Siirry pääsisältöön

Helena Waris: Vuori (kimppaluku)

"O alkaa vetää verhoja tornikamarin kaikkialle aukeavista ikkunoista ja viittaa minua sohvalle, josta on näkymät koko Lintukodon yli aina joen takana näkyvään Saarnikaupunkiin, ja sen keskellä kohoavaan vuoreen.
Valtava Eämänjoki ei ole aikoinaan osannut päättää kummalta puolelta ohittaisi vuoren, ja niin se on jakautunut kahdeksi yhtä vahvaksi uomaksi, jotka yhtyvät jälleen vuoren ohitettuaan."
Helena Waris: Vuori (Otava 2014)
317 sivua
(kansikuva kustantajalta)
Helena Wariksen Vuori osui ensimmäisen kerran eteeni elokuisessa koulutustapahtumassa, jossa nuortenkirjailija Annukka Salama totesi pitäneensä teoksesta kovasti. Kun minulle tuli Blogatin kampanjan myötä mahdollisuus valita Elisa Kirjan valikoimasta fantasiaa luettavaksi, oli helppo valita juuri Vuori.

Tarinan päähenkilö on nuori nainen Lif, joka työskentelee asuinkaupunkinsa katakombeissa ja asuu vuoren juurella. Keskellä kaupunkia sijaitsevaa vuorta ympäröi jatkuva sumu, eikä kukaan tunnu oikein tietävän, mitä vuorella on ja millaisia salaisuuksia se peittää.

Eräänä päivänä Lif saa työnantajaltaan epämääräisen käskyn lähteä ylös vuorelle. Hänen pitää löytää tie sinne itse, hänet on valittu. Lif itse suhtautuu tehtäväänsä yliolkaisesti ja vähättelevästi, kunnes selviää, että jotain outoa on tapahtumassa. Onko maailmanloppu tulossa?
Mielessäni käy erilaisia katastrofielokuvista tuttuja näkyjä murenevasta kaupungista, tulipaloista ja savupilvistä, räjähtävästä tulivuoresta ja hyökyaallosta. Kuvittelen kadut täyteen repaleisiin vaatteisiin puettuja pakolaisia, itkeviä lapsia ja sotilaita. Mielikuvat eivät tunnu sopivan kotikaupunkiini.
Pian selviää, että vuorelle yrittää moni muukin. Matkan varrella on esteitä, tai ainakin hidasteita, kuten maailmankäärme Jörmungandr ja valtava susi Fenrir. Myös ihminen on ihmiselle susi, sillä selviytymiskamppailussa moni on valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen perille. Lisäksi pakkaa sekoittavat niin keskenään kilpailevat jumalat kuin vanha viikinkitaru, jonka ennustukset alkavat vähitellen tuntua pelottavan todellisilta.

Helena Waris on luonut kirjaansa kiinnostavan maailman, johon on helppo upota. Tarinan jännite pysyy hyvin koossa, ja vaikka Lifin yliolkainen suhtautuminen saamaansa tehtävään on alkuun ärsyttävää, on hänen puolelleen kuitenkin helppo asettua, ja hänelle toivoo hyvää. Kun moni muu on valmis taistelemaan hampaat irvessä ja käyttämään kyseenalaisiakin keinoja, ovat Lifin arvot kohdallaan. Samalla hän on kuin kuka tahansa tavallinen nuori, jolle nyt vain on annettu eriskummallinen tehtävä suoritettavaksi. Lifin hahmossa koin sukulaisuutta Nälkäpelin Katnissiin, joka Lifin tavoin pyrkii selviämään vaikeissa olosuhteissa menettämättä omaa sieluaan.

Vuori on sujuvasti etenevä, nopeatempoinen ja hyvin kirjoitettu romaani. Jäin kaipaamaan syvyyttä hieman lisää - esimerkiksi Lifin taustasta olisin halunnut lukea enemmän. Tästä pienestä napinasta huolimatta kirjasta jäi voittopuolisesti hyvä tunne: lukukokemus oli ehdottomasti plusmerkkinen, kirjan huumori miellytti minua ja Helena Wariksen nimi on nyt painettu mieleen.

Tämä postaukseni liittyy minulle uudenlaiseen lukutapahtumaan. Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin Tuija ideoi Lukukivaa kimpassa -tapahtuman, jossa ideana on, että luetaan yksin mutta yhdessä: kirjabloggarit ovat muodostaneet lukukimppoja, eli olemme lukeneet kotimaisia uutuusteoksia kukin tahollamme ja julkaisemme postauksemme samanaikaisesti tänään, Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä. Tuolta Tuijan blogista löytyvät linkit blogeihin, jotka ovat mukana tässä tapahtumassa.

Jo aiemmin Vuorelle ovat kavunneet ainakin Ahmu, MinnaNorkku, Mikko ja Morre.

Kiitos Elisa Kirjalle ilmaisesta luettavasta. Lukijoilla on muuten vielä pari päivää (12.10. saakka) mahdollisuus ladata Elisa Kirjasta Shimo Suntilan kirja Sata kummaa kertomusta. Koodilla KUMMAAETU e-kirjan saa maksutta itselleen.

Kommentit

  1. Syvyyttä jäi itsekin kaipaamaan, mutta toisaalta pidin kirjasta juuri siksi, että se jätti niin paljon mielikuvituksen varaan ja toimi silti hienosti. Waris oli todella kiva, uusi tuttavuus minulle - nyt alkoivat hänen aikaisemmatkin kirjansa kiinnostaa (en ole häntä aiemmin lukenut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: sekin on hyvä, kun kaikkea ei kerrota auki. Minäkin lisäsin Wariksen kiinnostavien kirjailijoiden listalleni. :)

      Poista
  2. Minäkin kaipasin vähän enemmän syvyyttä. Unohdin mainita siitä omassa bloggauksessani. Vähän enemmän Lifin menneisyydestä.

    Kiinnostavaa lukea näitä kimppalukupostauksia. Paljon samanlaisia mietteitä, mutta myös uusia ajatuksia, joita ei itsellä tullut mieleenkään. Huomasin myös, kuinka kaikilla on vähän eri tyyli kertoa kirjan juonesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kimppaluku on hauska tapahtuma! On ollut kiinnostavaa lukea muiden postauksia. Samalla on tullut mieleen jotain, mitä ei ehkä aiemmin tullut ajatelleeksi.

      Poista
  3. Minä en ole huomioinut tuota kirjaa millään tavoin. Huomasi sen vasta kimppaluvussa, jossa itse luin Havasteen. Mainitsit tuossa tekstissä Nälkäpelin ja se oli minun juttu. Eli tämä kirja alkoi minua kiinnostaa, koska nuo edelliset maistuivat hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät kirjasta, jos sen päätät lukea. Toki myös eroja Nälkäpeliin on paljon, mutta jotain samaa teoksista löysin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…