Siirry pääsisältöön

Kate Morton: Hylätty puutarha

"Sitten Hugh johdatti Nellin istumaan kaatuneen eukalyptuspuun rungolle, sileälle ja valkoiselle, istuutui viereen ja kumartui kuiskaamaan tytön korvaan. Hän siirsi eteenpäin salaisuuden, jonka hän ja tytön äiti olivat säilyttäneet seitsemäntoista vuotta. Odotti oivalluksen värähdystä, hienoista ilmeen muuttumista, kun sanoman sisältö menisi perille. Katseli, kuinka Nellin maailmalta putosi pohja ja kuinka se ihminen joka Nell oli ollut katosi yhdessä hetkessä."
Kate Morton: Hylätty puutarha
(Bazar 2014)
Alkuteos The Forgotten Garden 2008
Suomentanut Hilkka Pekkanen
670 sivua
Susan ja sitten myöhemmin muidenkin blogikirjoitusten ansiosta kiinnostuin Kate Mortonin hiljattain suomeksi julkaistusta romaanista. Päädyin matkalle, joka vei niin Iso-Britanniaan kuin Australiaan ja 1900-luvun alusta 2000-luvulle. Päädyin matkalle, joka ihastutti, mietitytti, suretti ja oli antoisa.

Tarinan keskiössä on kolme naista. Eliza Makepeace elää yli vuosisata sitten Britanniassa. Lapsuuden olot ovat surkeat, elämä köyhää ja haastavaa. Aineellista hyvinvointia tuo muutto äidin lapsuudenkotiin, Cornwallin rannikolle. Siellä Eliza ystävystyy serkkunsa Rosen kanssa mutta joutuu kuitenkin samaan aikaan kokemaan erillisyyttä suhteessaan sukulaisiinsa.

Nell on tyttö, josta kasvaa iäkäs nainen. Hän saapuu yksin Australiaan vuonna 1913 ollessaan vain neljävuotias. Mystinen Kirjailijatar, jonka oli määrä pitää pienestä tytöstä huolta, on kadonnut, ja pieni tyttö rantautuu yksin laivasta, joka on matkannut Englannista saakka. Nell saa rakastavan kodin uudesta kotimaastaan, mutta kun hänen taustansa selviää hänelle, kaikki muuttuu. Kysymys siitä, mitä oikein on tapahtunut ja miksi Nell on päätynyt yksin laivaan, ei jätä naista rauhaan.

Cassandra on Nellin tyttärentytär, jolle isoäiti jättää perinnöksi talon Englannissa. Myöskään Cassandraa ei isoäidin arvoitus jätä rauhaan, joten nainen matkustaa Australiasta isoäitinsä synnyinmaahan selvittääkseen, mitä oikein on tapahtunut. Satuttava menneisyys kulkee mukana.

Hylätty puutarha on kiehtova kokonaisuus, jossa nivoutuvat yhteen sukutarina brittiläisine kartanoineen ja jännityskertomus. Minut tarina otti otteeseensa niin, että en lopulta meinannut malttaa jättää kirjaa hetkeksikään kesken. Halusin tietää, miksi Nell oli jäänyt laivaan yksin. Vastaus kysymykseen on niin monipolvinen, että ainakin minut tarina käänteineen onnistui yllättämään, ja juuri siksi tarina nouseekin keskiverron yläpuolelle. Vaikka jotkut asiat oli helppo ennalta arvata, ei kirjailija monessa kohdin ole päätynyt odotuksenmukaisiin ratkaisuihin. Ja vaikka henkilögalleria on laaja ja sekä aikatasot että miljööt vaihtuvat, pysyy kertomus koossa ja kirjan lukee lähes 700 sivustaan huolimatta nopeasti.

Romaani on kertomus erityisesti yhdestä elämästä, joka on osa sukupolvien jatkumoa. Kertomus surullisine pohjavivahteineen sai miettimään sitä, miten pienet asiat voivat muuttaa kokonaisen elämän suuntaa ja miten tieto voi lisätä tuskaa mutta olla samalla ehdottoman tarpeen.

Jo nimensä puolesta ja sitten muutenkin romaani rinnastuu Burnettin Salaiseen puutarhaan, josta pidin lapsena valtavasti. Siksi oli ilo huomata, että tässä tarinassa on jotain samaa lumovoimaa kuin lapsuusaikojeni tärkeässä kirjassa. Tämän kirjan perusteella haluan ehdottomasti tutustua Mortonin muuhunkin tuotantoon. Paluu Rivertoniin on monen mielestä ollut tätäkin parempi, joten sen lisään lukulistalleni

Leena Lumi toteaa, että Hylätty puutarha on sukupolvi- ja kartanokirja, ja sellaisten ystäville teosta voikin huoletta suositella. Ulla nautti matkasta hylättyyn puutarhaan ja Katja luonnehtii romaania täydelliseksi uppoutumiskirjaksi. Jennin tarina onnistui kietomaan lopulta pauloihinsa, Lillin odotukset eivät täysin täyttyneet ja Lukuisalle kirja oli karmaiseva pettymys. Henna ihastui ja Sonja suosittelee kirjaa lämpimästi. Maijalle kirja tarjosi täyteläistä viihdettä ja kaimani lumoutui.

Kommentit

  1. Jonna, tämä on hurmaava kirja ja kun mainitsin sukupolvi- ja kartanokirjat niin kyllä mielessä vilahtivat silloin niin tämä kuin Paluu Rivertoniin ja myös ikimuistoinen Jalna-sarja, jonka aikoinaan luin äitini kirjahyllystä.

    Kate Mortonia kannattaa seurata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluu Rivertoniin onlukulistallani korkein odotuksin. Kartanomiljöö viehättää minua ja pidän Mortonin tavasta kirjoittaa.
      Kiitos, kun suosittelit tätä kirjaa minulle.

      Poista
  2. Minä olen pitänyt tästä (so far kun olen ehtinyt lukea, en vielä kokonaan) enemmän kuin pidin Paluusta Rivertoniin. Rivertonissa oli (minulle) jotain teennäistä ja ylidramaattista, Hylätty puutarha koskettaa enemmän ja on monella tapaa kiehtovampi. Kiinnostavaa kuulla aikanaan, mitä mieltä olet Rivertonista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa: minun silmiini on osunut pääasiassa kommentteja, joiden mukaan Paluu Rivertoniin on tätä parempi. Innolla odotan postaustasi tästä romaanista!

      Poista
  3. Ihana teksti, tekee kunniaa tälle teokselle! :)

    VastaaPoista
  4. Kuulostaapa kiinnostavalta, vaikka sivumäärä epäilyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niitä kirjoja, joiden sivut kääntyvät vauhdilla. Älä siis anna sivumäärän säikäyttää. :)

      Poista
  5. Niin me pidämme kirjoista aivan eri tavoin! Piristävää lukea erilaisia mielipiteitä. Usein pidän tämän tyylisistä kirjoista, mutta tämän kanssa menin aivan metsään. Harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onneksi kaikkien ei tarvitse pitää kaikesta samalla tavalla. Olisinkin jotenkin kuvitellut, että Hylätty puutarha voisi olla sinun kirjasi. Aina odotukset eivät toteudu, mutta onneksi maailmassa on paljon hyviä kirjoja.

      Poista
  6. Brittiläisyys kiinnostaa, joten tällä kirjalla on ehdoton paikka yhä vain pitenevällä lukulistallani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehdit tähän jossain vaiheessa tarttua. Lukulistat ovat siitä erikoisia, että ne harvemmin lyhenevät. :) Tietysti on ihanaa, kun aina törmää johonkin uuteen kiinnostavaan.

      Poista
  7. Nyt kiinnostuin minä. Hieno teksti lukukokemuksesta, kiitos.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy