Siirry pääsisältöön

Sophie Kinsella: Hääyöaie

Minun on ihan pakko tekstata Flissille. Naputan nopeasti: "Nyt se tapahtuu." Hetken päästä näytöllä näkyy vastaus: "Älä vaan sano että tekstaat kesken kosintaa."
Sophie Kinsella: Hääyöaie (WSOY 2014)
Englanninkielinen alkuteos Wedding Night 2013
Suomentanut Aila Herronen
Äänikirjan kesto 14 h 30 min.
Lukija Anna Saksman.
(Kuva Elisa Kirjalta.)
Sophie Kinsella on takuuvarma nimi, jos kaipaa kepeää ja viihdyttävää lukemista. Himoshoppaaja-sarjan joitakin osia lukeneena tiesin kuta kuinkin, mitä odottaa, kun latasin Elisa Kirjalta äänikirjana puhelimeeni Kinsellan uusimman suomennetun teoksen, Hääyöaikeen, jolla muuten on mainio suomennos verrattuna alkuperäiseen englanninkieliseen nimeen.

Tiivistettynä kirjassa on kyse siitä, että Lottie odottaa Richardin kosivan, mutta kun mies ei ymmärrä omaa parastaan, säntää Lottie naimisiin Benin kanssa. Samaan aikaan Lottien sisar Fliss kipuilee tuoreen avioeronsa kanssa ja haluaa estää sisartaan tekemästä kauheaa virhettä - hinnalla millä hyvänsä ja keinoja kaihtamatta. Seuraa kommelluksia, väärinkäsityksiä, vääriä ratkaisuja, lukematon määrä esteitä erilaisia tavoitteiden tiellä ja niin edelleen.

Hääyöaie on ihan mainio genrensä edustaja. Chick litin ystäville kirja tarjoaa varmasti hauskoja lukuhetkiä, sillä rakkaudesta tietenkin on kysymys eikä käänteitä tarinasta puutu, kun toiset haluavat viettää hääyötään ja toiset yrittävät estää moiset toimet mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Alkuun tarina minuakin viihdytti, mutta jossain vaiheessa väsyin: kertomus alkoi tuntua pitkitetyltä farssilta, jossa vähemmän olisi lopulta ollut enemmän. Ja siinä vaiheessa, kun eräs pelastuspartio päätyi Kreikan sijaan Bulgariaan, teki mieli jo huokaista syvään. Seksin merkityksen ylikorostaminen alkoi sekin uuvuttaa eikä juonen pääkäänteiden ennalta-arvattavuus tehnyt tarinan kuuntelemisesta kovin palkitsevaa.

Aivan täysin en halua kirjaa tyrmätä, sillä se varmasti sopii tilanteisiin, kun haluaa romanttista ja kevyttä luettavaa. Maija suositteleekin teosta kevyen höpöhöpöviihteen kaipuuseen ja Krista aurinkoiseen kesäpäivään. Norkun mielestä romaani on mainio välipalakirja. Sanna ärsyyntyi mutta Arja viihtyi. Minna kysyy, oliko Hääyöaikeen lukeminen turhaa.

Kommentit

  1. Odottelen tätä kirjaa kirjaston varausjonossa ja mitä pitempään odotan, sitä enemmän jännittää kolahtaako kirja. Ainakaan odotukseni eivät ole liian korkealle viritetyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kuitenkin kolahtaa, vaikka minuun kirja ei oikein vedonnut. :)

      Poista
  2. Olen lukenut kaikki suomennetut Kinsellat ja ensimmäisten Himoshoppaajien ohella Kevytkenkäinen kummitus on suosikkini. Hääyöaie on ollut mulla jo kauan lainassa, piti lukea se loppukesästä kun se tuntuu kesäkirjalta, mutta pitänee kääntää aivot siihen asentoon että syyskirjahan se on ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen joitakin Himoshoppaajia lukenut ja pitänytkin niistä. Kevytkenkäinen kummitus on lukematta. Moni on sitä kehunut, joten pitäisi varmaan laittaa se muistiin niitä hetkiä varten, kun kaipaa kepeää luettavaa.

      Poista
  3. Moi! Koska alkuperäisestä haastevoittajasta ei kuulunut mitään, arvoin uudelleen ja tällä kertaa onni suosi sinua: http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/10/uusi-vive-la-france-voittaja_30.html Voisitko laittaa kirjavalintasi ja osoitteesi sähköpostiini (annaminunlukea (at) gmail.com)? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämäpä hauska uutinen, kiitos! Otan sinuun yhteyttä piakkoin! :)

      Poista
  4. Oijoi, olisipa ihanaa lukea pitkästä aikaa joku hersyvä viihderomaani. Kiitos mukavasta arviosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viihderomaaneja aina välillä tarvitsee. Kiitos kommentistasi! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…