Siirry pääsisältöön

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James

"Etta ei ollut halunnut Oton näkevän hänen lähtöään, joten hän oli lähtenyt hyvin varhain ja hyvin hiljaa. Russell oli kuitenkin eri juttu. Etta tiesi, ettei Russell pysyisi hänen vauhdissaan, vaikka haluaisikin."
Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James
(Gummerus 2015)
Alkuteos Etta and Otto and Russell and James 2015
Suomentanut Sari Karhulahti
335 sivua
Emma Hooperin esikoisromaani sijoittuu Kanadaan ja on kertomus neljästä hahmosta, jotka ovat nimeltään Etta, Otto, Russell ja James. Nelikosta keskiössä on 82-vuotias Etta. Eräänä päivänä hän päättää, että on aika toteuttaa eräs haave, ja hän jättää miehelleen Otolle lyhyen kirjeen, joka tarinan aloittaa:
Olen lähtenyt. En ole koskaan nähnyt merta, joten menen sen rantaan. Älä ole huolissasi, jätin auton sinulle. Voin kävellä. Yritän muistaa tulla takaisin.
Otto arvaa, että lähempänä olevan länsirannikon sijaan Etta suuntaa askeleensa kohti itää, yli 3000 kilometrin päähän, ja antaa vaimonsa mennä, vaikka hetken miettiikin, pitäisikö lähteä perään. Naapurissa asuva Russell ei sen sijaan kykene jättämään asiaa sikseen vaan lähtee autollaan etsimään Ettaa. Kotona Otto kokkaa ja päätyy tekemään paperista eläimiä, jotka herättävät pihamaalla huomiota.

Etan vaellukseen nivoutuu tarinoita menneestä, kokonaisista elämänkohtaloista. Otto ja Russell elävät lapsuutensa lähekkäin, kuin veljinä, maaseudulla. Euroopan sotauutiset tavoittavat nuorukaiset, vaikka Oton vanhemmat yrittävät niiden kuulemisen estää. Pojista toinen lähtee sotaan, toinen jää kotiin. Ja Etta, poikien kotikylään saapunut opettajatar, kuulee kuulumisia rintamalta kirjeitse. Otto, Russell ja Etta muodostavat tiiviin kolmikon, jonka välinen yhteys säilyy vuosikymmenestä toiseen. Niinpä kirjaa lukiessa tulee pohtineeksi ystävyyttä, avioliittoa ja koko elämään vaikuttavia valintoja.

Etta ja Otto ja Russell ja James on vaellustarina satumaisin vivahtein. Etan matkaseuraksi liittyy jo varhain kojootti James, jonka nimelle on selityksensä. Jamesin kanssa Etta keskustelee taivaltaessaan kohti itää ja yrittäessään muistuttaa itseään muistamaan. James rinnallaan Etta osoittaa, että vieläkään ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmaa.

Emma Hooper kirjoittaa kauniisti. Hän tekee keskeisistä hahmoistaan kiinnostavia ja sitoo hyvin yhteen menneen ja nykyhetken rauhalliseksi, viipyileväksi kokonaisuudeksi.

Myös Leena Lumi on tästä vaellustarinasta kirjoittanut.

9. A book by a female author on kohta, johon kirja asettuu tämän vuoden haastelistalla.

Kirjan sain kustantajalta - kiitos!

Kommentit

  1. Sen verran kiinnostava kirja aihepiiriltään, että lainasin kirjan kirjastosta ja nyt se odottaa lukupinossa vuoroaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten jäänkin mielenkiinnolla odottamaan ajatuksiasi. :)

      Poista
  2. Tulen juuri Lumiomenan Katjan blogista, tämän kirjan arvion parista. Ihanan eri tavoin tästä kirjoititte <3 Saas nähdä, etsiytyykö kirja joskus minunkin hyppysiini...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitimmekin Katjan kanssa sattumalta samana päivänä. :)

      Poista
  3. Olen varannut kirjastosta. Odottelen vuoroani.

    VastaaPoista
  4. Ihana kirja, aivan uskomaton tarina :)

    VastaaPoista
  5. Jonna, tämä on erityisen kaunis, voimaannuttava ja unelmia tukeva kirja. Pidin kirjassa kaikesta!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo melkein harmistunut, kun en lumoutunut tästä niin paljon kuin odotin. Ehkä pitää tarttua kirjaan uudelleen jossain vaiheessa ja antaa sille vielä toinen mahdollisuus.

      Poista
  6. Alkuasetelmasta tulee mieleen Ishiguron Pitkän päivän ilta (vanhus lähtee pitkälle matkalle ja menneisyyttä kuvataan muistoin ja takaumin), mutta tyyliltään tämä lienee aika erilainen? Joka tapauksessa kuulostaa aika suloiselta kirjalta, kiinnostuin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkän päivän iltaa en ole lukenut, joten en osaa vertailla. Kyllä tässä on jotain hyvin viehättävää.

      Poista
  7. Kyllä, kirjassa nivotaan hienosti mennyt ja oleva. Pidin etenkin siitä, että välissä olvevaa 60 vuotta voi arvailla ominpäin. Kiitos tavastasi kovertaa kirjan ydinasiat keskittävästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ajallisesti tosiaan jää paljon kertomatta, ja kukin lukija saa täydentää aukon tavallaan. Kiitos sinulle kommentistasi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…