Siirry pääsisältöön

Hugh Howey: Siirros

Hän tarkasteli graffiteja, jotka oli raapustettu viime vuoden graffitien päälle ja ne vuosikausien aikana kerääntyneiden tekstien päälle. Täällä kerrostasojen välillä teräspalkit ulottuivat porraskuiluista betoniseinään, johon monet sukupolvet olivat kirjoittaneet iskulauseita.
Loppu lähestyy...
Hugh Howey: Siirros (Like 2014)
Englanninkielinen alkuteos Shift 2013
Suomentanut Einari Aaltonen
528 sivua
Hugh Howeyn Siilo oli vaikuttava lukuelämys, joka tempasi mukaansa. Niinpä lisäsin trilogian seuraavan osan lukulistalleni saman tien, ja sainkin kirjan kustantajalta luettavakseni sen ilmestyttyä suomeksi. Siirros sijoittuu aikaan ennen Siiloa ja valaisee sitä, mistä kaikki oikein alkoi. Miksi ihmiskunnan rippeet päätyivät elämään maan alle rakennettuihin valtaviin siiloihin, joissa syntyvyyttä säännellään ja sääntöjä rikkoneita rangaistaan puhdistustuomioin?

Tarina lähtee liikkeelle vuodesta 2110, kun Troy herää pitkästä unesta siilosta numero 1. Sitten palataan vuoteen 2049, kun maailma on vielä sellainen, jollaisena me sen tunnemme. Jotain erikoista on kuitenkin tapahtumassa, eikä kongressiedustaja Donald Keene pysty tajuamaan tapahtumien laajuutta, vaikka salaisuuksien verhoa hänelle hieman raotetaan. Kertomuksessa liikutaan 2000-luvun puolivälistä aina 2300-luvun puoliväliin saakka, ja viimein löytyy myös yhteys trilogian ensimmäiseen osaan.

Miljööt ja tapahtuma-ajat vaihtelevat siis paljon, ja siten tarinassa on myös useita henkilöitä. Kertomus pysyy kuitenkin hyvin koossa vaihtelevista näkökulmista ja aikatasoista huolimatta.

Siilon tapaan myös tässä romaanissa näyttäytyy miljöö, joka on ahdistava ja pelottava. Ihmiset elävät maan alla eivätkä voi mennä ulos vaan voivat vain katsella, miten surkealta ulkona näyttää. Jotkut saattavat muistaa, mistä on tultu, mutta muistot pyritään pyyhkimään pois, jotta sattuisi vähemmän. Silti tarinassa on aloitusosaa enemmän melankoliaa ja surua, mikä on ymmärrettävää, sillä onhan menetyksistä niin vähän aikaa.
Varis siristi silmiään ja suuntasi katseensa huoneen hämärään nurkkaan. Hänen ajan runtelemat huulensa erkaantuivat, ja tarina alkoi, tuttu tarina, jonka Mission oli kuullut lukemattomat kerrat. Silti häntä kiehtoi päästä vierailemaan Variksen mielikuvituksessa. Ja kun luokkahuoneeseen tuli pienokaisia, jotka asettuivat pulpettiensa ääreen, myös he vaikenivat ja keskittyivät silmät ammollaan ja mieli avoinna kuuntelemaan tarinaa maailmasta, joka oli ollut aikoinaan kaunis, mutta painunut sittemmin unholaan.
Muistot ja muistaminen nousevat teoksen tärkeäksi teemaksi. Olisi helpompaa unohtaa, mistä on tullut, mutta historian tunteminen on välttämätöntä, jotta voisi välttää vanhojen virheiden toistamisen. Samalla tietoa kontrolloidaan ja vääristellään, jotta räjähdysaltis maailma saataisiin pysymään vakaana. Eikä ihminen ole juuri muuttunut: päätöksiä tehdään inhimillisin perustein ja saatavilla olevan tiedon varassa. Howey ei sorru mustavalkoisiin tyyppeihin vaan hänen henkilöistään löytyy ulottuvuuksia.

Siirros on hyvä kirja. Se ei kuitenkaan tavoita samaa jäntevyyttä eikä tempaa lukijaansa mukaansa samaan tapaan kuin Siilo. Aloitusosan trillerimäiseksi kiristyvä jännitys puuttuu, enkä malta olla toivomatta, että trilogian päätösosassa palataan Siilon tenhoon. Silti tätä kakkososaa voi suositella dystopioista ja ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä kiinnostuneelle lukijalle. Ajattelemisen aihetta tarina tulevaisuudenkuvineen varmasti antaa.
"Kaikki kuvittelevat, että heillä on kaikki maailman aika." Hän suuntasi viileän harmaat silmänsä Donaldiin. "Mutta he eivät koskaan pysähdy ajattelemaan, minkä verran aikaa maailmassa on jäljellä."
Taikakirjainten Raija on myös kirjoittanut tästä kirjasta.

Kommentit

  1. Tykkäsin kovasti Siilosta mutta kovaa hinkua tämän Siirroksen lukemiseen ei ole kuitenkaan syttynyt. Joku kutina on jo ennalta ollut ettei tämä osa ehkä nappaisi niin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä vähän sellainen välityön tunne jäi. Toivon tosiaan, että päätösosa on parempi.

      Poista
  2. Voisiko Siilo toimia myös itsenäisenä romaanina, ilman jatko-osiaan? Olen käännellyt Siiloa silloin tällöin käsissäni ja miettinyt, lukisinko vai en...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minusta Siilo toimii vallan hyvin itsenäisenä osana. Siirroshan sijoittuu aikaan ennen Siiloa, joten se tarjoaa tietoa siitä, mitkä tapahtumat johtivat Siiloon. Mutta ilman sitäkin tietoa lukija kyllä pärjää. :)
      Olen itse asiassa miettinyt, että minä lukisin sarjan kaksi ensimmäistä osaa mieluummin toisinpäin, eli Siirroksen ensin ja Siilon sen jälkeen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo