Siirry pääsisältöön

Kaksi sarjakuvateosta kirjallisuuden klassikoista

Henrik Lange: 90 kirjaklassikkoa kiireisille (WSOY 2009)
Alkutes 90 Classic Books for People in a Hurry 2008
Suomentanut Saara Pääkkönen
187 sivua
Hugleikur Dagsson: Kuvitetut klassikot -
maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan (Atena 2014)
Suomentanut Ville Lähteenmäki
96 sivua
Sekä Henrik Langen 90 kirjaklassikkoa kiireisille että Hugleikur Dagssonin Kuvitetut klassikot - maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan ammentavat maailmankirjallisuuden klassikoista. Lähestymistavat kuitenkin poikkeavat toisistaan: Lange tiivistää klassikkoteosten ytimen neljään sarjakuvaruutuun, kun taas Dagsson tekee klassikoista aivan omanlaisiaan, yhteen ruutuun tiivistyviä tulkintoja.

Langen teoksen takakannessa mainostetaan, että kirjan avulla voi lukea klassikot yhdessä vilauksessa. Kirjan tosiaan lukee vilauksessa, ja ironinen ote takaa sen, että jotkut sarjakuvat naurattavat tai saavat ainakin hymyilemään. Spoilaaminen tuntui joissakin sarjakuvissa hieman ikävältä ratkaisulta, mutta eniten sainkin irti kuvista, jotka perustuivat itselleni tuttuihin teoksiin. Sen verran suoriksi Lange mutkat vetää, että klassikoihin saa kuvien avulla vain pintaraapaisun - kuten kuvitella saattaa - mutta hyvää ajanvietettä sarjakuvat lukijalleen tarjoavat.
Henrik Langen näkemys Hemingwayn
romaanista Vanhus ja meri.
Hugleikur Dagssonin teoksesta ei kannata juonipaljastuksia etsiä, sillä Dagsson tekee tulkintoja, jotka perustuvat klassikoiden nimiin. Ominaiseen tapaansa Dagsson viljelee välillä hyvinkin mustaa huumoria. Kaikki kuvat eivät minua naurattaneet, mutta ehkä kyseessä on ennemmin lukijan ymmärtämättömyys kuin kuvan heikkous. Pääosin pidin kuitenkin kuvia hauskoina ja Dagssonin huumori vetosi minuun.
Hugleikur Dagssonin näkemys
Hemingwayn klassikosta.
Löysin Dagssonin Kirsin kirjanurkan postauksesta, jonka kommenteista osui silmiin myös Langen teos. Dagssonin teoksesta on kirjoitettu myös Kirjavinkeissä.
Henrik Langen sarjakuvista on kirjoitettu ainakin blogeissa There's no such thing as too many books, Kirjakko ruispellossa ja Pois työpöydältä.

Kommentit

  1. Lueskelin Langen kirjaa kesällä, mutta en blogannut siitä. Se toimi minullakin parhaiten niiden kirjojen kohdalla, jotka olivat tuttuja. Siksi 'lukeminen' jäikin minulla selailuksi, mutta hauska ideahan tuossa kirjassa on. Vink vink, esseiden kirjoittajat. :D Tuota toista kirjaa en olekaan lukenut, mutta pitääpä ottaa vinkki talteen. Tämmöiset ovat kivoja kevyitä välipaloja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivoja kevyitä välipaloja nämä juuri ovat. :) Ehkä hitusen enemmän pidän tuosta Dagssonin teoksesta, sillä tulkinnat antavat mukavasti tilaa lukijan oivalluksille. Vaikka en sitten ihan kaikkea oivaltanutkaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…