Siirry pääsisältöön

Kirjamessuterveisiä kuvin


Kirjojen ystävän taivas avautui Helsingin messukeskukseen viime torstaina, kun Kirjamessut taas avautuivat. Minullekin tuli vihdoin viimein tilaisuus piipahtaa messuilla - valitettavasti vain piipahtaa, sillä muiden velvoitteiden takia en ehtinyt viettää messuilla muutamaa tuntia enempää. Aikaa olisi kulunut helposti monikertainen määrä, niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa ja houkuttelevaa nähtävää oli tarjolla.
Onneksi lauantainen visiittini tarjosi kuitenkin mukavia elämyksiä ja herätti innostukseni: messuille on pakko päästä uudelleen. Toivottavasti ensi vuonna!

Koska olin liikkeellä aikataululla, joka vaati kellon vilkuilua, tuli mentyä lähinnä sinne, mihin nenä sattui osoittamaan. En siis suunnitellut kulkemisiani etukäteen, joten seuraavat kuvavälähdyksetkin ovat vain satunnaisia otoksia sieltä, täältä.
Reijo Mäkeä haastateltiin hänen uutuusteoksestaan
Cowboy. Huomatkaa ihanat istuimet!
Vappu Pimiä puhui Suomalaisen Kirjakaupan
osastolla juuri julkaistusta keittokirjastaan.
Toisen asteen opiskelijat valitsivat Marja Björkin
Poika-romaanin Nuori Aleksis -kilpailun voittajaksi.
 Olin seuraamassa, kun toisen asteen opiskelijat valitsivat viime vuonna julkaistujen kirjojen joukosta Nuori Aleksis -kirjallisuuspalkinnon voittajan. Valinta oli kuulemma vaikea, mutta voittajaksi selviytyi Marja Björkin Poika. Kirjailija itse oli erittäin iloinen huomionosoituksesta.

Nuoret lukijat muuten hälvensivät osaltaan pelkoja lukuharrastuksen katoamisesta. He totesivat, että lukeminen tuskin kokonaan loppuu, se vain muuttaa muotoaan.

Virpi Hämeen-Anttila puhui dekkaristaan
Yön sydän on jäätä Liken osastolla.

Tapaksia oli tarjolla.

Apulanta aiheutti jonon Suomalaisen
Kirjakaupan osastolle.

Kirjakahvilan luona Roope Lipasti kertoi
uutuusteoksestaan Kunnon virkamies Virtanen.

Kirjoja, kirjoja, kirjoja!

Kommentit

  1. Kirjoja ja lisää kirjoja! Eikö ole mahtavaa, miten niin moni tulee paikalle tuonne messuhulinaan juuri kirjojen ja kirjakeskustelujen vuoksi? <3

    Harmi, että emme sattumaltakaan nähneet messuilla, mutta ihanaa että pääsit messuille ja koit noin paljon kaikkea kiinnostavaa. Ja nuo tapakset, kerrassaan herkullisen näköisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä messuilla tuli mieleen, että kirjassa on uhkakuvista huolimatta elinvoimaa! Miten eloisa ja ihana tunnelma olikaan syntynyt - ja kirjan ympärille! <3

      Olisikin ollut kiva nähdä, mutta nyt ei sattuma suosinut. Ehkä seuraavalla kerralla. Ja ehkä sitten pystyn nauttimaan messuista muutenkin enemmän, niin paljon jäi tällä kertaa näkemättä ja kokematta. Kova polte jäi! :)

      Poista
  2. Jonna, Suomessa on paljon kirjailijoita, joista en ole kuullutkaan, kuten kaikki tässä mainitsemasi eli REIJO Mäkelä, tiedän ja luen Hannu Mäkelää, Vappu Pimiä ja Roope Lipasti. Toisaalta kotimaani onkin maailmankirjallisuus eli Suomi on lähdössä tasaviivalla muihin nähden eli en lue kirjoja muuta kuin juuri ja vain niiden kiinnostavuuden tähden.

    Olisi voitu tavata: Katjalla on puhelinnumeroni, jolla minut tavoittaa messuilla.

    Joku kauhea kirous vaanii, sillä taaskaan en tavannut Don Rosaa!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Messuilla oli paljon minullekin uusia tuttavuuksia. Monia tavattoman kiinnostavia kirjailijoita jäi näkemättä ja kuulematta, kun aikatauluni oli niin ikävä. Enkä ehtinyt tapaamaan bloggarikollegoitakaan. Olisi ollut niin mukavaa nähdä sinut ja moni muu ihan livenä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…