Siirry pääsisältöön

Oma kirjahylly -projekti - ja kuinkas sitten kävikään?

Nämä kirjat ovat lojuneet hyllyissäni lukemattomina.
Vuosi sitten maaliskuussa listasin oman kirjahyllyni kirjoja, joita en ollut vielä tullut avanneeksi. Kirjoja löytyi 26, ja tavoitteekseni asetin, että luen vuodessa kirjoista puolet eli 13 kappaletta. Innokkaasti tein suunnitelmaa niin, että kunkin kuukauden kohdalle merkitsin kaksi - parin kohdalle kolme - kirjaa, joista tulisi vähintään yksi juuri tuona nimenomaisena kuukautena lukea. Mutta kuinkas kävi?

Työ lähti käyntiin vallan mainiosti. Maaliskuusta elokuulle luin kaikki listalle merkitsemäni kirjat, eli kolmentoista kirjan tavoite täyttyi lopulta varsin helposti. Mutta sitten lässähti. Kaikki loppuvuoden kirjat jäivät lukematta ja alkuvuoden aikana olen lukenut vain yhden lukemattoman teoksen hyllystäni. Eli luin yhteensä 14 kirjaa ja lukemattomia kirjoja hyllyistäni edelleen löytyy (eikä nyt tässä kohtaa puhuta uusista hankinnoista, jotka ovat ilmaantuneet vanhojen kirjojen seuraksi).

Luetut kirjat

Maaliskuu 2014
Huhtikuu 2014
Toukokuu 2014
Kesäkuu 2014
Heinäkuu 2014
Elokuu 2014

Lukematta jäivät

Elokuu 2014
  • Laulajainen, Leena: Keinu meren yllä
Syyskuu 2014
  • Adichie, Chimamanda Ngozi: Huominen on liian kaukana
  • Irving, John: Vapauttakaa karhut!
Lokakuu 2014
  • Dostojevski, F.M.: Riivaajat
  • Susi, Pauliina: Ruuhkavuosi
Marraskuu 2014
  • Márguez, Gabriel García: Sadan vuoden yksinäisyys
  • Karjalainen, Tuula: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta.
Joulukuu 2014
  • Kinsella, Sophie: Minishoppaaja
  • Hesse, Hermann: Siddhartha
Tammikuu 2015
  • Nicholls, David: Kaikki peliin
Helmikuu 2015
  • Melleri, Arto: Pääkallolipun alla
  • Coelho, Paulo: Zahir

Vuosi sitten totesin, että jos luen kirjoista vähintään puolet, annan itselleni luvan mennä hyvällä omallatunnolla taas kirjaostoksille. Se lupaus on kyllä tullut ongelmitta lunastettua: kirjapinojen määrä ei projektini myötä ole suinkaan päässyt vähentymään. Mutta sehän on mukavaa, että lukemista riittää!

Projektini myötä huomasin, että kovin suunnitelmallinen lukeminen ei ole minun juttuni. Mieluummin valikoin luettavaa fiilispohjalta kuin jonkin ennalta tehdyn suunnitelman mukaan. Toki välillä on hyvä palauttaa mieleen, mitä kirjoja on lukematta, mutta näin tarkkojen suunnitelmien tekeminen ei minun kohdallani kovin hyvin toimi, vaikka tavoitteeni saavutinkin.

Kommentit

  1. Minulle jäi aika lailla samat fiilikset omasta hyllyprojektistani. :) Enää en edes uneksi mistään listalukemisista, sillä semmoinen ei näköjään vain sovi minulle. Omia on tullut luettua sentään edes vähän viime aikoina, aina joku silloin tällöin. Mm. tammikuun 2015 kirjasi (Nicholls) taisin lukea juuri tammikuussa. :D Paljon hienoja sait kyllä luettua, mm. Anna Karenina, Kurjat ja Saatana saapuu Moskovaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli muuten ihan lohdullista huomata, että kirjahankinnoissani on joku tolkku ollut mukana: ihan kammottavia kirjoja ei ainakaan noihin lukemiini opuksiin mahtunut. :) Ja nuo mainitsemasi klassikot olivat kyllä hienoja! Eli ainakin tästä projektista seurasi se, että tuli nuo hienot kirjat vihdoin luettua.

      Poista
    2. Hyvinhän se meni! Oma urakkani tyssäsi viiteen kirjaan, ja viidentenä oli juuri tuo SSM, Bulgakovin mestariteos, josta olin aivan innoissani. Ehkä hyllyssä olisi aarteita lisääkin... Aika ajoin kannattaa ainakin vähän lukea hyllyään puhtaaksi.

      Kävin muuten lukemassa arviosi SSM:stä (en tajua, miten se on mennyt minulta ohi) ja kirja muistui niin elävänä mieleen. Mieletön opus!

      Poista
    3. Alku meni tosiaan yli odotusten, mutta sitten tökkäsi. :)
      SSM on kyllä hieno. Jossain vaiheessa sen pariin pitää palata uudelleen, luulen.

      Poista
  2. Jos lainkaan lohduttaa niin minulla on ylätasanteen lipaston päällä montakymmentä lukematonta kirjaa, es edes kehtaa laskea niitä :). Ostan kirjoja ihan vain fiiliksen ja sen mukaan mitä myös antikvariaateista satun löytämään -- eihän niitä voi sinne jättää kun tilaisuus voi mennä ohi enkä sitten enää löydä juuri sitä mielenkiintoista opusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän kiinnostava kirja on pakko ostaa, kun se kohdalle osuu. Ei välttämättä osu toiste! :) Ehkä se vain on niin, että niitä lukemattomia kirjoja on omassa hyllyssä pakko olla, että säilyy joku tasapaino elämässä.

      Poista
  3. Kirjahyllyni on saavuttamassa pakonopeuden: se kasvaa nopeammin kuin ehdin lukea. Muuton jälkeen oli hetken rauhallista, mutta nyt materialismini ottaa jälleen vallan. Jotkut bibliomaanikot kertovat, että on vapauttava tunne, kun tajuaa, ettei ehdi lukemaan elämänsä edes oman hyllynsä kirjoja. :-)

    Ehkä kirjahylly, jossa on vain luettuja kirjoja, on kuin viinikellari, jossa on vain tyhjiä pulloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtava vertaus, kiitos Juha! Nyt viimeistään vapaudun siitä pakkomielteestä, että kaikkien omien kirjojen pitäisi muka olla luettuna. Ei pidä!

      Poista
  4. Fiilispohjalta lukeminen on myös minun juttuni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän hankkeen myötä tajusin, että liika suunnitteleminen on tehokas tapa tappaa lukemisen ilo. Fiilistely kunniaan! :)

      Poista
  5. Listaaminen on kivaa. Toteutuu, jos on toteutuakseen. Itse ainakin saan jotain kummaa tyydytystä ihan siitä pelkästä suunnittelustakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olen niin samaa mieltä: listojen tekeminen ja suunnitteleminen on jotenkin vain niin mukavaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…