Siirry pääsisältöön

Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla

"Minun oli pakko saada nukuttua tänäkin yönä. En saanut jäädä unettomaksi. En voinut jäädä odottamaan Nukkumattia, minun täytyi eksyttää se kintereiltäni. Minun oli pakko nukkua."
Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla
(Paasilinna 2015)
238 sivua
Tiina Raevaaran romaanin Yö ei saa tulla päähenkilö ja minäkertoja on Johannes, joka käy kelloliikkeessä töissä ja elää rauhallista elämää. Sitten yllättäen hän tapaa nuoruudenystävänsä Antin vuosien tauon jälkeen, ja kaikki muuttuu. Antti on Aalon, Johanneksen nuoruudenrakastetun, veli, joka janoaa kostoa. Aalo on tehnyt vuosia aiemmin itsemurhan, ja Antin mielestä tragediaan on syyllinen, jonka on saatava rangaistuksensa. Juttuun sekoittuvat menneisyydestä niin Antin tyttöystävä Karoliina kuin Aalon salainen rakkaus Sandvall ja tämän vaimo, nukkenainen.
Vilkaisin Sandvallin kasvoja ja muistin niiden ilmeen sinä iltana, meren rannalla, muistin sittenkin, kuinka hän oli seissyt rannalla ja katsellut mereen. Minun Aaloni vedessä! Minun Aaloni silmät täynnä suolaista vettä.
Romaanin tunnelma on niin tiivis, että tuntuu kuin lukiessa suistuisi yhä syvemmälle tunneliin, jossa on pakko jatkaa eteenpäin nähdäkseen valoa. Tarina pitää otteessaan, kun Johannekselle tapahtuu yhä kummallisempia asioita. Väkisinkin mielessä toistuu: Kello käy, kello käy. Aika nouseekin motiiviksi saakka, kun työpaikan kellot tikittävät kunnes ovat eräänä aamuna oudosti kaikki pysähtyneet ja kun aika tiimalasissa käy vähiin.

Romaanin maailma on hyytävästi vinksallaan ja Raevaaran luomat hahmot ovat omituisia ja kiinnostavia. Johannekselle tekisi mieli kiljua, että herää, hyvä mies, kysy ne ilmeisimmät kysymykset, jotta asioihin saadaan joku järki. Mutta ehkäpä kysymättä jättäminen on järkevämpää, sillä vastauksia ei välttämättä kysymälläkään saa tai sitten ne voisivat olla sellaisia, että niitä ei halua kuulla.

Hienosti Tiina Raevaara romaanissaan käsittelee muistoja, muistamista ja näkemistä. Silmät ja näkeminen nousevat nekin motiiviksi ja kytkeytyvät totuuteen: ihmisen oma valinta on, haluaako tai uskaltaako totuuden todella nähdä. Unettomuus ja unet sekoittuvat vanhaan taruun Nukkumatista, joka ei todellakaan kulje sievästi heittelemässä unihiekkaa lasten silmiin vaan saa pelkäämään lähestyvää yötä. Mielenterveydestä ja pakkomielteistä romaanissa on vahvasti kyse - mutta kenen mielenterveydestä ja kenen pakkomielteistä, siitä kannattaa itse ottaa selvää.

Yö ei saa tulla on hyvin rakennettu tarina, joka ei selitä liikaa vaan jättää lukijalle jopa hyvällä tavalla hämmentyneen olon. Lukemisen päätyttyä on tarpeen hetki sulatella, mitä oikein tulikaan luettua. Minulle yksi hyvän kirjan merkki on se, että tarina jää mietityttämään. Sen tämä tarina todella tekee.

Romaanin ovat lukeneet myös ainakin Ulla, SuketusAmma, Omppu ja Annika.

50 kategoriaa -luettelossa kirja asettuu kohtaan 22. A book that scares you.

Kommentit

  1. Tämän kirjan kyllä hluaisin lukea jossakin vaiheessa. Raevaaran kirjat ovat minulta vielä korkkaamatta.

    VastaaPoista
  2. Ajattelin ensin olla lukematta kirjan, kun luin yhden bloggauksen. Kirja tuli kirjastosta, joten luin sen, mutta ei ollut minun mieleeni, mutta uskon, että kirjalle on lukijoita, outous viehättää. Pidin kovasti Raevaaran Laukaus-kirjasta, vaikka aihe oli raskas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä puolestani pidin tästä enemmän kuin Laukauksesta, joka oli ensimmäinen Raevaaralta lukemani kirja. Näin ne lukukokemukset vaihtelevat. :)

      Poista
  3. Miulle kävi vähän hassusti, kun luulin kirjan puoleen väliin asti Aalon olevan mies. :D Mutta hyvin putosi kirja siihen asti homotarinanakin. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! :) Mutta eipä se varmaan pahemmin haitannut. Pitääkin käydä lukemassa juttusi!

      Poista
  4. Olen kyllä vähän samaa mieltä kuin Mai edellä. Henk.koht. arvostan Laukauksen korkeammalle kuin tämän. Tosin tämän lukeminen osui yksiin omaan sairastamisen kanssani ja se kyllä vaikutti lukemiseen - myös niin, että pelottavasta tuli hyvin realistisesti pelottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tämän romaanin outous ja vinksahtaneisuus vetosivat minuun. Laukaisukaan ei missään nimessä ole mielestäni huono, mutta muutamat asiat siinä häiritsivät. Onneksi me lukijat emme olekaan samaa mieltä lukemistamme kirjoista vaan eroja löytyy.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…