Hän tarkasteli graffiteja, jotka oli raapustettu viime vuoden graffitien päälle ja ne vuosikausien aikana kerääntyneiden tekstien päälle. Täällä kerrostasojen välillä teräspalkit ulottuivat porraskuiluista betoniseinään, johon monet sukupolvet olivat kirjoittaneet iskulauseita.
Hugh Howeyn Siilo oli vaikuttava lukuelämys, joka tempasi mukaansa. Niinpä lisäsin trilogian seuraavan osan lukulistalleni saman tien, ja sainkin kirjan kustantajalta luettavakseni sen ilmestyttyä suomeksi. Siirros sijoittuu aikaan ennen Siiloa ja valaisee sitä, mistä kaikki oikein alkoi. Miksi ihmiskunnan rippeet päätyivät elämään maan alle rakennettuihin valtaviin siiloihin, joissa syntyvyyttä säännellään ja sääntöjä rikkoneita rangaistaan puhdistustuomioin?
Tarina lähtee liikkeelle vuodesta 2110, kun Troy herää pitkästä unesta siilosta numero 1. Sitten palataan vuoteen 2049, kun maailma on vielä sellainen, jollaisena me sen tunnemme. Jotain erikoista on kuitenkin tapahtumassa, eikä kongressiedustaja Donald Keene pysty tajuamaan tapahtumien laajuutta, vaikka salaisuuksien verhoa hänelle hieman raotetaan. Kertomuksessa liikutaan 2000-luvun puolivälistä aina 2300-luvun puoliväliin saakka, ja viimein löytyy myös yhteys trilogian ensimmäiseen osaan.
Miljööt ja tapahtuma-ajat vaihtelevat siis paljon, ja siten tarinassa on myös useita henkilöitä. Kertomus pysyy kuitenkin hyvin koossa vaihtelevista näkökulmista ja aikatasoista huolimatta.
Siilon tapaan myös tässä romaanissa näyttäytyy miljöö, joka on ahdistava ja pelottava. Ihmiset elävät maan alla eivätkä voi mennä ulos vaan voivat vain katsella, miten surkealta ulkona näyttää. Jotkut saattavat muistaa, mistä on tultu, mutta muistot pyritään pyyhkimään pois, jotta sattuisi vähemmän. Silti tarinassa on aloitusosaa enemmän melankoliaa ja surua, mikä on ymmärrettävää, sillä onhan menetyksistä niin vähän aikaa.
Siirros on hyvä kirja. Se ei kuitenkaan tavoita samaa jäntevyyttä eikä tempaa lukijaansa mukaansa samaan tapaan kuin Siilo. Aloitusosan trillerimäiseksi kiristyvä jännitys puuttuu, enkä malta olla toivomatta, että trilogian päätösosassa palataan Siilon tenhoon. Silti tätä kakkososaa voi suositella dystopioista ja ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä kiinnostuneelle lukijalle. Ajattelemisen aihetta tarina tulevaisuudenkuvineen varmasti antaa.
Loppu lähestyy...
 |
| Hugh Howey: Siirros (Like 2014) Englanninkielinen alkuteos Shift 2013 Suomentanut Einari Aaltonen 528 sivua |
Tarina lähtee liikkeelle vuodesta 2110, kun Troy herää pitkästä unesta siilosta numero 1. Sitten palataan vuoteen 2049, kun maailma on vielä sellainen, jollaisena me sen tunnemme. Jotain erikoista on kuitenkin tapahtumassa, eikä kongressiedustaja Donald Keene pysty tajuamaan tapahtumien laajuutta, vaikka salaisuuksien verhoa hänelle hieman raotetaan. Kertomuksessa liikutaan 2000-luvun puolivälistä aina 2300-luvun puoliväliin saakka, ja viimein löytyy myös yhteys trilogian ensimmäiseen osaan.
Miljööt ja tapahtuma-ajat vaihtelevat siis paljon, ja siten tarinassa on myös useita henkilöitä. Kertomus pysyy kuitenkin hyvin koossa vaihtelevista näkökulmista ja aikatasoista huolimatta.
Siilon tapaan myös tässä romaanissa näyttäytyy miljöö, joka on ahdistava ja pelottava. Ihmiset elävät maan alla eivätkä voi mennä ulos vaan voivat vain katsella, miten surkealta ulkona näyttää. Jotkut saattavat muistaa, mistä on tultu, mutta muistot pyritään pyyhkimään pois, jotta sattuisi vähemmän. Silti tarinassa on aloitusosaa enemmän melankoliaa ja surua, mikä on ymmärrettävää, sillä onhan menetyksistä niin vähän aikaa.
Varis siristi silmiään ja suuntasi katseensa huoneen hämärään nurkkaan. Hänen ajan runtelemat huulensa erkaantuivat, ja tarina alkoi, tuttu tarina, jonka Mission oli kuullut lukemattomat kerrat. Silti häntä kiehtoi päästä vierailemaan Variksen mielikuvituksessa. Ja kun luokkahuoneeseen tuli pienokaisia, jotka asettuivat pulpettiensa ääreen, myös he vaikenivat ja keskittyivät silmät ammollaan ja mieli avoinna kuuntelemaan tarinaa maailmasta, joka oli ollut aikoinaan kaunis, mutta painunut sittemmin unholaan.Muistot ja muistaminen nousevat teoksen tärkeäksi teemaksi. Olisi helpompaa unohtaa, mistä on tullut, mutta historian tunteminen on välttämätöntä, jotta voisi välttää vanhojen virheiden toistamisen. Samalla tietoa kontrolloidaan ja vääristellään, jotta räjähdysaltis maailma saataisiin pysymään vakaana. Eikä ihminen ole juuri muuttunut: päätöksiä tehdään inhimillisin perustein ja saatavilla olevan tiedon varassa. Howey ei sorru mustavalkoisiin tyyppeihin vaan hänen henkilöistään löytyy ulottuvuuksia.
Siirros on hyvä kirja. Se ei kuitenkaan tavoita samaa jäntevyyttä eikä tempaa lukijaansa mukaansa samaan tapaan kuin Siilo. Aloitusosan trillerimäiseksi kiristyvä jännitys puuttuu, enkä malta olla toivomatta, että trilogian päätösosassa palataan Siilon tenhoon. Silti tätä kakkososaa voi suositella dystopioista ja ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä kiinnostuneelle lukijalle. Ajattelemisen aihetta tarina tulevaisuudenkuvineen varmasti antaa.
"Kaikki kuvittelevat, että heillä on kaikki maailman aika." Hän suuntasi viileän harmaat silmänsä Donaldiin. "Mutta he eivät koskaan pysähdy ajattelemaan, minkä verran aikaa maailmassa on jäljellä."Taikakirjainten Raija on myös kirjoittanut tästä kirjasta.
Tykkäsin kovasti Siilosta mutta kovaa hinkua tämän Siirroksen lukemiseen ei ole kuitenkaan syttynyt. Joku kutina on jo ennalta ollut ettei tämä osa ehkä nappaisi niin kovasti.
VastaaPoistaKyllä tästä vähän sellainen välityön tunne jäi. Toivon tosiaan, että päätösosa on parempi.
PoistaVoisiko Siilo toimia myös itsenäisenä romaanina, ilman jatko-osiaan? Olen käännellyt Siiloa silloin tällöin käsissäni ja miettinyt, lukisinko vai en...
VastaaPoistaKyllä minusta Siilo toimii vallan hyvin itsenäisenä osana. Siirroshan sijoittuu aikaan ennen Siiloa, joten se tarjoaa tietoa siitä, mitkä tapahtumat johtivat Siiloon. Mutta ilman sitäkin tietoa lukija kyllä pärjää. :)
PoistaOlen itse asiassa miettinyt, että minä lukisin sarjan kaksi ensimmäistä osaa mieluummin toisinpäin, eli Siirroksen ensin ja Siilon sen jälkeen.