Siirry pääsisältöön

Kate Morton: Hylätty puutarha

"Sitten Hugh johdatti Nellin istumaan kaatuneen eukalyptuspuun rungolle, sileälle ja valkoiselle, istuutui viereen ja kumartui kuiskaamaan tytön korvaan. Hän siirsi eteenpäin salaisuuden, jonka hän ja tytön äiti olivat säilyttäneet seitsemäntoista vuotta. Odotti oivalluksen värähdystä, hienoista ilmeen muuttumista, kun sanoman sisältö menisi perille. Katseli, kuinka Nellin maailmalta putosi pohja ja kuinka se ihminen joka Nell oli ollut katosi yhdessä hetkessä."
Kate Morton: Hylätty puutarha
(Bazar 2014)
Alkuteos The Forgotten Garden 2008
Suomentanut Hilkka Pekkanen
670 sivua
Susan ja sitten myöhemmin muidenkin blogikirjoitusten ansiosta kiinnostuin Kate Mortonin hiljattain suomeksi julkaistusta romaanista. Päädyin matkalle, joka vei niin Iso-Britanniaan kuin Australiaan ja 1900-luvun alusta 2000-luvulle. Päädyin matkalle, joka ihastutti, mietitytti, suretti ja oli antoisa.

Tarinan keskiössä on kolme naista. Eliza Makepeace elää yli vuosisata sitten Britanniassa. Lapsuuden olot ovat surkeat, elämä köyhää ja haastavaa. Aineellista hyvinvointia tuo muutto äidin lapsuudenkotiin, Cornwallin rannikolle. Siellä Eliza ystävystyy serkkunsa Rosen kanssa mutta joutuu kuitenkin samaan aikaan kokemaan erillisyyttä suhteessaan sukulaisiinsa.

Nell on tyttö, josta kasvaa iäkäs nainen. Hän saapuu yksin Australiaan vuonna 1913 ollessaan vain neljävuotias. Mystinen Kirjailijatar, jonka oli määrä pitää pienestä tytöstä huolta, on kadonnut, ja pieni tyttö rantautuu yksin laivasta, joka on matkannut Englannista saakka. Nell saa rakastavan kodin uudesta kotimaastaan, mutta kun hänen taustansa selviää hänelle, kaikki muuttuu. Kysymys siitä, mitä oikein on tapahtunut ja miksi Nell on päätynyt yksin laivaan, ei jätä naista rauhaan.

Cassandra on Nellin tyttärentytär, jolle isoäiti jättää perinnöksi talon Englannissa. Myöskään Cassandraa ei isoäidin arvoitus jätä rauhaan, joten nainen matkustaa Australiasta isoäitinsä synnyinmaahan selvittääkseen, mitä oikein on tapahtunut. Satuttava menneisyys kulkee mukana.

Hylätty puutarha on kiehtova kokonaisuus, jossa nivoutuvat yhteen sukutarina brittiläisine kartanoineen ja jännityskertomus. Minut tarina otti otteeseensa niin, että en lopulta meinannut malttaa jättää kirjaa hetkeksikään kesken. Halusin tietää, miksi Nell oli jäänyt laivaan yksin. Vastaus kysymykseen on niin monipolvinen, että ainakin minut tarina käänteineen onnistui yllättämään, ja juuri siksi tarina nouseekin keskiverron yläpuolelle. Vaikka jotkut asiat oli helppo ennalta arvata, ei kirjailija monessa kohdin ole päätynyt odotuksenmukaisiin ratkaisuihin. Ja vaikka henkilögalleria on laaja ja sekä aikatasot että miljööt vaihtuvat, pysyy kertomus koossa ja kirjan lukee lähes 700 sivustaan huolimatta nopeasti.

Romaani on kertomus erityisesti yhdestä elämästä, joka on osa sukupolvien jatkumoa. Kertomus surullisine pohjavivahteineen sai miettimään sitä, miten pienet asiat voivat muuttaa kokonaisen elämän suuntaa ja miten tieto voi lisätä tuskaa mutta olla samalla ehdottoman tarpeen.

Jo nimensä puolesta ja sitten muutenkin romaani rinnastuu Burnettin Salaiseen puutarhaan, josta pidin lapsena valtavasti. Siksi oli ilo huomata, että tässä tarinassa on jotain samaa lumovoimaa kuin lapsuusaikojeni tärkeässä kirjassa. Tämän kirjan perusteella haluan ehdottomasti tutustua Mortonin muuhunkin tuotantoon. Paluu Rivertoniin on monen mielestä ollut tätäkin parempi, joten sen lisään lukulistalleni

Leena Lumi toteaa, että Hylätty puutarha on sukupolvi- ja kartanokirja, ja sellaisten ystäville teosta voikin huoletta suositella. Ulla nautti matkasta hylättyyn puutarhaan ja Katja luonnehtii romaania täydelliseksi uppoutumiskirjaksi. Jennin tarina onnistui kietomaan lopulta pauloihinsa, Lillin odotukset eivät täysin täyttyneet ja Lukuisalle kirja oli karmaiseva pettymys. Henna ihastui ja Sonja suosittelee kirjaa lämpimästi. Maijalle kirja tarjosi täyteläistä viihdettä ja kaimani lumoutui.

Kommentit

  1. Jonna, tämä on hurmaava kirja ja kun mainitsin sukupolvi- ja kartanokirjat niin kyllä mielessä vilahtivat silloin niin tämä kuin Paluu Rivertoniin ja myös ikimuistoinen Jalna-sarja, jonka aikoinaan luin äitini kirjahyllystä.

    Kate Mortonia kannattaa seurata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluu Rivertoniin onlukulistallani korkein odotuksin. Kartanomiljöö viehättää minua ja pidän Mortonin tavasta kirjoittaa.
      Kiitos, kun suosittelit tätä kirjaa minulle.

      Poista
  2. Minä olen pitänyt tästä (so far kun olen ehtinyt lukea, en vielä kokonaan) enemmän kuin pidin Paluusta Rivertoniin. Rivertonissa oli (minulle) jotain teennäistä ja ylidramaattista, Hylätty puutarha koskettaa enemmän ja on monella tapaa kiehtovampi. Kiinnostavaa kuulla aikanaan, mitä mieltä olet Rivertonista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa: minun silmiini on osunut pääasiassa kommentteja, joiden mukaan Paluu Rivertoniin on tätä parempi. Innolla odotan postaustasi tästä romaanista!

      Poista
  3. Ihana teksti, tekee kunniaa tälle teokselle! :)

    VastaaPoista
  4. Kuulostaapa kiinnostavalta, vaikka sivumäärä epäilyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niitä kirjoja, joiden sivut kääntyvät vauhdilla. Älä siis anna sivumäärän säikäyttää. :)

      Poista
  5. Niin me pidämme kirjoista aivan eri tavoin! Piristävää lukea erilaisia mielipiteitä. Usein pidän tämän tyylisistä kirjoista, mutta tämän kanssa menin aivan metsään. Harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onneksi kaikkien ei tarvitse pitää kaikesta samalla tavalla. Olisinkin jotenkin kuvitellut, että Hylätty puutarha voisi olla sinun kirjasi. Aina odotukset eivät toteudu, mutta onneksi maailmassa on paljon hyviä kirjoja.

      Poista
  6. Brittiläisyys kiinnostaa, joten tällä kirjalla on ehdoton paikka yhä vain pitenevällä lukulistallani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehdit tähän jossain vaiheessa tarttua. Lukulistat ovat siitä erikoisia, että ne harvemmin lyhenevät. :) Tietysti on ihanaa, kun aina törmää johonkin uuteen kiinnostavaan.

      Poista
  7. Nyt kiinnostuin minä. Hieno teksti lukukokemuksesta, kiitos.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…