Siirry pääsisältöön

Oma kirjahylly -projekti - ja kuinkas sitten kävikään?

Nämä kirjat ovat lojuneet hyllyissäni lukemattomina.
Vuosi sitten maaliskuussa listasin oman kirjahyllyni kirjoja, joita en ollut vielä tullut avanneeksi. Kirjoja löytyi 26, ja tavoitteekseni asetin, että luen vuodessa kirjoista puolet eli 13 kappaletta. Innokkaasti tein suunnitelmaa niin, että kunkin kuukauden kohdalle merkitsin kaksi - parin kohdalle kolme - kirjaa, joista tulisi vähintään yksi juuri tuona nimenomaisena kuukautena lukea. Mutta kuinkas kävi?

Työ lähti käyntiin vallan mainiosti. Maaliskuusta elokuulle luin kaikki listalle merkitsemäni kirjat, eli kolmentoista kirjan tavoite täyttyi lopulta varsin helposti. Mutta sitten lässähti. Kaikki loppuvuoden kirjat jäivät lukematta ja alkuvuoden aikana olen lukenut vain yhden lukemattoman teoksen hyllystäni. Eli luin yhteensä 14 kirjaa ja lukemattomia kirjoja hyllyistäni edelleen löytyy (eikä nyt tässä kohtaa puhuta uusista hankinnoista, jotka ovat ilmaantuneet vanhojen kirjojen seuraksi).

Luetut kirjat

Maaliskuu 2014
Huhtikuu 2014
Toukokuu 2014
Kesäkuu 2014
Heinäkuu 2014
Elokuu 2014

Lukematta jäivät

Elokuu 2014
  • Laulajainen, Leena: Keinu meren yllä
Syyskuu 2014
  • Adichie, Chimamanda Ngozi: Huominen on liian kaukana
  • Irving, John: Vapauttakaa karhut!
Lokakuu 2014
  • Dostojevski, F.M.: Riivaajat
  • Susi, Pauliina: Ruuhkavuosi
Marraskuu 2014
  • Márguez, Gabriel García: Sadan vuoden yksinäisyys
  • Karjalainen, Tuula: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta.
Joulukuu 2014
  • Kinsella, Sophie: Minishoppaaja
  • Hesse, Hermann: Siddhartha
Tammikuu 2015
  • Nicholls, David: Kaikki peliin
Helmikuu 2015
  • Melleri, Arto: Pääkallolipun alla
  • Coelho, Paulo: Zahir

Vuosi sitten totesin, että jos luen kirjoista vähintään puolet, annan itselleni luvan mennä hyvällä omallatunnolla taas kirjaostoksille. Se lupaus on kyllä tullut ongelmitta lunastettua: kirjapinojen määrä ei projektini myötä ole suinkaan päässyt vähentymään. Mutta sehän on mukavaa, että lukemista riittää!

Projektini myötä huomasin, että kovin suunnitelmallinen lukeminen ei ole minun juttuni. Mieluummin valikoin luettavaa fiilispohjalta kuin jonkin ennalta tehdyn suunnitelman mukaan. Toki välillä on hyvä palauttaa mieleen, mitä kirjoja on lukematta, mutta näin tarkkojen suunnitelmien tekeminen ei minun kohdallani kovin hyvin toimi, vaikka tavoitteeni saavutinkin.

Kommentit

  1. Minulle jäi aika lailla samat fiilikset omasta hyllyprojektistani. :) Enää en edes uneksi mistään listalukemisista, sillä semmoinen ei näköjään vain sovi minulle. Omia on tullut luettua sentään edes vähän viime aikoina, aina joku silloin tällöin. Mm. tammikuun 2015 kirjasi (Nicholls) taisin lukea juuri tammikuussa. :D Paljon hienoja sait kyllä luettua, mm. Anna Karenina, Kurjat ja Saatana saapuu Moskovaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli muuten ihan lohdullista huomata, että kirjahankinnoissani on joku tolkku ollut mukana: ihan kammottavia kirjoja ei ainakaan noihin lukemiini opuksiin mahtunut. :) Ja nuo mainitsemasi klassikot olivat kyllä hienoja! Eli ainakin tästä projektista seurasi se, että tuli nuo hienot kirjat vihdoin luettua.

      Poista
    2. Hyvinhän se meni! Oma urakkani tyssäsi viiteen kirjaan, ja viidentenä oli juuri tuo SSM, Bulgakovin mestariteos, josta olin aivan innoissani. Ehkä hyllyssä olisi aarteita lisääkin... Aika ajoin kannattaa ainakin vähän lukea hyllyään puhtaaksi.

      Kävin muuten lukemassa arviosi SSM:stä (en tajua, miten se on mennyt minulta ohi) ja kirja muistui niin elävänä mieleen. Mieletön opus!

      Poista
    3. Alku meni tosiaan yli odotusten, mutta sitten tökkäsi. :)
      SSM on kyllä hieno. Jossain vaiheessa sen pariin pitää palata uudelleen, luulen.

      Poista
  2. Jos lainkaan lohduttaa niin minulla on ylätasanteen lipaston päällä montakymmentä lukematonta kirjaa, es edes kehtaa laskea niitä :). Ostan kirjoja ihan vain fiiliksen ja sen mukaan mitä myös antikvariaateista satun löytämään -- eihän niitä voi sinne jättää kun tilaisuus voi mennä ohi enkä sitten enää löydä juuri sitä mielenkiintoista opusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän kiinnostava kirja on pakko ostaa, kun se kohdalle osuu. Ei välttämättä osu toiste! :) Ehkä se vain on niin, että niitä lukemattomia kirjoja on omassa hyllyssä pakko olla, että säilyy joku tasapaino elämässä.

      Poista
  3. Kirjahyllyni on saavuttamassa pakonopeuden: se kasvaa nopeammin kuin ehdin lukea. Muuton jälkeen oli hetken rauhallista, mutta nyt materialismini ottaa jälleen vallan. Jotkut bibliomaanikot kertovat, että on vapauttava tunne, kun tajuaa, ettei ehdi lukemaan elämänsä edes oman hyllynsä kirjoja. :-)

    Ehkä kirjahylly, jossa on vain luettuja kirjoja, on kuin viinikellari, jossa on vain tyhjiä pulloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtava vertaus, kiitos Juha! Nyt viimeistään vapaudun siitä pakkomielteestä, että kaikkien omien kirjojen pitäisi muka olla luettuna. Ei pidä!

      Poista
  4. Fiilispohjalta lukeminen on myös minun juttuni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän hankkeen myötä tajusin, että liika suunnitteleminen on tehokas tapa tappaa lukemisen ilo. Fiilistely kunniaan! :)

      Poista
  5. Listaaminen on kivaa. Toteutuu, jos on toteutuakseen. Itse ainakin saan jotain kummaa tyydytystä ihan siitä pelkästä suunnittelustakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olen niin samaa mieltä: listojen tekeminen ja suunnitteleminen on jotenkin vain niin mukavaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok