Siirry pääsisältöön

Sarah Waters: Vieras kartanossa

"Hänen oli tarkkailtava huoneen jokaista esinettä, jokaista nurkkaa ja varjoa, hänen oli annettava katseensa kiertää herkeämättä kohteesta toiseen. Sillä hän tiesi, että se häijy voima joka oli yrittänyt vahingoittaa häntä oli vieläkin läsnä ja odotti."

Sarah Waters: Vieras kartanossa
(Tammen Keltainen kirjasto 2011)
Englanninkielinen alkuteos Little Stranger 2009
Suomentanut Helene Bützow
592 sivua
(Kansikuva kustantajalta)
Sarah Watersin romaani Vieras kartanossa osui eteeni, kun huomasin sen olevan tarjolla iPadin Helsingin Sanomat -sovelluksessa. Lukuaikaa tosin oli jäljellä enää viikon verran, mutta kun pikaisella blogien silmäilyllä huomasin monen kehuvan kirjan nopealukuisuutta, uskalsin teokseen tarttua. Ja pian sainkin huomata tempautuvani mukaan tarinaan, jota ei voinut laskea käsistä vaan jonka pariin oli päästävä aina, kun oli pienikin lukuhetki käsillä. Lähes 600 sivua tuli lopulta luettua muutamassa päivässä.

Kirja sijoittuu 1940-luvun Englantiin. Sota on tuoreessa muistissa ja eletään suuren yhteiskunnallisen murroksen aikaa, kun vanhat kartanot alkavat olla auttamatta ajastaan jäljessä ja luokkayhteiskunta murenee. Todellista rappeutumisen aikaa elää myös Hundreds Hall -kartano, johon tarinan minäkertoja, tohtori Faraday, kutsutaan potilaskäynnille. Mies muistaa käyneensä kartanossa lapsuudessaan äitinsä kanssa ja järkyttyy nähdessään, millaiseen alennustilaan seudun mahtitalo on alkanut vajota. Entisestä loistosta on jäljellä vain rippeitä.

Kartanossa asuu rouva Ayres kahden aikuiseksi ehtineen lapsensa kanssa. Poika Roderick on ottanut vastuun taloudesta ja kartanoon kuuluvasta maatilasta, ja tytär Caroline huolehtii lukuisista käytännön toimista. Tohtori Faraday kutsutaan taloon katsomaan Betty-palvelijaa, joka valittaa vatsavaivojaan. Bettyn kanssa puhuessaan tohtori saa selville, että tyttö pelkää taloa, joka on suuri ja hiljainen. Tytön puheet on helppo sivuuttaa nuoren hupsutteluna, mutta pian talossa alkaa tapahtua muitakin kummallisia asioita, ja muutkin asukkaat alkavat nähdä itse paikassa jotain outoa. Roderick näkee talon tuhoavana voimana:
-       Katsokaa nyt sisartani!  Tämä talo on imenyt hänestä elämän, aivan niin kuin imee elämän minustakin. Juuri sen se tekee. Se haluaa tuhota meidät kaikki.
Oudot asiat pitävät talon asukkaat varpaillaan, kun esimerkiksi palvelijoiden kutsukellot alkavat ”elää omaa mystillistä elämäänsä”. Tapahtuu onnettomuuksia, joita on vaikea selittää. Viimein myös järkevä Caroline alkaa pelätä, että perhettä vaivaa jonkinlainen kirous.
-       Voitteko uskoa tätä onnettomuutta todeksi? Minusta alkaa tuntua, että perheeni yllä on jonkinlainen kirous. En ymmärrä. Mitä me olemme tehneet? Kenet me olemme suututtaneet? Tiedättekö te?
Sarah Waters luo upealla tavalla tunnelman, joka kietoo lukijan otteeseensa. Iäkäs, uhkaava kartano herää eloon ja on kuin yksi tarinan päähenkilöistä. Mikä on todellisuutta, mikä mielikuvituksen luomaa? Miksi ihmiset joutuvat kohtaamaan kammottavia asioita? Kirjailija ei tarjoa lopussakaan valmiiksi pureskeltua selitystä tapahtumille, vaan lukija saa tehdä tulkintoja ja ratkaisuja itse. Kokonaisuutta on pohdittu esimerkiksi Juonittelua-blogin keskustelussa, jota oli ilo lukea, kun ensin oli itse saanut kirjan luettua. Romaani sopisikin mainiosti lukupiirikirjaksi, sillä se herättää niin paljon ajatuksia ja kysymyksiä.

Kaiken kaikkiaan Vieras kartanossa on kiehtova, moniselitteinen ja huikea romaani, joka jää vahvasti mieleen. Romaanin hienoudesta kertoo myös se, että teos valittiin Blogistanian vuoden 2011 parhaaksi käännöskirjaksi.

Kirjabingossa kuittaantuu tällä kirjalla ruutu Yli 500 sivua. Bingo!

Kommentit

  1. Onnea bingosta! Luin tämän viime vuonna muiden bloggaajien kehujen innoittamana ja tykkäsin. Juonittelua-blogin keskustelu avasi vielä uusia näkökulmia kirjan tapahtumiin. En ole vielä muuta Watersia lukenut, mutta olen kuullut muitakin kirjoja enimmäkseen kehuttavan, joten odotan niidenkin lukemista innolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Tämä oli hyvin mieluisa uusi tuttavuus. Ilman Hesarin tarjoamaa mahdollisuutta en olisi huomannut kirjaan tarttua. Onneksi tämä tupsahti eteeni!

      Poista
  2. Tämän kirjan myötä kiinnostuin kovasti Watersista ja olenkin lukenut nyt häneltä kaiken paitsi ihan ensimmäisen kirjan, Tipping the Velvetin. Hieno, omintakeinen kirjailija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin käydä blogissasi kurkkaamassa postauksia muista Watersin kirjoista. Minulle tämä oli ensimmäinen hänen kirjoittamansa kirja mutta toivottavasti ei viimeinen.

      Poista
  3. Oi oi, tämä on lukulistallani ja kiehtoo nyt entistä enemmän (sivumäärä on vähän kauhistuttanut). Taitaa päästä pian lukuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivumäärän ei tosiaan pidä antaa säikäyttää, kirja on yllättävän nopealukuinen! Toivottavasti pääset pian tätä lukemaan.

      Poista
  4. Tämä bingo on hauska!

    Pidin kovasti Vieraasta kartanossa ja muistakin Watersin kirjoista. Oma suosikkin on varmaankin Yövartio, mutta tämä ei jää kauas. Pidin kirjan hitaasta, odottavasta tunnelmasta, luokkayhteiskuntakuvauksesta ja siitä, miten Watersin tekstiin saattoi upota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bingo on tosiaan mainio!

      Kiitos vinkistä, pitää lisätä Yövartio lukulistalle. Sarah Watersin tuotanto alkoi kovasti kiinnostaa.

      Poista
  5. vieras kartanossa on odotellut puolisen vuotta hyllyssä sopivaa hetkeä... Ehkä pian! Palaan tekstiisi siis myöhemmin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…