Siirry pääsisältöön

Heinäkuun luettuja


Heinäkuusta muodostui suunnittelematta isojen kirjojen kuukausi. Sain lukea kirjoja, jotka olivat suuria niin kooltaan kuin sisällöltään.

Kuukauden alussa kirjoitin Sarah Watersin teoksesta Vieras kartanossa, joka oli hieman yli 500-sivuinen, vaikuttava ja vakuuttava lukuelämys. Edelleenkin on helppo palata mielessä kirjan tunnelmaan, joka oli mystisyydessään todella kiehtova.

Myös Jhumpa Lahirin uutuusteos Tulvaniitty nousi vakuuttavuudessaan yhdeksi kesän tärkeistä lukuelämyksistä.

Heinäkuussa osallistuin elämäni ensimmäiseen lukumaratoniin, ja kokemus oli niin hyvä, että toivon pääseväni mukaan vastaavanlaiseen yhteiseen lukutapahtumaan uudelleenkin. Päädyin lukemaan maratonilla Leo Tolstoin klassikkoteoksen Anna Karenina, joka yllätti myönteisesti vetävyydellään.

Suuri teos oli myös Eleanor Cattonin Valontuojat, joka jäljittelee viktoriaanista romaania eikä päästä lukijaansa helpolla. Silti romaania ei voi pitää muuta kuin hienona.

Heinäkuun luettujen kirjojen pino näyttää hieman erilaiselta kuin lista niistä teoksista, joista kirjoitin kuukauden aikana. Ehkä pitäisikin mieluummin puhua heinäkuussa blogatuista kuin luetuista, sillä esimerkiksi heinäkuun alussa kirjoitin kahdesta kirjasta, jotka luin loppuun jo kesäkuun puolella. Ja nyt heinäkuun loppu on kulunut matkustaessa, ja bloggaamattomien kirjojen pinoon on päätynyt muutama teos. Niistä lisää lähiaikoina!

Mutta summa summarum: heinäkuussa kirjoitin yhteensä kahdestatoista teoksesta. Joukossa oli yhdeksän romaania, kaksi lasten- ja nuortenkirjaa ja yksi journalistinen artikkeli. Kesäkuuhun verrattuna kirjamäärät ovat pysyneet melko samoina, mutta sivumäärä on nyt varmasti edelliskuukautta suurempi.

Elokuun ihanat illat alkavat olla käsillä. Toivotan leppoisia lukuhetkiä ja kaunista kesän jatkoa!

Kommentit

  1. Sinulla on ollut laadukas heinäkuu. :) Kaikki mainitsemasi ovat sellaisia, että voisin itsekin alkaa niitä lukemaan. Anna K. ja Valontuojat ovat omassa hyllyssä jo odottelemassa, mutta jotenkin kesä on mennyt niin etten ole niihin asti ehtinyt.

    Minulla bloggaus ei ole koskaan reaaliaikaista, kun bloggauspino ja lukupino ovat erikseen. Yleensä noin viikon bloggaa-näistä satsi on odottamassa, ja se on ollut minulle sopiva systeemi. Voi lukea rennosti hitaasti tai nopeasti, kun tietää että on kuitenkin jotain kirjoittamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinäkuusta tuli odottamattoman laadukas, sillä epämääräisissä ennakkosuunnitelmissani oli ennemminkin hyvin kepeää kesälukemista. Nyt kuitenkin fiilikset ohjasivat tällaiseen suuntaan. :)

      On tosiaan kiva tietää, että kirjoitettavaa on.

      Poista
  2. En kerta kaikkiaan ymmärrä miksi moni bloggari hehkuttaa Anna Kareninaa. Olen lukenut sen joskus vuosia sitten, olin nippa nappa 17-vuotias, ja minua se ei sykähdyttänyt. Ihan liikaa maaseutu/maanviljelyskuvausta ja turhaa liibalaabaa, henkilöhahmojakin ihan liikaa eikä niistä kukaan erityisesti sykähdyttänyt, vaikka jäikin mieleen aika pontevasti.

    Itsekin vedin Anna Kareninan aikoinaan jonkinsorttisena maratonina, kun luin sitä viimeiseksi teoksekseni kirjallisuusdiplomiin, jonka halusin valmistuvan heti ensimmäisenä lukuvuonna. Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi suhtauduin kauhulla ajatukseen, että sinä ryhdyit vartavasten maratoonaamaan sen parissa. Hui se, mutta näköjään selvisit voittajana ja viihdyit, mikä on hienoa tietysti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin muuten olla noin 17-vuotias, kun nappasin Anna Kareninan äitini kirjahyllystä luettavaksi. En päässyt alkua pidemmälle, koska kirja vaikutti tappavan tylsältä. Nyt uusi yritys tuotti huomattavasti paremman tuloksen. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…