Siirry pääsisältöön

Syyskuun kirjat ja #lukuhaaste

Syyskuussa saatiin nauttia luonnon upeista väreistä.
Syyskuu on jäänyt taakse, ja on taas aika luoda pieni katsaus menneeseen lukukuukauteen. Tällä kertaa lukemistossani painottuivat uutuuskirjat ja kotimainen kirjallisuus. Kirjoitin yhteensä 13 kirjasta, joista ulkomaisia oli vain kaksi: Gayle Formanin nuortenromaani Jos vielä jään ja Nadifa Mohamedin hieno, Somalian historiaan kurkistava Kadotettujen hedelmätarha. Kotimaisia kirjoja luin siis yksitoista kappaletta, ja kahta lukuun ottamatta kirjat on julkaistu tänä vuonna. Varsinainen uutukaisten kuukausi syyskuusta siis muodostui!

Kotimaisista teoksista haluan erityisesti nostaa esille Sirpa Kähkösen vaikuttavan Graniittimiehen, Helmi Kekkosen kauniin Suojattoman, Tanja Pohjolan hienon Lintu pieni -esikoisen ja Heli-Maija Heikkisen vahvan esikoisteoksen Viestikyyhkyupseeri. Näiden mieleeni painuneiden uutuusteosten lisäksi luin upean klassikon, Leena Krohnin Tainaronin, jonka pariin haluan joskus vielä palata uudelleen.

Syyskuussa lukemani kirjat vievät lukutaitoa maailmalle. Suomen Pakolaisavun lukuhaasteessa kerättiin rahaa lukutaitotyöhön, ja ideana oli, että jokaisesta luetusta kirjasta lähtee euro kampanjaan. Laskin mukaan kaikki syyskuussa lukemani kirjat, joita tuli yhteensä 14, kun otan mukaan vielä Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia, josta ehdin bloggaamaan vasta lokakuun puolella. Lukumäärä pyöristyy vielä viiteentoista, eli kampanjaan lähtee minulta viidentoista euron lahjoitus.

Lokakuu on jo alkanut, ja olen saanut uppoutua upeaan romaaniin, jota en ehdi lukea lainkaan niin paljon kuin haluaisin. Siitä ja muistakin kirjoista lähiaikoina lisää.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...
108 kommenttia
Lue lisää

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...
75 kommenttia
Lue lisää

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...
5 kommenttia
Lue lisää