"Sitten Hugh johdatti Nellin istumaan kaatuneen eukalyptuspuun rungolle, sileälle ja valkoiselle, istuutui viereen ja kumartui kuiskaamaan tytön korvaan. Hän siirsi eteenpäin salaisuuden, jonka hän ja tytön äiti olivat säilyttäneet seitsemäntoista vuotta. Odotti oivalluksen värähdystä, hienoista ilmeen muuttumista, kun sanoman sisältö menisi perille. Katseli, kuinka Nellin maailmalta putosi pohja ja kuinka se ihminen joka Nell oli ollut katosi yhdessä hetkessä."
Susan ja sitten myöhemmin muidenkin blogikirjoitusten ansiosta kiinnostuin Kate Mortonin hiljattain suomeksi julkaistusta romaanista. Päädyin matkalle, joka vei niin Iso-Britanniaan kuin Australiaan ja 1900-luvun alusta 2000-luvulle. Päädyin matkalle, joka ihastutti, mietitytti, suretti ja oli antoisa.
Tarinan keskiössä on kolme naista. Eliza Makepeace elää yli vuosisata sitten Britanniassa. Lapsuuden olot ovat surkeat, elämä köyhää ja haastavaa. Aineellista hyvinvointia tuo muutto äidin lapsuudenkotiin, Cornwallin rannikolle. Siellä Eliza ystävystyy serkkunsa Rosen kanssa mutta joutuu kuitenkin samaan aikaan kokemaan erillisyyttä suhteessaan sukulaisiinsa.
Nell on tyttö, josta kasvaa iäkäs nainen. Hän saapuu yksin Australiaan vuonna 1913 ollessaan vain neljävuotias. Mystinen Kirjailijatar, jonka oli määrä pitää pienestä tytöstä huolta, on kadonnut, ja pieni tyttö rantautuu yksin laivasta, joka on matkannut Englannista saakka. Nell saa rakastavan kodin uudesta kotimaastaan, mutta kun hänen taustansa selviää hänelle, kaikki muuttuu. Kysymys siitä, mitä oikein on tapahtunut ja miksi Nell on päätynyt yksin laivaan, ei jätä naista rauhaan.
Cassandra on Nellin tyttärentytär, jolle isoäiti jättää perinnöksi talon Englannissa. Myöskään Cassandraa ei isoäidin arvoitus jätä rauhaan, joten nainen matkustaa Australiasta isoäitinsä synnyinmaahan selvittääkseen, mitä oikein on tapahtunut. Satuttava menneisyys kulkee mukana.
Hylätty puutarha on kiehtova kokonaisuus, jossa nivoutuvat yhteen sukutarina brittiläisine kartanoineen ja jännityskertomus. Minut tarina otti otteeseensa niin, että en lopulta meinannut malttaa jättää kirjaa hetkeksikään kesken. Halusin tietää, miksi Nell oli jäänyt laivaan yksin. Vastaus kysymykseen on niin monipolvinen, että ainakin minut tarina käänteineen onnistui yllättämään, ja juuri siksi tarina nouseekin keskiverron yläpuolelle. Vaikka jotkut asiat oli helppo ennalta arvata, ei kirjailija monessa kohdin ole päätynyt odotuksenmukaisiin ratkaisuihin. Ja vaikka henkilögalleria on laaja ja sekä aikatasot että miljööt vaihtuvat, pysyy kertomus koossa ja kirjan lukee lähes 700 sivustaan huolimatta nopeasti.
Romaani on kertomus erityisesti yhdestä elämästä, joka on osa sukupolvien jatkumoa. Kertomus surullisine pohjavivahteineen sai miettimään sitä, miten pienet asiat voivat muuttaa kokonaisen elämän suuntaa ja miten tieto voi lisätä tuskaa mutta olla samalla ehdottoman tarpeen.
Jo nimensä puolesta ja sitten muutenkin romaani rinnastuu Burnettin Salaiseen puutarhaan, josta pidin lapsena valtavasti. Siksi oli ilo huomata, että tässä tarinassa on jotain samaa lumovoimaa kuin lapsuusaikojeni tärkeässä kirjassa. Tämän kirjan perusteella haluan ehdottomasti tutustua Mortonin muuhunkin tuotantoon. Paluu Rivertoniin on monen mielestä ollut tätäkin parempi, joten sen lisään lukulistalleni
Leena Lumi toteaa, että Hylätty puutarha on sukupolvi- ja kartanokirja, ja sellaisten ystäville teosta voikin huoletta suositella. Ulla nautti matkasta hylättyyn puutarhaan ja Katja luonnehtii romaania täydelliseksi uppoutumiskirjaksi. Jennin tarina onnistui kietomaan lopulta pauloihinsa, Lillin odotukset eivät täysin täyttyneet ja Lukuisalle kirja oli karmaiseva pettymys. Henna ihastui ja Sonja suosittelee kirjaa lämpimästi. Maijalle kirja tarjosi täyteläistä viihdettä ja kaimani lumoutui.
 |
| Kate Morton: Hylätty puutarha (Bazar 2014) Alkuteos The Forgotten Garden 2008 Suomentanut Hilkka Pekkanen 670 sivua |
Tarinan keskiössä on kolme naista. Eliza Makepeace elää yli vuosisata sitten Britanniassa. Lapsuuden olot ovat surkeat, elämä köyhää ja haastavaa. Aineellista hyvinvointia tuo muutto äidin lapsuudenkotiin, Cornwallin rannikolle. Siellä Eliza ystävystyy serkkunsa Rosen kanssa mutta joutuu kuitenkin samaan aikaan kokemaan erillisyyttä suhteessaan sukulaisiinsa.
Nell on tyttö, josta kasvaa iäkäs nainen. Hän saapuu yksin Australiaan vuonna 1913 ollessaan vain neljävuotias. Mystinen Kirjailijatar, jonka oli määrä pitää pienestä tytöstä huolta, on kadonnut, ja pieni tyttö rantautuu yksin laivasta, joka on matkannut Englannista saakka. Nell saa rakastavan kodin uudesta kotimaastaan, mutta kun hänen taustansa selviää hänelle, kaikki muuttuu. Kysymys siitä, mitä oikein on tapahtunut ja miksi Nell on päätynyt yksin laivaan, ei jätä naista rauhaan.
Cassandra on Nellin tyttärentytär, jolle isoäiti jättää perinnöksi talon Englannissa. Myöskään Cassandraa ei isoäidin arvoitus jätä rauhaan, joten nainen matkustaa Australiasta isoäitinsä synnyinmaahan selvittääkseen, mitä oikein on tapahtunut. Satuttava menneisyys kulkee mukana.
Hylätty puutarha on kiehtova kokonaisuus, jossa nivoutuvat yhteen sukutarina brittiläisine kartanoineen ja jännityskertomus. Minut tarina otti otteeseensa niin, että en lopulta meinannut malttaa jättää kirjaa hetkeksikään kesken. Halusin tietää, miksi Nell oli jäänyt laivaan yksin. Vastaus kysymykseen on niin monipolvinen, että ainakin minut tarina käänteineen onnistui yllättämään, ja juuri siksi tarina nouseekin keskiverron yläpuolelle. Vaikka jotkut asiat oli helppo ennalta arvata, ei kirjailija monessa kohdin ole päätynyt odotuksenmukaisiin ratkaisuihin. Ja vaikka henkilögalleria on laaja ja sekä aikatasot että miljööt vaihtuvat, pysyy kertomus koossa ja kirjan lukee lähes 700 sivustaan huolimatta nopeasti.
Romaani on kertomus erityisesti yhdestä elämästä, joka on osa sukupolvien jatkumoa. Kertomus surullisine pohjavivahteineen sai miettimään sitä, miten pienet asiat voivat muuttaa kokonaisen elämän suuntaa ja miten tieto voi lisätä tuskaa mutta olla samalla ehdottoman tarpeen.
Jo nimensä puolesta ja sitten muutenkin romaani rinnastuu Burnettin Salaiseen puutarhaan, josta pidin lapsena valtavasti. Siksi oli ilo huomata, että tässä tarinassa on jotain samaa lumovoimaa kuin lapsuusaikojeni tärkeässä kirjassa. Tämän kirjan perusteella haluan ehdottomasti tutustua Mortonin muuhunkin tuotantoon. Paluu Rivertoniin on monen mielestä ollut tätäkin parempi, joten sen lisään lukulistalleni
Jonna, tämä on hurmaava kirja ja kun mainitsin sukupolvi- ja kartanokirjat niin kyllä mielessä vilahtivat silloin niin tämä kuin Paluu Rivertoniin ja myös ikimuistoinen Jalna-sarja, jonka aikoinaan luin äitini kirjahyllystä.
VastaaPoistaKate Mortonia kannattaa seurata!
♥
Paluu Rivertoniin onlukulistallani korkein odotuksin. Kartanomiljöö viehättää minua ja pidän Mortonin tavasta kirjoittaa.
PoistaKiitos, kun suosittelit tätä kirjaa minulle.
Minä olen pitänyt tästä (so far kun olen ehtinyt lukea, en vielä kokonaan) enemmän kuin pidin Paluusta Rivertoniin. Rivertonissa oli (minulle) jotain teennäistä ja ylidramaattista, Hylätty puutarha koskettaa enemmän ja on monella tapaa kiehtovampi. Kiinnostavaa kuulla aikanaan, mitä mieltä olet Rivertonista! :)
VastaaPoistaKiinnostavaa: minun silmiini on osunut pääasiassa kommentteja, joiden mukaan Paluu Rivertoniin on tätä parempi. Innolla odotan postaustasi tästä romaanista!
PoistaIhana teksti, tekee kunniaa tälle teokselle! :)
VastaaPoistaOi, kiitos! :)
PoistaKuulostaapa kiinnostavalta, vaikka sivumäärä epäilyttää!
VastaaPoistaTämä on niitä kirjoja, joiden sivut kääntyvät vauhdilla. Älä siis anna sivumäärän säikäyttää. :)
PoistaNiin me pidämme kirjoista aivan eri tavoin! Piristävää lukea erilaisia mielipiteitä. Usein pidän tämän tyylisistä kirjoista, mutta tämän kanssa menin aivan metsään. Harmi.
VastaaPoistaNiin, onneksi kaikkien ei tarvitse pitää kaikesta samalla tavalla. Olisinkin jotenkin kuvitellut, että Hylätty puutarha voisi olla sinun kirjasi. Aina odotukset eivät toteudu, mutta onneksi maailmassa on paljon hyviä kirjoja.
PoistaBrittiläisyys kiinnostaa, joten tällä kirjalla on ehdoton paikka yhä vain pitenevällä lukulistallani...
VastaaPoistaToivottavasti ehdit tähän jossain vaiheessa tarttua. Lukulistat ovat siitä erikoisia, että ne harvemmin lyhenevät. :) Tietysti on ihanaa, kun aina törmää johonkin uuteen kiinnostavaan.
PoistaNyt kiinnostuin minä. Hieno teksti lukukokemuksesta, kiitos.
VastaaPoistaKiitos! Toivottavasti pidät kirjasta.
Poista