Siirry pääsisältöön

Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen

Joskus on ollut vaikea päättää, ja silloin olen istahtanut alas, rauhoittunut ja yrittänyt miettiä, miten J. K. Rowling ratkaisisi tämän, jos osaisi suomea. Enimmäkseen isoja ongelmia ei ole tullut vaan teksti ja tarina on määrännyt sujuvasti tahdin - minä olen kääntäjänä vain heittäytynyt niiden vietäväksi, yrittänyt olla panematta vastaan.
Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen
(Tammi 2008)
164 sivua
Jaana Kapari-Jatta tuli tunnetuksi Harry Potter -romaanien suomentajana, ja nuoresta velhopojasta kertovan kirjasarjan suomentamiseen keskittyy myös Kapari-Jatan tietokirja Pollomuhku ja Posityyhtynen. Suomentaja kertoo kirjassaan suomentamisesta työnä, omasta tavastaan tehdä töitä ja erityisesti siitä, miten hän käänsi ne erikoiset ja vaikeat sanat, joita Harry Potter -kirjoissa vilisee. Mistä esimerkiksi tulevat sanat huispaus ja ankeuttaja? Tai miten esimerkiksi Severus Snape päätyi muotoon Severus Kalkaros? Jaana Kapari-Jatta myös vastaa moniin kysymyksiin, joita hänelle on vuosien saatossa esitetty.

Harry Potter -fanille kirja tietenkin on erityisen antoisa. Jaana Kapari-Jatta kertoo laajasti matkastaan Harry Potterin kanssa ja paljastaa muun muassa sen, ketkä ovat hänen suosikkihahmojaan.

Suosittelen silti teosta muillekin kuin Harry Potterista innostuneille. Pidän kovasti Jaana Kapari-Jatan tyylistä. Hän on teoksessaan mukavasti läsnä ja kirjoittaa tavalla, joka tuo hänet inhimillisesti lähelle lukijaa. Jutusteleva tyyli tekee kirjasta helppoa luettavaa.

Kirja löytyi kirjaston nuortenkirjaosastolta, ja ehkä juuri tuossa jutustelevassa tyylissä näkyykin hyvällä tavalla se, että se on kirjoitettu ensisijaisesti nuorille. Aikuisenkaan lukijan ei tosin pidä kohderyhmämäärittelyä säikähtää, sillä kyllä kirjalla on paljon annettavaa kenelle tahansa suomentamisesta kiinnostuneelle.

On hyvä, että kääntäjän työtä tuodaan tällä tavoin esille. Ilman suomentajia jäisi moni upea teos lukematta, ja huono käännös vie lukuhalut kohtuullisen nopeasti.
Sillä vaikka suomentajakin on lukija ja tulkitsija, hän myös pyrkii kirjoittamaan kirjailijan ajatukset omalle kielelleen.
Jaana Kapari-Jatan kirjasta on kirjoitettu myös esimerkiksi seuraavissa blogeissa: Vinttikamarissa, Lukisinkohan, Noannan kirjablogi, Kirjamielellä, Kirjoista ja Kirjanurkkaus.

Kommentit

  1. Oon ajatellut, että tuon voisi lukea, vaikuttaa sen verran kiinnostavalta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä. Tämän lukee nopeasti, sillä teksti on niin sujuvaa ja kiinnostavaa.

      Poista
  2. Hei, lähetin sinulle runohaasteen täällä: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2014/10/kirsi-kunnas-90-vuotta-haaste-kaikille.html

    Palaan kirja-arvioidesi pariin hiukan myöhemmin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, menenpä tutustumaan siihen hetimiten! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…