Siirry pääsisältöön

Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli

"Istun pitkään seitsemännellä portaalla ja olen jo varma, että enkelikin on seurassani. Kerron sille kaikki ne asiat, joita ei voi kertoa isälle eikä äidille, koska nämä saattaisivat läimäyttää tai sanoa painu ulos leikkimään siitä. Kerron koulusta ja siitä miten pelkään keppi kädessä heiluvaa opettajaa, joka karjuu meille iiriksi, enkä minä vieläkään käsitä hänen puheitaan kun olen Amerikasta tullut ja toiset pojat ovat opiskelleet iiriä vuoden minua pitempään."
Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli
(Otava 2008, 9. painos)
Alkuteos Angela's ashes 1996.
Suomentanut Juhani Lindholm
398 sivua
Frank McCourtin omaelämäkerrallinen romaani Seitsemännen portaan enkeli on ollut jo pitkään lukulistallani, ja olikin ilahduttavaa saada kirja joululahjaksi Tarinoiden taikaa -blogin Mialta. Lahjasta innostuneena otin kirjan mukaan listalleni, johon merkitsin kirjoja, jotka toivon tänä vuonna saavani luetuksi, ja kun huomasin kirjan sopivan vielä kaiken lisäksi sekä Ompun Reading the Rainbow -haasteeseen että Reetan Elämäkertahaasteeseen, oli syitä kirjan lukemiseksi enemmän kuin tarpeeksi.

Romaani sijoittuu pääasiassa Irlannin Limerickiin, mihin Frankin perhe muuttaa pula-ajan Yhdysvalloista, kun poika on vielä pieni. Hohdokasta elämää ei tarjoa vanhempien synnyinmaakaan, kun työstä ja rahasta on pulaa. Perheen isä saa ajoittain töitä mutta onnistuu kerta toisensa jälkeen menettämään työpaikkansa ja juo säännönmukaisesti saamansa vähätkin palkkarahat, jotka tarvittaisiin kipeästi koko ajan kasvavan perheen ruokkimiseen.
Kun maatöissä ansaitut rahat ovat loppuneet, isä tulla rellestää kotiin laulaen ja vollottaen Irlannista ja kuolleista lapsistaan, enimmäkseen kuitenkin Irlannista. Jos hän laulaa Roddy McCorleya, se tarkoittaa ettei hänellä ole ollut rahaa kuin pariin tuopilliseen. Jos hän taas laulaa Kevin Barrya, hänellä on ollut hyvä päivä ja hän on nyt umpijuovuksissa ja valmis ajamaan meidät ylös, jotta voisimme vannoa kuolevamme Irlannin puolesta - paitsi jos äiti käskee hänen jättää meidät rauhaan, muuten äiti lyö hänen aivonsa tohjoksi hiilihangolla.
Jos perhe-elämä ei oikein ole mallillaan, ei ympäröivä yhteisökään juuri tukea tarjoa. Koulussa voi joutua ikätovereiden kiusaamaksi tai opettajan rangaistavaksi ja lähiympäristössä köyhiä hyljeksitään.   Pohjoisessa syntynyttä McCourtin perheen isää karsastetaan eikä Amerikasta muuttamistakaan pidetä minkäänlaisena meriittinä. Katolinen kirkko asettaa omia paineitaan, ja nuori Frank ottaa kirkon ohjeet niin tosissaan, että kärsii kauheita omantunnontuskia ja on varma, että on aiheuttanut erään nuoren naisen päätymisen kadotukseen. Onneksi kuitenkin löytyy muuan kirkon mies, joka vapauttaa Frankin tuskastaan - kirkko ei siis esiinny kirjassa vain suvaitsemattomana tuomitsijana.

Ja onneksi on niin, että kirja ei ole vain surkeutta ja kurjuutta. Tarinassa on paljon asioita, jotka saavat kyyneliin, mutta Frank McCourtin tapa kertoa tekee romaanista traagisen sijaan tragikoomisen. Kirjailija löytää arkipäiväisistä sattumuksista huumoria niin, että lukijaakin naurattaa, ja toisaalta myös se, että asioita kerrotaan lapsen suulla, auttaa pehmentämään tilannetta, kun lapsi ei kaikkea onneksi vielä aikuisen tavoin hahmota. Minäkertoja Frankille toivoo hyvää, ja onneksi hänestä löytyy sinnikkyyttä ponnistaa elämässä eteenpäin, vaikka elämään ei kovin kummoisia eväitä tarjotakaan.

Seitsemännen portaan enkeli on huikea, elämänmakuinen ja hieno romaani, ja olen tavattoman iloinen, että vihdoin tulin kirjan lukeneeksi. Kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa en ole katsonut, ja McCourtin myöhemmistä vaiheista kertova kirja Amerikan ihmemaassa on lukematta. Molempiin haluan kuitenkin jossain vaiheessa vielä tutustua.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Nanna, Joni ja Raisa.

50 kategoriaa -listalta kuittaan tämän kirjan myötä kohdan 18. A Pulitzer Prize-winning book. Frank McCourt sai elämäkertasarjassa Pulitzerin palkinnon vuonna 1997. Reading the Rainbow -haasteeseen saan tästä kirjasta keltaisen raidan.

Kommentit

  1. Tämä on yksi ikiaikaisia suosikkejani. Olen kulkenut kirjan jäljillä Limerickissä ja tuntenut kuinka Atlantti puski ikuista kosteutta luihin ja ytimiin. Kirja nauratti ja itketti, ja jätti lähtemättömän merkin sydämeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja tosiaan nauratti ja itketti, herätti siis monenlaisia tunteita. Ja jätti lähtemättömän merkin sydämeen, kerta kaikkiaan. Muotoilit tunteeni kommentissasi sanoiksi. :)

      Poista
  2. Luin tämän vuosia sitten ja ihastuin ikihyvikseni mcCourtin tyyliin. Tämä kirja maistuu eämältä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijan tyyli on kyllä upea. Kun voisi jäädä surkuttelemaan kaikkea tapahtunutta, hän päättääkin nähdä valoa synkkyydessäkin. Ihailtava asenne!

      Poista
  3. McCourt on hyvä kertoja. Tälle kirjalle on jatkoa romaanissa Amerikan ihmemaassa. Olen lukenut myös kirjan Teacher Man, jossa McCourt kertoo tiestään opettajaksi ja rakkaudestaan opettamiseen. Olisikohan se trilogian kolmas osa. Kaikkihan nämä voi lukea ihan itsenäisinä romaaneina.
    Juuri tuo keveys ja huumori, millä McCourt suhtautuu rankkoihin asioihin, tekee häenstä niin rakastettavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikan ihmemaassa onkin jo lukulistallani, mutta tuosta kolmannesta osasta en ollutkaan kuullut.
      Huumori ja valon näkeminen keskellä pimeyttä on ihailtava taito.

      Poista
  4. Tämä kuulostaa ihan minun kirjaltani, pakko lukea pian! Kiitos siis vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ehdottomasti parhaita tänä vuonna lukemiani kirjoja. Toivottavasti sinäkin pidät!

      Poista
  5. Pidin tästä PALJON <3 Muistin, että olisin tuonut tämän bloginii, mutta en ollutkaan. Pitäisi lukea uudelleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinäkin pidit! Olisi kiva lukea sinun kirjoituksesi tästä kirjasta. Ehkä joskus...?

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…