Siirry pääsisältöön

Helena Waris: Vuori (kimppaluku)

"O alkaa vetää verhoja tornikamarin kaikkialle aukeavista ikkunoista ja viittaa minua sohvalle, josta on näkymät koko Lintukodon yli aina joen takana näkyvään Saarnikaupunkiin, ja sen keskellä kohoavaan vuoreen.
Valtava Eämänjoki ei ole aikoinaan osannut päättää kummalta puolelta ohittaisi vuoren, ja niin se on jakautunut kahdeksi yhtä vahvaksi uomaksi, jotka yhtyvät jälleen vuoren ohitettuaan."
Helena Waris: Vuori (Otava 2014)
317 sivua
(kansikuva kustantajalta)
Helena Wariksen Vuori osui ensimmäisen kerran eteeni elokuisessa koulutustapahtumassa, jossa nuortenkirjailija Annukka Salama totesi pitäneensä teoksesta kovasti. Kun minulle tuli Blogatin kampanjan myötä mahdollisuus valita Elisa Kirjan valikoimasta fantasiaa luettavaksi, oli helppo valita juuri Vuori.

Tarinan päähenkilö on nuori nainen Lif, joka työskentelee asuinkaupunkinsa katakombeissa ja asuu vuoren juurella. Keskellä kaupunkia sijaitsevaa vuorta ympäröi jatkuva sumu, eikä kukaan tunnu oikein tietävän, mitä vuorella on ja millaisia salaisuuksia se peittää.

Eräänä päivänä Lif saa työnantajaltaan epämääräisen käskyn lähteä ylös vuorelle. Hänen pitää löytää tie sinne itse, hänet on valittu. Lif itse suhtautuu tehtäväänsä yliolkaisesti ja vähättelevästi, kunnes selviää, että jotain outoa on tapahtumassa. Onko maailmanloppu tulossa?
Mielessäni käy erilaisia katastrofielokuvista tuttuja näkyjä murenevasta kaupungista, tulipaloista ja savupilvistä, räjähtävästä tulivuoresta ja hyökyaallosta. Kuvittelen kadut täyteen repaleisiin vaatteisiin puettuja pakolaisia, itkeviä lapsia ja sotilaita. Mielikuvat eivät tunnu sopivan kotikaupunkiini.
Pian selviää, että vuorelle yrittää moni muukin. Matkan varrella on esteitä, tai ainakin hidasteita, kuten maailmankäärme Jörmungandr ja valtava susi Fenrir. Myös ihminen on ihmiselle susi, sillä selviytymiskamppailussa moni on valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen perille. Lisäksi pakkaa sekoittavat niin keskenään kilpailevat jumalat kuin vanha viikinkitaru, jonka ennustukset alkavat vähitellen tuntua pelottavan todellisilta.

Helena Waris on luonut kirjaansa kiinnostavan maailman, johon on helppo upota. Tarinan jännite pysyy hyvin koossa, ja vaikka Lifin yliolkainen suhtautuminen saamaansa tehtävään on alkuun ärsyttävää, on hänen puolelleen kuitenkin helppo asettua, ja hänelle toivoo hyvää. Kun moni muu on valmis taistelemaan hampaat irvessä ja käyttämään kyseenalaisiakin keinoja, ovat Lifin arvot kohdallaan. Samalla hän on kuin kuka tahansa tavallinen nuori, jolle nyt vain on annettu eriskummallinen tehtävä suoritettavaksi. Lifin hahmossa koin sukulaisuutta Nälkäpelin Katnissiin, joka Lifin tavoin pyrkii selviämään vaikeissa olosuhteissa menettämättä omaa sieluaan.

Vuori on sujuvasti etenevä, nopeatempoinen ja hyvin kirjoitettu romaani. Jäin kaipaamaan syvyyttä hieman lisää - esimerkiksi Lifin taustasta olisin halunnut lukea enemmän. Tästä pienestä napinasta huolimatta kirjasta jäi voittopuolisesti hyvä tunne: lukukokemus oli ehdottomasti plusmerkkinen, kirjan huumori miellytti minua ja Helena Wariksen nimi on nyt painettu mieleen.

Tämä postaukseni liittyy minulle uudenlaiseen lukutapahtumaan. Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin Tuija ideoi Lukukivaa kimpassa -tapahtuman, jossa ideana on, että luetaan yksin mutta yhdessä: kirjabloggarit ovat muodostaneet lukukimppoja, eli olemme lukeneet kotimaisia uutuusteoksia kukin tahollamme ja julkaisemme postauksemme samanaikaisesti tänään, Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä. Tuolta Tuijan blogista löytyvät linkit blogeihin, jotka ovat mukana tässä tapahtumassa.

Jo aiemmin Vuorelle ovat kavunneet ainakin Ahmu, MinnaNorkku, Mikko ja Morre.

Kiitos Elisa Kirjalle ilmaisesta luettavasta. Lukijoilla on muuten vielä pari päivää (12.10. saakka) mahdollisuus ladata Elisa Kirjasta Shimo Suntilan kirja Sata kummaa kertomusta. Koodilla KUMMAAETU e-kirjan saa maksutta itselleen.

Kommentit

  1. Syvyyttä jäi itsekin kaipaamaan, mutta toisaalta pidin kirjasta juuri siksi, että se jätti niin paljon mielikuvituksen varaan ja toimi silti hienosti. Waris oli todella kiva, uusi tuttavuus minulle - nyt alkoivat hänen aikaisemmatkin kirjansa kiinnostaa (en ole häntä aiemmin lukenut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: sekin on hyvä, kun kaikkea ei kerrota auki. Minäkin lisäsin Wariksen kiinnostavien kirjailijoiden listalleni. :)

      Poista
  2. Minäkin kaipasin vähän enemmän syvyyttä. Unohdin mainita siitä omassa bloggauksessani. Vähän enemmän Lifin menneisyydestä.

    Kiinnostavaa lukea näitä kimppalukupostauksia. Paljon samanlaisia mietteitä, mutta myös uusia ajatuksia, joita ei itsellä tullut mieleenkään. Huomasin myös, kuinka kaikilla on vähän eri tyyli kertoa kirjan juonesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kimppaluku on hauska tapahtuma! On ollut kiinnostavaa lukea muiden postauksia. Samalla on tullut mieleen jotain, mitä ei ehkä aiemmin tullut ajatelleeksi.

      Poista
  3. Minä en ole huomioinut tuota kirjaa millään tavoin. Huomasi sen vasta kimppaluvussa, jossa itse luin Havasteen. Mainitsit tuossa tekstissä Nälkäpelin ja se oli minun juttu. Eli tämä kirja alkoi minua kiinnostaa, koska nuo edelliset maistuivat hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät kirjasta, jos sen päätät lukea. Toki myös eroja Nälkäpeliin on paljon, mutta jotain samaa teoksista löysin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok