Siirry pääsisältöön

Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat

"Kun Grantan erikoisnumeron nimenä on Parhaat suomalaiset kertojat, voi sen ajatella tarjoavan vastauksia kysymyksiin, missä suomalainen kirjallisuus on juuri nyt ja mihin se kenties on matkalla. Aiheesta puhutaan välillä kiivaastikin, ja hyvä niin: jos kirjallisuus ei herättäisi intohimoja, olisi tilanne haastava."
Päätoimittaja Aleksi Pöyry Granta 3:n esipuheessa
Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat
(Otava 2014)
Päätoimittaja Aleksi Pöyry
304 sivua
Suomen Grantan kolmanteen numeroon valittu tekstejä teemalla parhaat nuoret suomalaiset kertojat. Mukana teoksessa on tekstejä yhteensä kahdeltakymmeneltä alle 40-vuotiaalta kirjailijalta, kun Laura Gustafssonilta, Juhani Karilalta ja Emma Juslinilta. Tietenkin aina voi keskustella siitä, ovatko kirjailijavalinnat "oikeita", mutta kyllä aikakauskirjan numero tarjoaa varsin kiinnostavan kuvan kotimaisesta nykykirjallisuudesta.

Aikakauskirjan aiemmista numeroista poiketen tällä kertaa mukana on vain novelleja ja romaanikatkelmia. Virkistävän poikkeuksen valikoimaan genrensä puolesta tuo Sofi Oksasen kuunnelma Siniposkiset tytöt, jonka myötä palataan ajassa taaksepäin vuoteen 1949, kun naisvangit ovat junassa matkalla kohti Siperiaa. Kuunnelma tarjoaa Sofi Oksaselta tuttua tematiikkaa ja varmaa laatua.

Tuttua tyyliä ja taattua laatua tarjoaa tekstissään myös Juha Itkonen, jonka novelli Rimini vie minäkertojan lapsuusmuistoihin ja Italian-matkaan, joka on odotettu mutta ei täysin onnistunut. Itkonen kuvaa hienosti perhesuhteita, kasvamista ja muistoja.
Lopulta kaikki joka tapauksessa vain katoaa. Kaikki tämä mitä päässämme kannamme, toteutunut eämä ja toteutumaton, sekä muistot että kuvitelmat, eikä ero niiden kahden välillä ehkä edes ole niin suuri kuin kuvittelemme, ei ainakaan jos käy niin kuin äidille.
Jaakko Yli-Juonikas tuli minulle ensi kertaa tutuksi romaanin Vanhan merimiehen tarinan myötä, ja novellissa Tuskin mitään vakavaa on samaa mystisyyttä. Novelli jättää hyvällä tavalla ymmälleen.

Hieman harmillista on se, että Grantan kolmannen numeron pääosa sisältää katkelmia romaaneista. Romaanit lukisin mieluummin kokonaisuudessaan romaaneina ja tällaiseen kokoelmaan toivoisin kokonaisia tekstejä. Toki ymmärrän, että kun kokoelman taustalla on ajatus viedä suomalaista kirjallisuutta ulkomaille, on hyvä tarjota makupaloja kokonaisteoksista, ja katkelmien perusteella näyttää siltä, että tulossa on hyvinkin kiinnostavia romaaneja: esimerkiksi Leena Parkkisen psykologinen trilleri Huomispäivän aave on nyt lukulistallani. Silti en voi olla toivomatta, että uusin Granta, joka on juuri hiljattain ilmestynyt, olisi kokonaisuudessaan vetävämpi.

Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat muualla: Luetut, lukemattomat ja Kirjakirppu.

Kommentit

  1. En voi mitään sille, että kun tällaisia julkaistaan, niin mieleeni aina tulee, että voi heitä, jotka eivät päässeet kokoelmaan mukaan. Valinta on vallankäyttöä. Toivottavasti sitä on käytetty viisaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Valintoja on tietysti pakko tehdä, mutta kyllähän ne väkisin aiheuttavat spekulointia, valittiinko oikein. Hyviä kirjoittajia tässä on, mutta varmasti monta hyvää jäi pois.

      Poista
  2. Olen tästä osan nyt lukenut ja ihmetellyt samaa, miksi niin paljon tulevien romaanien katkelmia? Tulee vähän tiettyjen kirjailijoiden puffaaminen mieleen ja silloin tuo yllä mainittu spekulointi siitä onko kokoelmassa juuri oikeat kirjailijat vai ei on todella aiheellista. Mutta positiivista kuulla että yleensä Grantat eivät ole romaanikatkelmia täynnä, tämä kun on ensimmäinen johon olen tutustunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puffaaminen tästä tosiaan tulee mieleen. Olisi kiva kuulla, onko tämä Granta herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.
      Tähän asti olen pitänyt eniten Grantan toisesta numerosta, jonka teemana on outo. Sitä ei ole kyllästetty romaanikatkelmilla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…