Siirry pääsisältöön

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

"Minä olen ahtaampi ihminen. Tykkään enempi valittaa. Seitsemäänkymmeneenkolmeen vuoteen en valittanut kertaakaan. Sitten lääkäri tutki minut päästä varpaisiin ja ulkoa sisään ja sanoi, että jos ei elämäntavat muutu, niin saattavat mennä suonet tukkoon. Saattaa sydän leikata kiinni. Se halusi kovat rasvat pois ruokavaliosta, tilalle salaattia ja hyötyliikuntaa, mutta kyllä minä tiesin, mistä tukkeumat johtuvat. Ne johtuvat siitä, kun ei sano, mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä. Kun asioita kerää päähänsä niin eihän ne sinne loputtomasti mahdu. Ne menevät verisuoniin ja niveliin. Ryhdyin rehellisesti valittamaan ja onko sen jälkeen kaikki arvot olleet kohdallaan. Kyllä ovat."
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
(WSOY 2010)
Äänikirjan kesto 3 h 3,5 min.
Kyllä ei tarvinnut mieltä pahoittaa, kun Elisa Kirjan äänikirjavalikoimista löytyi Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja vieläpä Antti Litjan lukemana. Jos johonkin kirjaan sopii äänikirjaformaatti erityisen hyvin, niin juuri tähän. Kirjahan on alun perin sarja kuunnelmia. Mainion teoksen parissa tuli autoiltua, ulkoiltua ja välillä tehtyä myös kotihommia. Viihdyin, ilahduin, nautin, mietin, muistin, koin jotain tuttua ja liikutuin.

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias suomalainen mies, jota mietityttävät monenlaiset asiat. Maailma ympärillä muuttuu, mutta mies pysyy omanlaisenaan - ja pahoittaa mielensä esimerkiksi käydessään uusimassa reseptin ja joutuessaan lähtemään kirkolle silloin, kun pitäisi äänestää.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun poika kertoi heittäneensä jääkaapista kaikki vanhentuneet ruuat pois. Hän lukee pilaantumisen pakettiin tehdyistä merkinnöistä, minä haistan ja maistan.
Mielensäpahoittaja ottaa kantaa maailmanmenoon rintaruokinnasta lähtien aina thaimaalaisiin marjanpoimijoihin saakka. Vaikka taustalla on aina pahoittunut mieli, jää kuuntelijalle kirjasta hyvä mieli. Tarinoissa on jotain niin tunnistettavaa, että niitä kuuntelee ilokseen. Mielensäpahoittajan arvomaailmassa on humaania ihmisläheisyyttä, ekologisuutta ja kiireen vastustamista, mikä tuo lähelle päähenkilön, jota etukäteen pidin melko kaukaisena. Kaikkea nykyaikaan liittyvää suomalaisjäärä ei ymmärrä, mutta miksi pitäisikään?

Luulenpa, että hankin piakkoin luettavaksi ja kuunneltavaksi seuraavan osan, kirjan Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. Sarjan ensimmäisestä osasta ovat bloganneet ainakin Maria, Sara ja Kini.

Kommentit

  1. Vaikuttaa niin suomalaiselta kirjalta, ihanan ironisella tavalla. (: Minulla on vielä Mielensäpahoittaja lukematta ja kovasti kiinnostaisi se elokuvakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen tämä tosiaan mielenmaailmaltaan on, ja siksi niin tunnistettava. Pidin siitä, että kirjassa myös rikotaan ennakko-odotuksia eikä päädytä vain luettelemaan stereotypioita.

      Poista
  2. Eihän tätä voi olla rakastamatta! Minä luin tämän, mutta jos joskus tulee kirjastossa vastaan äänikirjana, niin aivan varmasti lainaan! Litjan lukemana tämä olisi varmasti ihan huippu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kirjaa lukenut, joten en tietenkään pysty vertaamaan. Mutta kyllä äänikirjamuoto vaikutti oikein hyvältä! Toivon pääseväni lähiaikoina näkemään elokuvan.

      Poista
  3. Olen yrittänyt lukea yhtä mielensäpahoittajaa, taisi olla 'sarjan' ensimmäinen teos. Kirja jäi minulta kesken, mutta radiosta kuunneltuina jutut tuntuivatkin yhtäkkiä ihan mukavilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ennen tätä lukenut kirjasta vain katkelmia. Kuunneltuna teos toimi hienosti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…