Siirry pääsisältöön

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

"Kyllä ei mitään saa mukaansa, eikä paljon tänne myöskään itsestä jää. Siksi pitäisi saada lähteä just niin kuin tahtoo. Ja kuka muu tahtoni tietää?"
Tuomas Kyrö:
Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja
(WSOY 2014)
Äänikirjan pituus 6h 22min.
Lukija Antti Litja
Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -teoksessa pysytään perusasioissa. Kaikella on päätepisteensä ja kuolema saavuttaa jokaisen ennemmin tai myöhemmin. Niinpä väistämättömään on hyvä varautua, ja sen Mielensäpahoittaja tekee. Arkku on veistettävä ja muistokirjoitus kirjoitettava, etteivät asiat mene oman tahdon vastaisesti. Hautakivikin on hyvä hankkia, kun sen kerran halvalla saa - ja valinnassa voi päätyä omaperäiseenkin ratkaisuun. Aivan täyttä ymmärrystä toimet, joiden avulla valmistaudutaan elämän päättymiseen, eivät läheisiltä saa, vaan ne herättävät epäilyksiä vanhan miehen masennuksesta.

Mutta ei elämä ole vain kuoleman odottelemista vaan myös katsomista taaksepäin. Mistä on tultu ja millaista tietä? Ja missä on oma koti, sitäkin on syytä miettiä.

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja tarjoaa tuttua pohdintaa ja mielipiteitä maailmanmenosta. Aiempiin teoksiin verrattuna on kuitenkin tapahtunut muutos: kirja ei muodostu napakoista mielipidekirjoituksista vaan on romaani. Romaanimuoto tuo mukanaan syvyyttä ja rauhaa, joita tervehdin mielihyvällä. Edellisten osien tapaan tämäkin teos tarjoaa hykerryttäviä hetkiä mutta saa myös liikuttumaan ja pohtimaan syvemminkin elämän mittaista polkua. Tämän viimeisen osan myötä kuva Mielensäpahoittajasta syvenee ja jopa paranee. Antti Litjan kerrontaa kuuntelee jälleen kerran ilolla, ja kirjan loputtua jää haikean hyvä mieli.
Vanhin lapsenlapsi istui tuolilla kauempana. Siinä iässä on vaikea katsoa, kun ennen vahvoista ihmisistä tulee vanhoja, heikkoja ja haperoita. Heikkous pelottaa, koska ei halua itse sellaiseksi. Vasta kun alkaa olla lähempänä petipotilasta itse, rupeaa hyväksymään sen ainoan tosiasian, mikä elämässä on. Olisin halunnut auttaa likkaa mutta vain elämä opettaa.
Kirjasta muualla: KirjakirppuKannesta kanteen, Kirjavinkit, Kirsin kirjanurkkaNenä kirjassa, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia ja Amman lukuhetki.

Kommentit

  1. Minä myös tykkäsin kovasti siitä, että kirja oli enemmän romaani. Ja voi miten oli mukavaa lukea Mielensäpahoittajan pohdiskeluja esimerkiksi kuolemasta. <3 Kyllä Kyrö vaan on mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan on! :) Noissa Mielensäpahoittajan pohdiskeluissa on jotain niin tunnistettavaa ja kiehtovaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…