"Helmikuun viimeisen viikon Lisbeth Salander toimi omana toimeksiantajanaan. Hänen ensisijainen erityisprojektinsa oli asianajaja Nils Erik Bjurman, syntynyt vuonna 1950. Hän paiski töitä suurin piirtein 16 tuntia vuorokaudessa ja teki tarkemman henkilökartoituksen kuin milloinkaan aikaisemmin. Hän käytti hyväkseen kaikki arkistot ja julkiset asiakirjat, joihin vain pääsi käsiksi."
Stieg Larssonin Millennium-trilogia on minulle elokuvina tuttu mutta kirjat ovat tähän saakka jäänyt lukematta. Kun bongasin trilogian avausteoksen Miehet jotka vihaavat naisia Elisa Kirjan valikoimista, päädyin kuuntelemaan teoksen äänikirjana. Kuunnellessani totesin, että olen unohtanut hirveän paljon elokuvasta, joka oli vaikuttava, mukaansa tempaava ja äärimmäisen kiinnostava. Samoin totesin, että kirja on vielä vaikuttavampi, mukaansa tempaavampi ja kiinnostavampi, vaikka alkuun koin kuuntelemisen haastavaksi, kun estradille marssi Vanger toisensa perään.
Elokuvasta jäi vahvasti mieleen niljakas asianajaja Nils Erik Bjurman, joka kohtelee holhottavaansa Lisbeth Salanderia kammottavan huonosti. Lisbeth päätyy (oikeutetulle) kostoretkelle tultuaan holhoojansa raiskaamaksi, ja niin elokuvan katsojana kuin kirjan lukijana myötätuntoni asettui täysin huostaanotetun tytön puolelle.
Lisbeth Salander - Nils Erik Bjurman -kuvion lisäksi tarinassa on kaksi muutakin päälinjaa. Toimittaja Mikael Blomkvist on kirjoittanut Millennium-aikakauslehteen paljastusjutun teollisuuskiho Wennerströmistä. Oikeudessa Blomkvist tuomitaan vankeuteen kunnianloukkauksesta, mutta kaikkea ei ole paljastettu. Kohun keskellä iäkäs Henrik Vanger ottaa yhteyttä Mikaeliin ja toivoo tämän ottavan selvää Vangerin veljentyttären Harrietin kohtalosta. Harriet katosi vuonna 1966, minkä jälkeen Henrik Vanger alkoi saada säännöllisesti lahjaksi kukkatauluja. Palkkioksi selvitystyöstä Vanger lupaa antaa Mikaelille todisteita Wennerströmin rikoksista.
Näistä aineksista syntyy teos, joka kiskaisee lukijan mukaansa ja vaatii pysymään kiinni vauhdissa, joka kiihtyy kiihtymistään. Kun Mikael alkaa penkoa vuosikymmenien takaisia tapahtumia, paljastuu salaisuuksia, joihin kietoutuu rasismia, insestiä ja väkivaltaa. Lisbeth Salanderin avun myötä alkavat monet kysymykset saada vastauksia.
Vyyhti on monimutkainen ja äänikirjaa kuunnellessa oli välillä kovilla, kun yritti seurata kaikkia tarinalinjoja. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin, sillä Miehet jotka vihaavat naisia on moniaineksinen rikosromaani, jossa on tehoa. Pienet suvantovaiheet antoivat tervetulleita hengähdystaukoja, ennen kuin vuoristoradan vaunut taas kiihdyttivät täyteen vauhtiin - ehkä pieni tiivistäminen olisi tehnyt ainakin kirjan kuuntelijan korville hyvää. Tietenkin voi kysyä, onko dekkarissa aineksia jo liikaakin, kun kolme tuntia ennen äänikirjan loppua mietin, mitä ihmettä tässä nyt enää voi tulla, ja sitten alettiin availla toisen jutun solmuja. Mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on mielestäni koukuttava dekkari, joka viihdyttää mainiosti.
Millennium-trilogian avausosasta ovat laillani pitäneet myös Kini, Marile ja Salla, joka nostaa esille muutamia kirjan ongelmakohtia, samoin kuin Jenni. Zephyr ei kirjasta vakuuttunut. Kirsi on kuunnellut äänikirjoina koko trilogian.
Kirja on sanomalehti Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla, jota yritän vähitellen saada täydennettyä.
 |
| Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia (WSOY 2006) Alkuteos Man som hatar kvinnor Suomentanut Marja Kyrö Äänikirja julkaistu 2011 Lukija Kari Ketonen Kesto 19 h 10 min. |
Elokuvasta jäi vahvasti mieleen niljakas asianajaja Nils Erik Bjurman, joka kohtelee holhottavaansa Lisbeth Salanderia kammottavan huonosti. Lisbeth päätyy (oikeutetulle) kostoretkelle tultuaan holhoojansa raiskaamaksi, ja niin elokuvan katsojana kuin kirjan lukijana myötätuntoni asettui täysin huostaanotetun tytön puolelle.
Lisbeth Salander - Nils Erik Bjurman -kuvion lisäksi tarinassa on kaksi muutakin päälinjaa. Toimittaja Mikael Blomkvist on kirjoittanut Millennium-aikakauslehteen paljastusjutun teollisuuskiho Wennerströmistä. Oikeudessa Blomkvist tuomitaan vankeuteen kunnianloukkauksesta, mutta kaikkea ei ole paljastettu. Kohun keskellä iäkäs Henrik Vanger ottaa yhteyttä Mikaeliin ja toivoo tämän ottavan selvää Vangerin veljentyttären Harrietin kohtalosta. Harriet katosi vuonna 1966, minkä jälkeen Henrik Vanger alkoi saada säännöllisesti lahjaksi kukkatauluja. Palkkioksi selvitystyöstä Vanger lupaa antaa Mikaelille todisteita Wennerströmin rikoksista.
Näistä aineksista syntyy teos, joka kiskaisee lukijan mukaansa ja vaatii pysymään kiinni vauhdissa, joka kiihtyy kiihtymistään. Kun Mikael alkaa penkoa vuosikymmenien takaisia tapahtumia, paljastuu salaisuuksia, joihin kietoutuu rasismia, insestiä ja väkivaltaa. Lisbeth Salanderin avun myötä alkavat monet kysymykset saada vastauksia.
Vyyhti on monimutkainen ja äänikirjaa kuunnellessa oli välillä kovilla, kun yritti seurata kaikkia tarinalinjoja. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin, sillä Miehet jotka vihaavat naisia on moniaineksinen rikosromaani, jossa on tehoa. Pienet suvantovaiheet antoivat tervetulleita hengähdystaukoja, ennen kuin vuoristoradan vaunut taas kiihdyttivät täyteen vauhtiin - ehkä pieni tiivistäminen olisi tehnyt ainakin kirjan kuuntelijan korville hyvää. Tietenkin voi kysyä, onko dekkarissa aineksia jo liikaakin, kun kolme tuntia ennen äänikirjan loppua mietin, mitä ihmettä tässä nyt enää voi tulla, ja sitten alettiin availla toisen jutun solmuja. Mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on mielestäni koukuttava dekkari, joka viihdyttää mainiosti.
Millennium-trilogian avausosasta ovat laillani pitäneet myös Kini, Marile ja Salla, joka nostaa esille muutamia kirjan ongelmakohtia, samoin kuin Jenni. Zephyr ei kirjasta vakuuttunut. Kirsi on kuunnellut äänikirjoina koko trilogian.
Kirja on sanomalehti Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla, jota yritän vähitellen saada täydennettyä.
Minäkin kuuntelin tämän äänikirjana keväällä. Toisin kuin sinä, minä en ole nähnyt elokuvia, joten aika puhtaalta pöydältä lähdin kuunteluun. Minustakaan pieni tiivistäminen ei olisi tehnyt kirjalle huonoa, ehkä se korostui kuunnellessa, en tiedä olisiko tullut samanlainen olo, jos olisin lukenut kirjaa. Näin jälkikäteen onkin jäänyt vähän ristiriitainen olo kirjasta. Kuten mainitset, kirja on tehokas ja koukuttava, mutta samaan aikaan muistan, että jonnekin puoliväliin asti kirjaa olin aika uuvuksissa, kun mitään ei tapahtunut ja tarinaan vyörytettiin vain uusia hahmoja.. Jatko-osat aion lukea jossain välissä, mutta toistaiseksi tuntuu, että en jaksa urakkaan vielä ryhtyä.. :)
VastaaPoistaMinäkin mietin, kuinka paljon äänikirjamuoto vaikutti lukukokemukseen. Kuunnellessa ei ainakaan ollut helppo palata tarkastamaan, kuka olikaan kuka laajassa henkilögalleriassa.
PoistaJatko-osien suhteen ajattelen samoin kuin sinä. :)
Olen lukenut trilogian aikoinaan, vuosia sitten, ruotsiksi ja paksuudesta huolimatta ne sujuivat ihan sukkelaan. Juoni oli vetävä, tosin joissain kohdissa kuljettiin epäuskottavuuden rajamailla. Vaikka pidän tämäntyyppisistä dekkareista kovasti, ovat ne silti vähän kertakäyttökamaa. Pistin trilogian jossain vaiheessa tädilleni kiertoon, tällaisia pokkareita en lue kuitenkaan enää uudestaan ja lahojoitan niitä mielelläni eteenpäin :).
VastaaPoistaEi minullekaan jäänyt tästä tunnetta, että kirjan haluaisin uudelleen lukea - tai kuunnella. Kelpo ajanvietettä dekkari tarjoaa ja hyvä niin. :)
PoistaMuistan kuinka tämä dekkari imaisi mukaansa. Lisbeth on aivan mahtava tapaus. :)
VastaaPoistaLisbeth on tosiaan hahmona upea! Ihailin elokuvissa kovasti Noomi Rapacen työtä Lisbethin roolissa.
PoistaOlen lukenut trilogiasta 2/3. Kolmaskin on hyllyssäni pokkarina. Vaikken ole tämän kirjallisuuden lajin suurkuluttaja, oli 2/3 hyviä lukukokemuksia. Joskin vähän kiireesti nämä tuli hotkittua. Trilogioissa on minulla aina se pelko, että petyn viimeiseen, joka vie maun edellisistäkin. Ehkäpä siksi minulla on vieläkin se kolmas lukematta, mutta silti koko ajan käsieni ulottuvilla...
VastaaPoistaOn tosiaan sääli, jos trilogian päätösosa vetää maton alta. Jospa kuitenkin uskaltaudut kirjan jossain vaiheessa lukemaan. Mielelläni kuulisin ajatuksiasi siitä!
Poista