillä se pakottaa lukijan pohtimaan totuutta ja sitä, kenen sanaan voi luottaa. Kirjan hahmot ovat kiinnostavia mutta jäävät minun mielessäni etäisiksi. Ensimmäisessä osassa olin huolissani Adamista, mutta hänenkin hahmonsa haipui lopulta liian kauas.

Näkymättömästä on pidetty paljon esimerkiksi seuraavissa blogeissa: Luettua, Leena Lumi ja Kuuttaren lukupäiväkirja.
Minun lukukokemukseni kanssa samansuuntaisia ajatuksia kirja on herättänyt ainakin näissä: Kirjamielellä ja Pihin naisen elämää.

Kirjabingosta Näkymätön peittää ruudun E-kirja.

Kommentit

  1. Ymmärrän oikein hyvin, että Auster ei voi olla kaikkien kirjailija. Minullakin on ollut hänen kanssaan rankka alkutaival, sillä koin hänen monet kirjansa vuosia vain yhtenä sekoiluna. Sitten tuli juuri tämä Näkymätön, joka on mnusta ihan uskomattoman nero krija. Tämä on yksi niistä, jonka luen aina uudestaan ja uudestaan. Olen herkkä liian laajalle hnekilögalllerialle ja sille, jos täytyy oikein pinnistellä, että pysyy mukana. Näkymättömssä koin vain autuaallista ihmettä, että Paul vihdoinkin kirjoittaa näin;) Ja Talvipäiväkirjalla hän sitten meni 'under my skin'.

    Siis hyvin ymmärrän: Auster ei voi olla kaikkien makuun ja monet hänen kirjoistaan ovat meneet minultakin ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkymättömän yksi vahvuus on muuten juuri tiivis ja helposti hallittava henkilögalleria.
      Ehkä annan jossain vaiheessa Austerille vielä yhden mahdollisuuden. :)

      Poista
    2. Anna se yksi edes: Minullakin on kirjailijoita, joiden kanssa olen ajatellut tehdä pettymyksen jälkeen näin.

      Poista
    3. Kyllä Auster edelleen kiinnostaa, joten annan ainakin sen yhden mahdollisuuden, kunhan sopiva kirja sattuu kohdalle.

      Poista
  2. Näkymätön ei tosiaan ollut minunkaan kirjani. Sattumuksia Brooklynissa puolestaan vetosi optimismissaan kovasti (vaikka alku oli todella nihkeä, pääsin onneksi kirjan imuun sen jälkeen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en päässyt Sattumusten kanssa alkua pidemmälle. Ehkä pitäisi yrittää uudelleen, sitkeämmällä otteella.

      Poista
  3. Ällistyttävän samanlainen kanssasi on kokemukseni Austerin kanssa. Yhdenpitävästi nuo kesken jääneet samaiset kirjat, ja nyt tämä kolmas mahdollisuus, Invisible, jonka kaahlasin väkisellä loppuun. Tosin alkukielinen versio toi hivenen lisäpainoa. Voin allekirjoittaa täysin kokemuksesi tästäkin teoksesta; alku vaikutti kohtalaisen lupaavalta, mutta loppua kohden täytyi tehdä jo työtä. Kun lopussakaan ei mitään palkintoa kokenut (paitsi loppuun pääseminen), jäi jäljelle vain ymmärtämys itselle kesken jääneistä yrityksistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi - on aina kiintoisaa huomata, miten lukukokemukset ovat samanlaisia tai sitten hyvin eriäviä. Kiintoisaa on sekin, miten joku ylistetty kirjailija ei vain uppoa, vaikka kuinka antaisi mahdollisuuksia.

      Poista
  4. Ällistyttävän samanlainen kanssasi on kokemukseni Austerin kanssa. Yhdenpitävästi nuo kesken jääneet samaiset kirjat, ja nyt tämä kolmas mahdollisuus, Invisible, jonka kaahlasin väkisellä loppuun. Tosin alkukielinen versio toi hivenen lisäpainoa. Voin allekirjoittaa täysin kokemuksesi tästäkin teoksesta; alku vaikutti kohtalaisen lupaavalta, mutta loppua kohden täytyi tehdä jo työtä. Kun lopussakaan ei mitään palkintoa kokenut (paitsi loppuun pääseminen), jäi jäljelle vain ymmärtämys itselle kesken jääneistä yrityksistä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…