Siirry pääsisältöön

Satu Piispa-Hakala: Pieniä sankaritekoja

"- Täällä riehuu terroristeja, Puruskainen sanoo.
- Jotka kulkee öisin löysäämässä ulkovalojen polttimoita?

Puruskainen nyökyttelee ja hieroo käsiään yhteen. Hän kehottaa pitämään pienempää ääntä. Miehen mukaan joku instanssi on tarkkaillut pihoja ja asukkaita, selvittänyt lampputyypit ja ehkä harjoitellutkin kupujen ja suojusten avaamista."
Satu Piispa-Hakala:
Pieniä sankaritekoja
(Kustannus Aarni 2015)
157 sivua
Satu Piispa-Hakalan esikoisteos Pieniä sankaritekoja on uuden, kiinnostavan Aarni-kustantamon ensimmäinen julkaisu. Tarinan keskiössä on nuori nainen, Anna, joka haluaa pelastaa maailman toimimalla tyhjien puheiden sijaan. Hänen toimensa ovat pieniä mutta aiheuttavat niiden tielle osuneille päänvaivaa, ja lopulta aika monen ihmisen tie risteää nuoren ekoihmisen kanssa. Omien vanhempiensa kanssa Anna yrittää tietoisesti pitää tiet erillään, mutta kohtaamisia ei voi loputtomiin välttää, vaikka arvomaailmat eroavat ja vanhemmilla on omissakin kuvioissaan tarpeeksi miettimistä.

Vaikka tarinan ihmiset ovat tavallisia arkisine haasteineen ja unelmineen, on mukana mukavaa erikoisuutta: asioita katsellaan jotenkin vinkeästä näkökulmasta, joka tuo tavanomaisuuteen lempeää huumoria. Ekologisuus on keskeisessä osassa, mutta niin on myös se tärkeä kysymys, missä kenenkin paikka on ja mitä elämältä oikein halutaan.

Pieniä sankaritekoja on episodiromaani, jonka muoto voi tuntua haastavalta. Kertojat ja näkökulmat vaihtuvat niin vauhdikkaasti, että aika ajoin lukiessa piti hakea kiintopistettä pystyäkseen hahmottamaan,  missä taas mennään. Aivan kaikkien henkilöiden katsantojen tarpeellisuutta en mene allekirjoittamaan, mutta kun episodimaisuuteen tottuu, sen huomaa toimivan. Pidän Piispa-Hakalan tyylistä, joka on toteavaa eikä sorru osoittelemaan sormella mutta tekee näppäriä havaintoja ihmisestä. Niinpä odotankin mielenkiinnolla, mitä esikoiskirjailijan näppäimistöltä seuraavaksi ilmaantuu.


Satu Piispa-Hakalan esikoisteoksesta ovat kirjoittaneet myös ainakin Morre ja Susa.
Kirjan sain luettavakseni kustantajalta. Kiitos!

Kommentit

  1. Hyvä, että luin kirjoituksesi niin sain tietoa uudesta kustantamosta ja tietysti myös tästä teoksesta. Olen nyt taas keskittynyt ns. omimpiin teoksiini, joten uusi suomalainen kirjallisuus osuu suht harvoin haaviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luen kotimaista kirjallisuutta ja uutuuksia melko paljon, mutta silti iso osa jää huomaamatta. Enemmän haluaisin pysyä perillä siitä, mitä ulkomailla julkaistaan.

      Poista
  2. Tämä oli todella ajankohtainen ja yhteiskunnallinen teos huumorilla höystettynä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…