Eleanor Catton: Valontuojat

"Hokitikassa oli satanut kaksi viikkoa tauotta. Moodyn ensinäkymä pikkukaupungista oli kuin tahra, joka lähestyi ja vetäytyi näkökentässä usvan liikkuessa edestakaisin. Rannikon ja äkisti nousevien Alppien välissä oli vain kapealti tasaista maata, jota hakkaavat heltymättömät aallot muuttuivat hiekalla kuin savuksi; alue vaikutti entistäkin tasaisemmalta ja suljetummalta kiitos pilvien, jotka katkaisivat vuorenrinteet matalalta ja muodostivat harmaan kuvun kaupungin vierekkäin kohoavien kattojen ylle."

Eleanor Catton: Valontuojat (Siltala 2014)
Englanninkielinen alkuteos The Luminaries 2013
Suomentanut Tero Valkonen
722 sivua
Kannen suunnittelu www.jennygrigg.com

Eleanor Cattonin Valontuojat sijoittuu 1860-luvun puoliväliin. Uusi-Seelanti houkuttelee nopeasta rikastumisesta unelmoivia: kultakuume jyllää. Hokitikan pikkukaupunkiin saapuu myös Walter Moody, joka joutuu ensimmäisenä iltanaan keskelle salaista neuvonpitoa. Kaksitoista miestä on kokoontunut Crown-hotellin ravintolaan pohtimaan eräitä kummallisia sattumuksia: Tieltä on löytynyt tiedoton maailman vanhimman ammatin harjoittaja, jota epäillään itsemurhayrityksestä. Varakas kaupunkilainen on kadonnut jäljettömiin. Mökissään yksin asunut juoppo on kuollut ja hänen jäämistöstään on löytynyt suuri omaisuus.

Valontuojat on järkäle, joka testaa lukijansa kestävyyttä. Ensimmäiset kolmisensataa sivua kuullaan Crown-hotelliin kokoontuneiden miesten tarinoita, joiden on tarkoitus valaista sitä, mistä oikein on kysymys. Sen kerrotut tarinat toki tekevätkin, mutta vie aikaa, ennen kuin lukija pääsee selville, mikä on kunkin hahmon merkitys ja asema kokonaisuudessa ja missä suhteessa henkilöt ovat toisiinsa.  Henkilögalleria on varsin laaja, ja ihmisiään Catton kuvaa viehättävällä, vanhahtavalla tavalla:

Charlie Frost oli mies vailla kummoista mainetta, sillä maine hankitaan aina näyttävyydellä, ja Frost oli vaitonainen sielu: pukeutui vaatimattomasti, oli piirteiltään leuto eikä mielellään ärtynyt, vaikka häntä olisi miten provosoitu. Kun hän puhui, hän teki sen hitaasti ja huolellisesti.

Muutoinkin Valontuojat jäljittelee vanhahtavaa romaania, ja kerronta on hyvin yksityiskohtaista, monipolvista ja laajaa. Samoja tapahtumia kerrotaan eri näkökulmista useaan otteeseen, mikä saattaa puuduttaa lukijaa. Pidin kuitenkin siitä, että romaanissa on kaikkitietävä kertoja, joka osoittaa tietämystään kommentoimalla tarinan tapahtumia:

Keskeytämme tarinan kulun tässä mainitaksemme, että kyseessä oli valitettava tietokatkos, sillä jos Balfour olisi kertonut Lauderbackin tarinan kokonaisuudessaan, tammikuun 27. päivän tapahtumat olisivat voineet edetä hänen kannaltaan varsin toisella tavalla - samoin kuin useiden muiden miesten kannalta. 

Arkipäiväisten tapahtumien lomassa tarinassa korostuu astrologia. Kirjan jokaisen osan alussa on astrologinen kartta ja moni luku on nimetty astrologisin viittauksin, kuten Oinas, Marsin alaisuudessa. En oikein ymmärtänyt astrologian merkitystä, mutta asiaa tuntevalle nämä huomiot voivat olla antoisia. Toisaalta en myöskään kokenut, että ymmärtämättömyyteni olisi tuottanut haittaa.

Eleanor Catton kirjoittaa kauniisti ja pitää kertomuksensa rönsyilevät langat käsissään. Työtä ei voi kuin ihailla, jos vain lukija jaksaa rönsyjä seurata: minä ainakin joudun toteamaan, että paikoin koin lukemisen työlääksi. Silti koin myös, että kirjassa avautui hieno, monivivahteinen, värikäs ja elävä maailma 150 vuoden takaa. Taitavilla siirtymillä ja kuvauksilla kirja aiheutti sen, että näin mielessäni tarinan kuin elokuvana. Saapa nähdä, viedäänkö Valontuojat jonain päivänä valkokankaalle.

Työläästä luku-urakasta huolimatta päällimmäiseksi jäi hyvä olo, sillä romaani on onnistunut kudelma useista teemoista, kuten huumeista, kultakuumeesta, ihmissuhteista ja totuudesta.

Aito tunne on aina kehämäinen, tai oikeastaan joko kehämäinen tai paradoksaalinen, yksinkertaisesti siksi, että sen syy ja ilmiasu ovat saman asian kaksi eri puolta! Rakkautta ei voi perustella minkäänlaisella syiden luettelolla, eikä pelkkiä syitä luettelemalla synny rakkautta. Kukaan, joka on kanssani eri mieltä, ei ole koskaan rakastanut – todella.

Valontuojista on kirjoitettu myös esimerkiksi seuraavissa blogeissa: Lumiomena - kirjoja ja haaveilua, Nenä kirjassa, Lukuisa, Kirjavinkit, Reader, why did I marry him? ja Orfeuksen kääntöpiiri.