Siirry pääsisältöön

Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli

"Istun pitkään seitsemännellä portaalla ja olen jo varma, että enkelikin on seurassani. Kerron sille kaikki ne asiat, joita ei voi kertoa isälle eikä äidille, koska nämä saattaisivat läimäyttää tai sanoa painu ulos leikkimään siitä. Kerron koulusta ja siitä miten pelkään keppi kädessä heiluvaa opettajaa, joka karjuu meille iiriksi, enkä minä vieläkään käsitä hänen puheitaan kun olen Amerikasta tullut ja toiset pojat ovat opiskelleet iiriä vuoden minua pitempään."
Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli
(Otava 2008, 9. painos)
Alkuteos Angela's ashes 1996.
Suomentanut Juhani Lindholm
398 sivua
Frank McCourtin omaelämäkerrallinen romaani Seitsemännen portaan enkeli on ollut jo pitkään lukulistallani, ja olikin ilahduttavaa saada kirja joululahjaksi Tarinoiden taikaa -blogin Mialta. Lahjasta innostuneena otin kirjan mukaan listalleni, johon merkitsin kirjoja, jotka toivon tänä vuonna saavani luetuksi, ja kun huomasin kirjan sopivan vielä kaiken lisäksi sekä Ompun Reading the Rainbow -haasteeseen että Reetan Elämäkertahaasteeseen, oli syitä kirjan lukemiseksi enemmän kuin tarpeeksi.

Romaani sijoittuu pääasiassa Irlannin Limerickiin, mihin Frankin perhe muuttaa pula-ajan Yhdysvalloista, kun poika on vielä pieni. Hohdokasta elämää ei tarjoa vanhempien synnyinmaakaan, kun työstä ja rahasta on pulaa. Perheen isä saa ajoittain töitä mutta onnistuu kerta toisensa jälkeen menettämään työpaikkansa ja juo säännönmukaisesti saamansa vähätkin palkkarahat, jotka tarvittaisiin kipeästi koko ajan kasvavan perheen ruokkimiseen.
Kun maatöissä ansaitut rahat ovat loppuneet, isä tulla rellestää kotiin laulaen ja vollottaen Irlannista ja kuolleista lapsistaan, enimmäkseen kuitenkin Irlannista. Jos hän laulaa Roddy McCorleya, se tarkoittaa ettei hänellä ole ollut rahaa kuin pariin tuopilliseen. Jos hän taas laulaa Kevin Barrya, hänellä on ollut hyvä päivä ja hän on nyt umpijuovuksissa ja valmis ajamaan meidät ylös, jotta voisimme vannoa kuolevamme Irlannin puolesta - paitsi jos äiti käskee hänen jättää meidät rauhaan, muuten äiti lyö hänen aivonsa tohjoksi hiilihangolla.
Jos perhe-elämä ei oikein ole mallillaan, ei ympäröivä yhteisökään juuri tukea tarjoa. Koulussa voi joutua ikätovereiden kiusaamaksi tai opettajan rangaistavaksi ja lähiympäristössä köyhiä hyljeksitään.   Pohjoisessa syntynyttä McCourtin perheen isää karsastetaan eikä Amerikasta muuttamistakaan pidetä minkäänlaisena meriittinä. Katolinen kirkko asettaa omia paineitaan, ja nuori Frank ottaa kirkon ohjeet niin tosissaan, että kärsii kauheita omantunnontuskia ja on varma, että on aiheuttanut erään nuoren naisen päätymisen kadotukseen. Onneksi kuitenkin löytyy muuan kirkon mies, joka vapauttaa Frankin tuskastaan - kirkko ei siis esiinny kirjassa vain suvaitsemattomana tuomitsijana.

Ja onneksi on niin, että kirja ei ole vain surkeutta ja kurjuutta. Tarinassa on paljon asioita, jotka saavat kyyneliin, mutta Frank McCourtin tapa kertoa tekee romaanista traagisen sijaan tragikoomisen. Kirjailija löytää arkipäiväisistä sattumuksista huumoria niin, että lukijaakin naurattaa, ja toisaalta myös se, että asioita kerrotaan lapsen suulla, auttaa pehmentämään tilannetta, kun lapsi ei kaikkea onneksi vielä aikuisen tavoin hahmota. Minäkertoja Frankille toivoo hyvää, ja onneksi hänestä löytyy sinnikkyyttä ponnistaa elämässä eteenpäin, vaikka elämään ei kovin kummoisia eväitä tarjotakaan.

Seitsemännen portaan enkeli on huikea, elämänmakuinen ja hieno romaani, ja olen tavattoman iloinen, että vihdoin tulin kirjan lukeneeksi. Kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa en ole katsonut, ja McCourtin myöhemmistä vaiheista kertova kirja Amerikan ihmemaassa on lukematta. Molempiin haluan kuitenkin jossain vaiheessa vielä tutustua.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Nanna, Joni ja Raisa.

50 kategoriaa -listalta kuittaan tämän kirjan myötä kohdan 18. A Pulitzer Prize-winning book. Frank McCourt sai elämäkertasarjassa Pulitzerin palkinnon vuonna 1997. Reading the Rainbow -haasteeseen saan tästä kirjasta keltaisen raidan.

Kommentit

  1. Tämä on yksi ikiaikaisia suosikkejani. Olen kulkenut kirjan jäljillä Limerickissä ja tuntenut kuinka Atlantti puski ikuista kosteutta luihin ja ytimiin. Kirja nauratti ja itketti, ja jätti lähtemättömän merkin sydämeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja tosiaan nauratti ja itketti, herätti siis monenlaisia tunteita. Ja jätti lähtemättömän merkin sydämeen, kerta kaikkiaan. Muotoilit tunteeni kommentissasi sanoiksi. :)

      Poista
  2. Luin tämän vuosia sitten ja ihastuin ikihyvikseni mcCourtin tyyliin. Tämä kirja maistuu eämältä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijan tyyli on kyllä upea. Kun voisi jäädä surkuttelemaan kaikkea tapahtunutta, hän päättääkin nähdä valoa synkkyydessäkin. Ihailtava asenne!

      Poista
  3. McCourt on hyvä kertoja. Tälle kirjalle on jatkoa romaanissa Amerikan ihmemaassa. Olen lukenut myös kirjan Teacher Man, jossa McCourt kertoo tiestään opettajaksi ja rakkaudestaan opettamiseen. Olisikohan se trilogian kolmas osa. Kaikkihan nämä voi lukea ihan itsenäisinä romaaneina.
    Juuri tuo keveys ja huumori, millä McCourt suhtautuu rankkoihin asioihin, tekee häenstä niin rakastettavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikan ihmemaassa onkin jo lukulistallani, mutta tuosta kolmannesta osasta en ollutkaan kuullut.
      Huumori ja valon näkeminen keskellä pimeyttä on ihailtava taito.

      Poista
  4. Tämä kuulostaa ihan minun kirjaltani, pakko lukea pian! Kiitos siis vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ehdottomasti parhaita tänä vuonna lukemiani kirjoja. Toivottavasti sinäkin pidät!

      Poista
  5. Pidin tästä PALJON <3 Muistin, että olisin tuonut tämän bloginii, mutta en ollutkaan. Pitäisi lukea uudelleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinäkin pidit! Olisi kiva lukea sinun kirjoituksesi tästä kirjasta. Ehkä joskus...?

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El