Siirry pääsisältöön

Salla Simukka: Punainen kuin veri

"Lumikki asteli kohti pimiötä. Hän halusi varmistaa, että oli nähnyt oikein. Koko näky oli ollut niin absurdi, että ehkä hän oli kuvitellut sen tai käsittänyt väärin. Jospa vain yksi seteleistä oli oikea ja muut pelkkää leikkirahaa. Älä koskaan tee liian hätiköityjä johtopäätöksiä, se oli Lumikin toinen motto."
Salla Simukka: Punainen kuin veri
(Tammi 2013)
Äänikirjan kesto 6 h 29 min.
Lukija Anna Saksman.
(Kuva Elisa Kirjan sivuilta.)
Punainen kuin veri on Lumikki Anderssonista kertovan jännityssarjan, Lumikki-trilogian, avausosa. Teoksessa saamme tutustua lukiolaistyttö Lumikkiin, joka törmää koulunsa pimiössä viidensadan euron seteleihin, jotka on pesty ja ripustettu kuivumaan. Ja vaikka Lumikin periaatteena on ollut pitää huolta vain omista asioista, on hän yhtäkkiä mukana vakavien rikosten selvittelemisessä. Vyyhtiin sekoittuu niin korruptiota, huumeita, salasuhteita kuin hienot juhlat. Samaan aikaan pakkanen paukkuu ennätyksellisen kylmänä.

Lumikki Andersson on hahmona kiinnostavasti rakennettu. Dekkareille tyypilliseen tapaan tytön menneisyydessä on haamuja, joita kaikkia ei avata vaan salaisuuksia jätetään tuleviin teoksiinkin. Esimerkiksi Lumikin perheen puhumattomuus jää ainakin vielä tässä vaiheessa mysteeriksi. Peruskoulussa järjestelmällisesti kiusattu Lumikki on hionut taitonsa tekeytyä huomaamattomaksi huippuunsa, hän on itsenäinen ja yksinäinen samaan tapaan kuin hiljattain kuuntelemani Miehet jotka vihaavat naisia -teoksen Lisbeth Salander, ja tunsin Lumikkia kohtaan samaa sympatiaa kuin aiemmin Lisbethiä kohtaan. Ja jossain vaiheessa tyttö toteaa: "Mä olen Hercule Poirotin ja Lisbeth Salanderin salattu lapsi."

No, joka tapauksessa Lumikki ajautuu auttamaan lukiokaveriaan Elisaa ja tämän ohella Tuukkaa ja Kasperia. Kolmikko on ymmärtämättömyyttään sekaantunut kansainväliseen rikollisuuteen, ja Lumikin monet taidot joutuvat koetukselle, kun hän yrittää selvittää, mistä oikein on kyse. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita teoksessa siis riittää, kuten kunnon jännityskirjallisuudessa pitääkin.

Simukan teoksen varsinaista kohderyhmää ovat nuoret ja nuoret aikuiset. Vaikka en tuohon ryhmään enää lukeudu, pidin kirjasta ja koin sen tarjoavan hyvää viihdettä myös kaltaiselleni aikuiselle lukijalle. Eli taas kerran voisi todeta, että ei pidä antaa kohderyhmien määritellä omia lukemisia. On hienoa, että Suomessa kirjoitetaan taitavasti nuortenkirjoja, joilla on paljon annettavaa vanhemmillekin lukijoille. Kirjan luettuani ilahduin, kun minulle selvisi, että Salla Simukan trilogia on herättänyt kiinnostusta kansainvälisestikin - syitä pohditaan Kirjasfäärissä.

Teoksesta on kirjoitettu esimerkiksi Luettua elämää -blogissa, josta löytyy useita linkkejä muihin arvioihin.

Kommentit

  1. Mä olen kuullut tästä paljon arvioita, joissa sanotaan, että se on hyvä, ja paljon niitä, joissa sanotaan, että se olisi huono. En siksi ole vielä tarttunut tähän, vaikka tuohon kohderyhmäänkin kuulun. Taidampa kuitenkin lukea tämänkin sitten kun ehdin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät, jos ehdit kirjan lukemaan! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok