Heinäkuusta muodostui suunnittelematta isojen kirjojen kuukausi. Sain lukea kirjoja, jotka olivat suuria niin kooltaan kuin sisällöltään.
Kuukauden alussa kirjoitin Sarah Watersin teoksesta Vieras kartanossa, joka oli hieman yli 500-sivuinen, vaikuttava ja vakuuttava lukuelämys. Edelleenkin on helppo palata mielessä kirjan tunnelmaan, joka oli mystisyydessään todella kiehtova.
Myös Jhumpa Lahirin uutuusteos Tulvaniitty nousi vakuuttavuudessaan yhdeksi kesän tärkeistä lukuelämyksistä.
Heinäkuussa osallistuin elämäni ensimmäiseen lukumaratoniin, ja kokemus oli niin hyvä, että toivon pääseväni mukaan vastaavanlaiseen yhteiseen lukutapahtumaan uudelleenkin. Päädyin lukemaan maratonilla Leo Tolstoin klassikkoteoksen Anna Karenina, joka yllätti myönteisesti vetävyydellään.
Suuri teos oli myös Eleanor Cattonin Valontuojat, joka jäljittelee viktoriaanista romaania eikä päästä lukijaansa helpolla. Silti romaania ei voi pitää muuta kuin hienona.
Heinäkuun luettujen kirjojen pino näyttää hieman erilaiselta kuin lista niistä teoksista, joista kirjoitin kuukauden aikana. Ehkä pitäisikin mieluummin puhua heinäkuussa blogatuista kuin luetuista, sillä esimerkiksi heinäkuun alussa kirjoitin kahdesta kirjasta, jotka luin loppuun jo kesäkuun puolella. Ja nyt heinäkuun loppu on kulunut matkustaessa, ja bloggaamattomien kirjojen pinoon on päätynyt muutama teos. Niistä lisää lähiaikoina!
Mutta summa summarum: heinäkuussa kirjoitin yhteensä kahdestatoista teoksesta. Joukossa oli yhdeksän romaania, kaksi lasten- ja nuortenkirjaa ja yksi journalistinen artikkeli. Kesäkuuhun verrattuna kirjamäärät ovat pysyneet melko samoina, mutta sivumäärä on nyt varmasti edelliskuukautta suurempi.
Elokuun ihanat illat alkavat olla käsillä. Toivotan leppoisia lukuhetkiä ja kaunista kesän jatkoa!
Sinulla on ollut laadukas heinäkuu. :) Kaikki mainitsemasi ovat sellaisia, että voisin itsekin alkaa niitä lukemaan. Anna K. ja Valontuojat ovat omassa hyllyssä jo odottelemassa, mutta jotenkin kesä on mennyt niin etten ole niihin asti ehtinyt.
VastaaPoistaMinulla bloggaus ei ole koskaan reaaliaikaista, kun bloggauspino ja lukupino ovat erikseen. Yleensä noin viikon bloggaa-näistä satsi on odottamassa, ja se on ollut minulle sopiva systeemi. Voi lukea rennosti hitaasti tai nopeasti, kun tietää että on kuitenkin jotain kirjoittamista.
Heinäkuusta tuli odottamattoman laadukas, sillä epämääräisissä ennakkosuunnitelmissani oli ennemminkin hyvin kepeää kesälukemista. Nyt kuitenkin fiilikset ohjasivat tällaiseen suuntaan. :)
PoistaOn tosiaan kiva tietää, että kirjoitettavaa on.
En kerta kaikkiaan ymmärrä miksi moni bloggari hehkuttaa Anna Kareninaa. Olen lukenut sen joskus vuosia sitten, olin nippa nappa 17-vuotias, ja minua se ei sykähdyttänyt. Ihan liikaa maaseutu/maanviljelyskuvausta ja turhaa liibalaabaa, henkilöhahmojakin ihan liikaa eikä niistä kukaan erityisesti sykähdyttänyt, vaikka jäikin mieleen aika pontevasti.
VastaaPoistaItsekin vedin Anna Kareninan aikoinaan jonkinsorttisena maratonina, kun luin sitä viimeiseksi teoksekseni kirjallisuusdiplomiin, jonka halusin valmistuvan heti ensimmäisenä lukuvuonna. Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi suhtauduin kauhulla ajatukseen, että sinä ryhdyit vartavasten maratoonaamaan sen parissa. Hui se, mutta näköjään selvisit voittajana ja viihdyit, mikä on hienoa tietysti. :D
Taisin muuten olla noin 17-vuotias, kun nappasin Anna Kareninan äitini kirjahyllystä luettavaksi. En päässyt alkua pidemmälle, koska kirja vaikutti tappavan tylsältä. Nyt uusi yritys tuotti huomattavasti paremman tuloksen. :)
Poista