Siirry pääsisältöön

Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen

Joskus on ollut vaikea päättää, ja silloin olen istahtanut alas, rauhoittunut ja yrittänyt miettiä, miten J. K. Rowling ratkaisisi tämän, jos osaisi suomea. Enimmäkseen isoja ongelmia ei ole tullut vaan teksti ja tarina on määrännyt sujuvasti tahdin - minä olen kääntäjänä vain heittäytynyt niiden vietäväksi, yrittänyt olla panematta vastaan.
Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen
(Tammi 2008)
164 sivua
Jaana Kapari-Jatta tuli tunnetuksi Harry Potter -romaanien suomentajana, ja nuoresta velhopojasta kertovan kirjasarjan suomentamiseen keskittyy myös Kapari-Jatan tietokirja Pollomuhku ja Posityyhtynen. Suomentaja kertoo kirjassaan suomentamisesta työnä, omasta tavastaan tehdä töitä ja erityisesti siitä, miten hän käänsi ne erikoiset ja vaikeat sanat, joita Harry Potter -kirjoissa vilisee. Mistä esimerkiksi tulevat sanat huispaus ja ankeuttaja? Tai miten esimerkiksi Severus Snape päätyi muotoon Severus Kalkaros? Jaana Kapari-Jatta myös vastaa moniin kysymyksiin, joita hänelle on vuosien saatossa esitetty.

Harry Potter -fanille kirja tietenkin on erityisen antoisa. Jaana Kapari-Jatta kertoo laajasti matkastaan Harry Potterin kanssa ja paljastaa muun muassa sen, ketkä ovat hänen suosikkihahmojaan.

Suosittelen silti teosta muillekin kuin Harry Potterista innostuneille. Pidän kovasti Jaana Kapari-Jatan tyylistä. Hän on teoksessaan mukavasti läsnä ja kirjoittaa tavalla, joka tuo hänet inhimillisesti lähelle lukijaa. Jutusteleva tyyli tekee kirjasta helppoa luettavaa.

Kirja löytyi kirjaston nuortenkirjaosastolta, ja ehkä juuri tuossa jutustelevassa tyylissä näkyykin hyvällä tavalla se, että se on kirjoitettu ensisijaisesti nuorille. Aikuisenkaan lukijan ei tosin pidä kohderyhmämäärittelyä säikähtää, sillä kyllä kirjalla on paljon annettavaa kenelle tahansa suomentamisesta kiinnostuneelle.

On hyvä, että kääntäjän työtä tuodaan tällä tavoin esille. Ilman suomentajia jäisi moni upea teos lukematta, ja huono käännös vie lukuhalut kohtuullisen nopeasti.
Sillä vaikka suomentajakin on lukija ja tulkitsija, hän myös pyrkii kirjoittamaan kirjailijan ajatukset omalle kielelleen.
Jaana Kapari-Jatan kirjasta on kirjoitettu myös esimerkiksi seuraavissa blogeissa: Vinttikamarissa, Lukisinkohan, Noannan kirjablogi, Kirjamielellä, Kirjoista ja Kirjanurkkaus.

Kommentit

  1. Oon ajatellut, että tuon voisi lukea, vaikuttaa sen verran kiinnostavalta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä. Tämän lukee nopeasti, sillä teksti on niin sujuvaa ja kiinnostavaa.

      Poista
  2. Hei, lähetin sinulle runohaasteen täällä: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2014/10/kirsi-kunnas-90-vuotta-haaste-kaikille.html

    Palaan kirja-arvioidesi pariin hiukan myöhemmin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, menenpä tutustumaan siihen hetimiten! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat