Siirry pääsisältöön

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

"Tsukuru Tazaki oli tietenkin itsekin iloinen ja ylpeä, että hänet oli otettu tuon viisikulmion yhdeksi välttämättömäksi osaksi. Hän piti neljästä muusta koko sydämestään, rakasti yhdessä olosta versonutta eheyden tunnetta yli kaiken. Kuin maasta ravinteita imevä nuori puu Tsukuru sai toveripiiristään murrosiässä välttämätöntä ravintoa, joka muodostui kasvulle tärkeäksi energiaksi ja varastoitui kehoon hätätilanteessa käytettäväksi lämmönlähteeksi. Silti hänen mielensä pohjalla häilyi pelko, että hänet pudotettaisiin pois tiiviistä joukosta tai hylättäisiin."
Haruki Murakami:
Värittömän miehen vaellusvuodet
(Tammi 2014)
Keltainen kirjasto 456
Japaninkielinen alkuteos
Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi 2013
Suomentanut Raisa Porrasmaa
330 sivua
Ihmisen ikävä toisen luo... Iskelmä alkaa soida päässäni, kun olen lopettanut Haruki Murakamin uutuusromaanin Värittömän miehen vaellusvuodet lukemisen. Siitä minä koin kirjassa olevan kyse: yhteydestä toisiin ihmisiin, ikävästä ja kaipuusta. On ihmisiä, jotka ohitetaan lähes huomaamatta, on ihmisiä, jotka jättävät jälkensä vaikka olisivat jo menneet pois läheltä. Ja on ihmisiä, joita kaipaa, vaikka ei olisi vuosiin heitä nähnyt. Niin on käynyt 36-vuotiaalle Tsukuru Tazakille, joka on kuusitoista vuotta aiemmin menettänyt yhteyden neljään tärkeään ystäväänsä. Miksi hänet on yhtäkkiä hylätty, sitä Tazaki ei tiedä. Eikä arvoitus ole jättänyt häntä rauhaan vaan on pesiytynyt painavaksi möykyksi hänen sisälleen. Naisystävä Sara vaistoaa tuon möykyn olemassaolon ja pyytää miestä ottamaan selvää, miksi tiiviistä viisikosta yllättäen suljettiin yksi jäsen tylysti pois.

Tsukuru Tazaki tekee työtä käskettyä ja lähtee lopulta Suomeen saakka ottamaan selvää, mitä neljälle entiselle ystävälle on tapahtunut. Lukioaikoina he olivat tiivis viisikko, jolle harmoninen yhdessäolo oli tärkeää. Silti Tsukuru näki itsensä erillisenä muista, sillä neljä muuta näyttivät nuorukaisen silmissä olevan enemmän toistensa kaltaisia. Erityisesti häntä häiritsevät muiden värikkäät nimet:
Tsukuru Tazakia lukuun ottamatta muilla neljällä oli eräs toinenkin yhdistävä piirre: kunkin nimessä oli väriä merkitsevä kirjoitusmerkki. Poikien sukunimet olivat Akamatsu, "Punainen mänty", ja Õmi, "Sininen meri", tyttöjen Shirane, "Valkoinen juuri" ja Kurono, "Musta niitty". Vain Tazakin, "Monta niemeä", merkkeihin ei sisältynyt väriä, mikä sai Tsukurun alusta saakka tuntemaan hienoista ulkopuolisuutta.
Värin puuttuminen nimestä vaikuttaa niin paljon, että Tsukuru näkee itsensä muita haaleampana, mitäänsanomattomana, hän on mielestään kuin tyhjä ihminen vailla sisältöä. Ulkopuolisuuden tunne saa hänet pelkäämään, että hän joutuu tiiviin ryhmän ulkopuolelle, ja kun hänen pelkonsa käy toteen, on sillä kauaskantoiset seuraukset. Pelko hylätyksi tulemisesta on läsnä vielä aikuisenakin, kun mies työskentelee mieleisessään ammatissa ja on saanut rakennettua elämäänsä haluamaansa suuntaan.

Minä en näe Tsukuru Tazakia värittömänä miehenä vaan ennemminkin miehenä, joka verratessaan itseään muihin pettyy, vaikka syytä ei olisi. Emmekö me usein toimikin juuri näin? Näemme muiden elämässä hohdokkuutta, jota itseltämme puuttuu, emmekä tavoita sitä, miltä me näytämme muiden silmissä. Kun Tsukuru lähtee selvittämään vuosien takaisen hylkäämisen syytä, hänelle alkaa vasta valjeta, millä tavoin muut ovat hänet nähneet. Tulla huomaamatta ohitetuksi vai tulla kunnolla nähdyksi - sillä kohtaamisen hetkellä rakentuu käsitys itsestä muiden silmissä. Jokainen haluaa kuulua johonkin ja olla jonkun lähellä, ja samalla olkapään takana on epävarmuus ja pelko kaiken menettämisestä.

Olen huomannut, että joillekin lukijoille Murakamin uutuusromaani on ollut pettymys. Onkin totta, että teoksessa ei ole samanlaista maagisuutta kuin loistavassa trilogiassa 1Q84, jos kohta tästäkin löytyy unenomaisuutta, toden ja kuvitelman sekoittumista. Myös Murakamille tutut seksuaalisuus ja klassinen musiikki ovat tässäkin teoksessa läsnä. Minä kuitenkin pidin tästä romaanista paljon. Kaikkia lankoja Murakami ei sido lopulta yhteen, eikä minun mielestäni pidäkään: Omppu toteaa hienosti, että teos jatkuu yli omien rajojensa.

Päähenkilön tunteet ja suru hylätyksi tulemisesta koskettivat minua jollain tapaa hyvin syvältä. Haruki Murakami luotaa kauniin vähäeleisesti surua mukanaan kantavan miehen sielunmaisemaa: tarina on viehättävä ja tunnelmaltaan melankolisen rauhallinen. Jotain tästä teoksesta jää minuun.

Ainakin KatriKatja ja Maria ovat teoksesta pitäneet. Myös Lilliä Tsukurun tarina kosketti.
Tiinan lukukokemus jäi hieman värittömäksi, ja samaa määritelmää käyttää JenniMarilelle kirja oli pettymys ja Annika K. toteaa liian suurten ennakko-odotusten latistaneen lukukokemusta. Tuijalle vaellus oli epätasainen.

Kommentit

  1. Minulle tämä on ensimmäinen Murukami, jonka aion lukea. Kahden blogiarvion perusteella, tulin siihen tulokseen, että juuri tämä voisi olla 'minun Murakamini'. Aika näyttää, onko se unta vai totta, sillä tilasin kirjan 29.9. ja vieläkään se ei ole tullut. Nyt asiaa selvitellään. Katsotaan, odotellaan jja tekstisi perusteella tämä on just kirja minulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minä luulen, että tämä voisi hyvinkin olla Sinun kirjasi. Toivon niin! <3

      Poista
    2. Jotain tästä teoksesta jäi minuunkin...Pidin todella paljon!

      <3

      Poista
  2. Kirjoititpa jotenkin niin kirjan henkeen! Minunkin mieleeni ja sieluuni tämä jäi elämään ja kirjan arvo kasvaa mielessäni sitä mukaa, kun aika kuluu. Salaviisas romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! "Salaviisas romaani" - hyvin luonnehdittu. Sitä tämä tosiaan on.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä