Siirry pääsisältöön

Kristina Ohlsson: Mannen utan sorg (novelli)

"Sånt händer" hade jag sagt. Till en man som huggit ihjäl sin fru med tio yxhugg. Ja ville så gärna att han skulle tro att jag menade vad jag sa. Att jag var på hans sida. För det var jag. Åtminstone i just den stunden.
Kristina Ohlsson:
Mannen utan sorg
(Piratförlaget 2014)
19 sivua

Jostain pälkähti päähäni, että voisin treenata pahasti ruostuvaa ruotsin kielen taitoani lukemalla jotain ruotsiksi. Kuin tilauksesta Elisa Kirjan valikoimista eteeni hypähti Kristina Ohlssonin novelli, jonka kanssa arvelin pääseväni mukavasti testaamaan, tuleeko toisella kotimaisella lukemisesta mitään. Ja tulihan siitä, onneksi - ehkä jossain vaiheessa uskaltaudun kokonaisen kirjan pariin.

Mannen utan sorg on novelli, jossa päästään ensi kertaa tutustumaan asianajaja Martin Benneriin. On sateinen kesä, eikä Benner ole kovin kiireinen. Niinpä hän päätyy ottamaan asiakkaakseen Robert Tandemin, jonka epäilleen surmanneen raa'asti vaimonsa Monican, joka oli vakavasti sairas. Pitävää alibia surma-ajalle miehellä ei oikein ole, vaan pikemminkin omituiset yhteensattumat saavat epäilemään hänen sanaansa. Benner kuitenkin uskoo asiakastaan ja päätyy selvittämään, mitä oikein on tapahtunut. Surmatyön taustalta löytyykin lopulta melkoinen kuvio uskottomuutta ja kostonhalua.

Samaan aikaan yksityiselämässä mietityttävät - tietenkin - naiset. Suhde avustaja Lucyyn on kompleksinen, mutta aavistettavissa on, että mies kaipaa naista rinnalleen.

Tämän ensivaikutelman myötä olen kiinnostunut tutustumaan asianajaja Benneriin enemmänkin. Barack Obamaa muistuttava mies on hahmona varsin kiinnostava, ja ainakin tässä novellissa Ohlsson onnistuu luomaan mielenkiintoisen juonen, joka ei sorru liian ennalta-arvattaviin käänteisiin.

Martin Bennerin edesottamuksia päästään seuraamaan kokonaisen kirjan verran viime vuonna ruotsiksi ilmestyneessä dekkarissa Lotus Blues. Tänä keväänä ilmestyy sarjan seuraava osa, joka on nimeltään Mios Blues.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…