Cormac McCarthy: Kaikki kauniit hevoset

"He istuivat höyryävien hevosten selässä kuunvalossa ja katsoivat toisiaan. Sitten he laskeutuivat ääneti ja heilauttivat niskaan sidotut vaatteet alas ja pukeutuivat ja taluttivat hevoset pois pajukosta ja hiekkatörmiltä tasangolle missä he nousivat selkään ja ratsastivat kuivassa varvikkomaastossa etelään, Coahuilaan."

Cormac McCarthy: Kaikki kauniit hevoset
(WSOY 2014)
Alkuteos All the Pretty Horses 1992
Suomentanut Kaijamari Sivill
358 sivua

Eletään 1940-luvun loppua Texasissa, ja kuusitoistavuotias John Grady haluaisi jatkaa työtä kotitilallaan. Toisin kuitenkin päätetään - tila myydään - ja poika lähtee ystävänsä Rawlinsin kanssa ratsastamaan kohti Meksikoa, missä odottaa uusi elämä. Mutta millainen, sitä pojat tuskin osaavat aavistaa.

Poikien seuraan liittyy pyytämättä nuori poika Blevins, melkein lapsi vasta, josta ei oikein mitään tiedetä - eikä mitään oikein saada myöskään selville. Poikien keskinäinen sanailu on suoraa ja saa ajoittain hymyn huulille. Viimeistään se, miten John Grady suhtautuu Blevinsiin, sai minut pitämään tuosta nuoresta miehestä, joka haluaa toimia rehdisti ja oikein silloinkin, kun ympärillä olevat ihmiset tekevät suoraselkäisten periaatteiden noudattamisen lähes mahdottomaksi.

Kaikki kauniit hevoset ei päästä lukijaansa helpolla. Alkuun minun piti ponnistella, jotta pääsin yhtään kiinni siihen, mistä kirjassa ylipäätään on kysymys. Cormac McCarthyn vähäeleinen tyyli vaatii lukijalta tarkkuutta. Esimerkiksi johtolauseiden vähyys ja se, että repliikkejä ei eroteta muusta tekstistä lainausmerkein tai ajatusviivoin, tuntuivat aluksi hankalilta yksityiskohdilta. Mutta kun tyyliin tottuu, nuorten miesten vaellus kotoa Meksikoon vie lukijan mukanaan. Tapahtumat Meksikossa saavat välillä pidättämään henkeä, sillä kirja ei todellakaan sisällä vain leppoisaa ratsastelua tasangolla.

Romaanissa on outoa tenhoa, joka sai minut pauloihinsa. John Grady on henkilönä kuin kuka tahansa nuori, joka lähtee etsimään omaa tietään ja joutuu kohtaamaan maailman julmuuden, jossa on lähes liikaa koettavaa. Meksikon karussa maastossa nuorukaisen eteen osuu väkivaltaa mutta onneksi myös rakkautta - joka tosin voi myös olla vaarallista. Hänen ystävänsä Rawlins jää etäisemmäksi mutta poikien suhde on niin lämmin ja kunnioittava, että sellaisen ystävyyden toivoisi osuvan jokaisen kohdalle. Matkallaan John tapaa niin pahuutta kuin hyvyyttä, ja McCarthy rakentaa taidolla ihmisistään todellisia henkilöitä, joissa voi olla sekä valoa että pimeyttä.

Taidolla Cormac McCarthy rakentaa myös teoksensa miljöötä. Monista kirjailijan maalaamista kuvista syntyy niin eläviä, että ne on helppo kuvitella mielessään. Ei siis olekaan mikään ihme, että teoksesta on tehty elokuva vuonna 2000 - luulen, että se on pakko katsoa, vaikkei se nopealla vilkaisulla näytä valtavan suurta suosiota niittäneen. 

Hevoset ovat kirjassa tärkeässä osassa, kuin merkittäviä sivuhenkilöitä. Kirjan kannet suljettuani vaalin mielessäni kuvaa nuorista miehistä kauniiden hevostensa selässä, matkalla kohti muutosta ja aikuisuutta. Matka ei ole helppo eikä suloinen, mutta jotain kaunista tarina kuitenkin jättää jälkeensä. 

Kaikki kauniit hevoset on Rajatrilogia-kokonaisuuden ensimmäinen osa. Toinen osa Matka toiseen maailmaan ilmestyi suomeksi jo 1995. Tässä avausosassa on espanjankielisiä repliikkejä, jotka on jätetty suomentamatta. Pidin ratkaisusta ja siitä, että kirjan lopusta löytyivät repliikkien suomennokset.

Vilkaisepa myös Kirjavinkkien ja Tillmanin postaukset tästä romaanista.

Kaikki kauniit hevoset saapui minulle kustantajalta - kiitos!

--ja hevoset olivat varuillaan ja liikkuivat harkiten kantaen veressään muistoa siitä ja muista paikoista joissa hevoset joskus olivat olleet ja olisivat taas. Lopuksi hän siinä unessaan näki että järjestys hevosen sydämessä on kestävämpää laatua sillä se on kirjoitettu paikkaan josta mikään sade ei voi sitä pestä pois.