Siirry pääsisältöön

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James

"Etta ei ollut halunnut Oton näkevän hänen lähtöään, joten hän oli lähtenyt hyvin varhain ja hyvin hiljaa. Russell oli kuitenkin eri juttu. Etta tiesi, ettei Russell pysyisi hänen vauhdissaan, vaikka haluaisikin."
Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James
(Gummerus 2015)
Alkuteos Etta and Otto and Russell and James 2015
Suomentanut Sari Karhulahti
335 sivua
Emma Hooperin esikoisromaani sijoittuu Kanadaan ja on kertomus neljästä hahmosta, jotka ovat nimeltään Etta, Otto, Russell ja James. Nelikosta keskiössä on 82-vuotias Etta. Eräänä päivänä hän päättää, että on aika toteuttaa eräs haave, ja hän jättää miehelleen Otolle lyhyen kirjeen, joka tarinan aloittaa:
Olen lähtenyt. En ole koskaan nähnyt merta, joten menen sen rantaan. Älä ole huolissasi, jätin auton sinulle. Voin kävellä. Yritän muistaa tulla takaisin.
Otto arvaa, että lähempänä olevan länsirannikon sijaan Etta suuntaa askeleensa kohti itää, yli 3000 kilometrin päähän, ja antaa vaimonsa mennä, vaikka hetken miettiikin, pitäisikö lähteä perään. Naapurissa asuva Russell ei sen sijaan kykene jättämään asiaa sikseen vaan lähtee autollaan etsimään Ettaa. Kotona Otto kokkaa ja päätyy tekemään paperista eläimiä, jotka herättävät pihamaalla huomiota.

Etan vaellukseen nivoutuu tarinoita menneestä, kokonaisista elämänkohtaloista. Otto ja Russell elävät lapsuutensa lähekkäin, kuin veljinä, maaseudulla. Euroopan sotauutiset tavoittavat nuorukaiset, vaikka Oton vanhemmat yrittävät niiden kuulemisen estää. Pojista toinen lähtee sotaan, toinen jää kotiin. Ja Etta, poikien kotikylään saapunut opettajatar, kuulee kuulumisia rintamalta kirjeitse. Otto, Russell ja Etta muodostavat tiiviin kolmikon, jonka välinen yhteys säilyy vuosikymmenestä toiseen. Niinpä kirjaa lukiessa tulee pohtineeksi ystävyyttä, avioliittoa ja koko elämään vaikuttavia valintoja.

Etta ja Otto ja Russell ja James on vaellustarina satumaisin vivahtein. Etan matkaseuraksi liittyy jo varhain kojootti James, jonka nimelle on selityksensä. Jamesin kanssa Etta keskustelee taivaltaessaan kohti itää ja yrittäessään muistuttaa itseään muistamaan. James rinnallaan Etta osoittaa, että vieläkään ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmaa.

Emma Hooper kirjoittaa kauniisti. Hän tekee keskeisistä hahmoistaan kiinnostavia ja sitoo hyvin yhteen menneen ja nykyhetken rauhalliseksi, viipyileväksi kokonaisuudeksi.

Myös Leena Lumi on tästä vaellustarinasta kirjoittanut.

9. A book by a female author on kohta, johon kirja asettuu tämän vuoden haastelistalla.

Kirjan sain kustantajalta - kiitos!

Kommentit

  1. Sen verran kiinnostava kirja aihepiiriltään, että lainasin kirjan kirjastosta ja nyt se odottaa lukupinossa vuoroaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten jäänkin mielenkiinnolla odottamaan ajatuksiasi. :)

      Poista
  2. Tulen juuri Lumiomenan Katjan blogista, tämän kirjan arvion parista. Ihanan eri tavoin tästä kirjoititte <3 Saas nähdä, etsiytyykö kirja joskus minunkin hyppysiini...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitimmekin Katjan kanssa sattumalta samana päivänä. :)

      Poista
  3. Olen varannut kirjastosta. Odottelen vuoroani.

    VastaaPoista
  4. Ihana kirja, aivan uskomaton tarina :)

    VastaaPoista
  5. Jonna, tämä on erityisen kaunis, voimaannuttava ja unelmia tukeva kirja. Pidin kirjassa kaikesta!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo melkein harmistunut, kun en lumoutunut tästä niin paljon kuin odotin. Ehkä pitää tarttua kirjaan uudelleen jossain vaiheessa ja antaa sille vielä toinen mahdollisuus.

      Poista
  6. Alkuasetelmasta tulee mieleen Ishiguron Pitkän päivän ilta (vanhus lähtee pitkälle matkalle ja menneisyyttä kuvataan muistoin ja takaumin), mutta tyyliltään tämä lienee aika erilainen? Joka tapauksessa kuulostaa aika suloiselta kirjalta, kiinnostuin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkän päivän iltaa en ole lukenut, joten en osaa vertailla. Kyllä tässä on jotain hyvin viehättävää.

      Poista
  7. Kyllä, kirjassa nivotaan hienosti mennyt ja oleva. Pidin etenkin siitä, että välissä olvevaa 60 vuotta voi arvailla ominpäin. Kiitos tavastasi kovertaa kirjan ydinasiat keskittävästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ajallisesti tosiaan jää paljon kertomatta, ja kukin lukija saa täydentää aukon tavallaan. Kiitos sinulle kommentistasi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki