Siirry pääsisältöön

Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia

"Helmikuun viimeisen viikon Lisbeth Salander toimi omana toimeksiantajanaan. Hänen ensisijainen erityisprojektinsa oli asianajaja Nils Erik Bjurman, syntynyt vuonna 1950. Hän paiski töitä suurin piirtein 16 tuntia vuorokaudessa ja teki tarkemman henkilökartoituksen kuin milloinkaan aikaisemmin. Hän käytti hyväkseen kaikki arkistot ja julkiset asiakirjat, joihin vain pääsi käsiksi."
Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia
(WSOY 2006)
Alkuteos Man som hatar kvinnor
Suomentanut Marja Kyrö
Äänikirja julkaistu 2011
Lukija Kari Ketonen
Kesto 19 h 10 min. 
Stieg Larssonin Millennium-trilogia on minulle elokuvina tuttu mutta kirjat ovat tähän saakka jäänyt lukematta. Kun bongasin trilogian avausteoksen Miehet jotka vihaavat naisia Elisa Kirjan valikoimista, päädyin kuuntelemaan teoksen äänikirjana. Kuunnellessani totesin, että olen unohtanut hirveän paljon elokuvasta, joka oli vaikuttava, mukaansa tempaava ja äärimmäisen kiinnostava. Samoin totesin, että kirja on vielä vaikuttavampi, mukaansa tempaavampi ja kiinnostavampi, vaikka alkuun koin kuuntelemisen haastavaksi, kun estradille marssi Vanger toisensa perään.

Elokuvasta jäi vahvasti mieleen niljakas asianajaja Nils Erik Bjurman, joka kohtelee holhottavaansa Lisbeth Salanderia kammottavan huonosti. Lisbeth päätyy (oikeutetulle) kostoretkelle tultuaan holhoojansa raiskaamaksi, ja niin elokuvan katsojana kuin kirjan lukijana myötätuntoni asettui täysin huostaanotetun tytön puolelle.

Lisbeth Salander - Nils Erik Bjurman -kuvion lisäksi tarinassa on kaksi muutakin päälinjaa. Toimittaja Mikael Blomkvist on kirjoittanut Millennium-aikakauslehteen paljastusjutun teollisuuskiho Wennerströmistä. Oikeudessa Blomkvist tuomitaan vankeuteen kunnianloukkauksesta, mutta kaikkea ei ole paljastettu. Kohun keskellä iäkäs Henrik Vanger ottaa yhteyttä Mikaeliin ja toivoo tämän ottavan selvää Vangerin veljentyttären Harrietin kohtalosta. Harriet katosi vuonna 1966, minkä jälkeen Henrik Vanger alkoi saada säännöllisesti lahjaksi kukkatauluja. Palkkioksi selvitystyöstä Vanger lupaa antaa Mikaelille todisteita Wennerströmin rikoksista.

Näistä aineksista syntyy teos, joka kiskaisee lukijan mukaansa ja vaatii pysymään kiinni vauhdissa, joka kiihtyy kiihtymistään. Kun Mikael alkaa penkoa vuosikymmenien takaisia tapahtumia, paljastuu salaisuuksia, joihin kietoutuu rasismia, insestiä ja väkivaltaa. Lisbeth Salanderin avun myötä alkavat monet kysymykset saada vastauksia.

Vyyhti on monimutkainen ja äänikirjaa kuunnellessa oli välillä kovilla, kun yritti seurata kaikkia tarinalinjoja. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin, sillä Miehet jotka vihaavat naisia on moniaineksinen rikosromaani, jossa on tehoa. Pienet suvantovaiheet antoivat tervetulleita hengähdystaukoja, ennen kuin vuoristoradan vaunut taas kiihdyttivät täyteen vauhtiin - ehkä pieni tiivistäminen olisi tehnyt ainakin kirjan kuuntelijan korville hyvää. Tietenkin voi kysyä, onko dekkarissa aineksia jo liikaakin, kun kolme tuntia ennen äänikirjan loppua mietin, mitä ihmettä tässä nyt enää voi tulla, ja sitten alettiin availla toisen jutun solmuja. Mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on mielestäni koukuttava dekkari, joka viihdyttää mainiosti.

Millennium-trilogian avausosasta ovat laillani pitäneet myös KiniMarile ja Salla, joka nostaa esille muutamia kirjan ongelmakohtia, samoin kuin JenniZephyr ei kirjasta vakuuttunut. Kirsi on kuunnellut äänikirjoina koko trilogian.

Kirja on sanomalehti Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla, jota yritän vähitellen saada täydennettyä.

Kommentit

  1. Minäkin kuuntelin tämän äänikirjana keväällä. Toisin kuin sinä, minä en ole nähnyt elokuvia, joten aika puhtaalta pöydältä lähdin kuunteluun. Minustakaan pieni tiivistäminen ei olisi tehnyt kirjalle huonoa, ehkä se korostui kuunnellessa, en tiedä olisiko tullut samanlainen olo, jos olisin lukenut kirjaa. Näin jälkikäteen onkin jäänyt vähän ristiriitainen olo kirjasta. Kuten mainitset, kirja on tehokas ja koukuttava, mutta samaan aikaan muistan, että jonnekin puoliväliin asti kirjaa olin aika uuvuksissa, kun mitään ei tapahtunut ja tarinaan vyörytettiin vain uusia hahmoja.. Jatko-osat aion lukea jossain välissä, mutta toistaiseksi tuntuu, että en jaksa urakkaan vielä ryhtyä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, kuinka paljon äänikirjamuoto vaikutti lukukokemukseen. Kuunnellessa ei ainakaan ollut helppo palata tarkastamaan, kuka olikaan kuka laajassa henkilögalleriassa.
      Jatko-osien suhteen ajattelen samoin kuin sinä. :)

      Poista
  2. Olen lukenut trilogian aikoinaan, vuosia sitten, ruotsiksi ja paksuudesta huolimatta ne sujuivat ihan sukkelaan. Juoni oli vetävä, tosin joissain kohdissa kuljettiin epäuskottavuuden rajamailla. Vaikka pidän tämäntyyppisistä dekkareista kovasti, ovat ne silti vähän kertakäyttökamaa. Pistin trilogian jossain vaiheessa tädilleni kiertoon, tällaisia pokkareita en lue kuitenkaan enää uudestaan ja lahojoitan niitä mielelläni eteenpäin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullekaan jäänyt tästä tunnetta, että kirjan haluaisin uudelleen lukea - tai kuunnella. Kelpo ajanvietettä dekkari tarjoaa ja hyvä niin. :)

      Poista
  3. Muistan kuinka tämä dekkari imaisi mukaansa. Lisbeth on aivan mahtava tapaus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisbeth on tosiaan hahmona upea! Ihailin elokuvissa kovasti Noomi Rapacen työtä Lisbethin roolissa.

      Poista
  4. Olen lukenut trilogiasta 2/3. Kolmaskin on hyllyssäni pokkarina. Vaikken ole tämän kirjallisuuden lajin suurkuluttaja, oli 2/3 hyviä lukukokemuksia. Joskin vähän kiireesti nämä tuli hotkittua. Trilogioissa on minulla aina se pelko, että petyn viimeiseen, joka vie maun edellisistäkin. Ehkäpä siksi minulla on vieläkin se kolmas lukematta, mutta silti koko ajan käsieni ulottuvilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan sääli, jos trilogian päätösosa vetää maton alta. Jospa kuitenkin uskaltaudut kirjan jossain vaiheessa lukemaan. Mielelläni kuulisin ajatuksiasi siitä!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…