Alkuvuoden lukemisista

Viime vuonna tein jonkinlaisen lukukoosteen kuukausittain, mutta jossain vaiheessa väsähdin, kun koosteen kirjoittamisen aika tuntui tulevan aina vain nopeammin. Vuodenvaihteen muutosten myötä lukuaikani väheni reilusti, joten koin, että on hyvä siirtyä lukukoosteiden osalta harvempaan tahtiin. Kolmen kuukauden väli tuntuu aika mukavalta ajatukselta, ja tässä nyt siis ajatuksiani vuoden ensimmäisestä neljänneksestä.

Kirjan vuosi 2015 on käynnistynyt ennakkoon odottamallani tavalla. Viime vuoden määriin luettujen kirjojen suhteen en mitenkään tule pääsemään, koska tammikuussa alkanut työ vaatii osansa. Mutta olen silti ehtinyt aivan mukavasti kirjojen pariin: tammikuussa luin kahdeksan kirjaa, helmikuussa yksitoista  ja maaliskuussa 11, joista tosin yksi oli novelli. Naisten ja miesten kirjoittamien teoksien määrä meni muuten sattumalta tasan: molempien lukumäärä on 14. Lukemistani teoksista kahdella oli useampia kirjoittajia.

Hiljattain urakoin kaikkiin postauksiini tiedon kirjan alkuperästä, kun aiemmin mainitsin erikseen vain, jos lukemani teos oli kustantajalta saamani arvostelukappale. Alkuvuonna olen lukenut yksitoista arvostelukappaletta, 14 itse ostamaani kirjaa, neljä kirjastolainaa ja yhden lahjakirjan. Suhde ei ole aivan tavanomainen, kun kirjastolainoja on tällä kertaa noin vähän - aiemmin ehdoton enemmistö lukemistani kirjoista on ollut peräisin kirjastosta.

Alkuvuoden parhaita lukuelämyksiä ovat tarjonneet sellaiset kirjat kuin Joni Skiftesvikin Valkoinen Toyota vei vaimoni, Yasunari Kawabatan Lumen maa, Per Pettersonin Hevosvarkaat ja Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli. Emma Hooperin teokselta Etta ja Otto ja Russell ja James odotin hieman enemmän, samoin Jean-Paul Didierlaurentin romaanilta Lukija aamujunassa - huonoja kirjoja tosin ei kumpikaan ole, minkä osoittaa esimerkiksi se, että kehuvia bloggauksia niistä on kirjoitettu. Aina vain eivät lukija ja kirja täysin kohtaa.

Tähän väliin on vielä pakko ihmetellä, miten usein käy niin, että joku tematiikka tulee vastaan useassa kohtaa. Nyt esillä ovat olleet kadonneet tytöt: ensimmäinen tuli vastaan Tiina Raevaaran uutuusteoksessa Yö ei saa tulla, sitten kävin katsomassa Jyväskylässä hienon nuorten näytelmän nimeltä Kaarna, jonka on kirjoittanut Anna Krogerus ja jossa teinityttö on vuosia aiemmin kadonnut. Ja nyt luen jännitystarinaa, jonka keskiössä on kadonneen tytön arvoitus.

Mitäs muuta kuin kadonneen tytön arvoitusta seuraavaksi? Kevättä on ilmassa ja nautin suuresti lisääntyvästä valosta ja auringonpaisteesta (paitsi että tänään pyryttää lunta). Vaikka töihin paluu on lukemisiani vähentänyt, olen nauttinut uudenlaisesta arjen tahdista ja työn haasteista. Perheen pienimmäinen on asettunut päivähoitoon mutkattomasti ja elämä tuntuu tällä hetkellä sangen mukavalta. Kun illalla jää edes hieman aikaa asettua hyvän kirjan ääreen kaikkien tohinoiden jälkeen, on päivä onnistunut. Kirjoista mainittakoon, että pian kirjoitan ainakin eräänlaisesta uudenlaisesta kirjamuodosta ja pöydällä odottaa kiinnostava kirjapino lukuvuoroaan.

Ai niin: blogini sivunkatseluissa ylittyi viikko sitten maaginen 100 000 katselun raja. Vaikka tiedän, että osa niistä on koneiden tekemiä, on kivaa tietää, että teksteilläni on myös lukijoita. Kiitos sinulle, joka nyt luet tätä tekstiä, ja kiitos kaikille blogissani vieraileville!