"Kun Grantan erikoisnumeron nimenä on Parhaat suomalaiset kertojat, voi sen ajatella tarjoavan vastauksia kysymyksiin, missä suomalainen kirjallisuus on juuri nyt ja mihin se kenties on matkalla. Aiheesta puhutaan välillä kiivaastikin, ja hyvä niin: jos kirjallisuus ei herättäisi intohimoja, olisi tilanne haastava."
Suomen Grantan kolmanteen numeroon valittu tekstejä teemalla parhaat nuoret suomalaiset kertojat. Mukana teoksessa on tekstejä yhteensä kahdeltakymmeneltä alle 40-vuotiaalta kirjailijalta, kun Laura Gustafssonilta, Juhani Karilalta ja Emma Juslinilta. Tietenkin aina voi keskustella siitä, ovatko kirjailijavalinnat "oikeita", mutta kyllä aikakauskirjan numero tarjoaa varsin kiinnostavan kuvan kotimaisesta nykykirjallisuudesta.
Aikakauskirjan aiemmista numeroista poiketen tällä kertaa mukana on vain novelleja ja romaanikatkelmia. Virkistävän poikkeuksen valikoimaan genrensä puolesta tuo Sofi Oksasen kuunnelma Siniposkiset tytöt, jonka myötä palataan ajassa taaksepäin vuoteen 1949, kun naisvangit ovat junassa matkalla kohti Siperiaa. Kuunnelma tarjoaa Sofi Oksaselta tuttua tematiikkaa ja varmaa laatua.
Tuttua tyyliä ja taattua laatua tarjoaa tekstissään myös Juha Itkonen, jonka novelli Rimini vie minäkertojan lapsuusmuistoihin ja Italian-matkaan, joka on odotettu mutta ei täysin onnistunut. Itkonen kuvaa hienosti perhesuhteita, kasvamista ja muistoja.
Hieman harmillista on se, että Grantan kolmannen numeron pääosa sisältää katkelmia romaaneista. Romaanit lukisin mieluummin kokonaisuudessaan romaaneina ja tällaiseen kokoelmaan toivoisin kokonaisia tekstejä. Toki ymmärrän, että kun kokoelman taustalla on ajatus viedä suomalaista kirjallisuutta ulkomaille, on hyvä tarjota makupaloja kokonaisteoksista, ja katkelmien perusteella näyttää siltä, että tulossa on hyvinkin kiinnostavia romaaneja: esimerkiksi Leena Parkkisen psykologinen trilleri Huomispäivän aave on nyt lukulistallani. Silti en voi olla toivomatta, että uusin Granta, joka on juuri hiljattain ilmestynyt, olisi kokonaisuudessaan vetävämpi.
Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat muualla: Luetut, lukemattomat ja Kirjakirppu.
Päätoimittaja Aleksi Pöyry Granta 3:n esipuheessa
 |
| Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat (Otava 2014) Päätoimittaja Aleksi Pöyry 304 sivua |
Aikakauskirjan aiemmista numeroista poiketen tällä kertaa mukana on vain novelleja ja romaanikatkelmia. Virkistävän poikkeuksen valikoimaan genrensä puolesta tuo Sofi Oksasen kuunnelma Siniposkiset tytöt, jonka myötä palataan ajassa taaksepäin vuoteen 1949, kun naisvangit ovat junassa matkalla kohti Siperiaa. Kuunnelma tarjoaa Sofi Oksaselta tuttua tematiikkaa ja varmaa laatua.
Tuttua tyyliä ja taattua laatua tarjoaa tekstissään myös Juha Itkonen, jonka novelli Rimini vie minäkertojan lapsuusmuistoihin ja Italian-matkaan, joka on odotettu mutta ei täysin onnistunut. Itkonen kuvaa hienosti perhesuhteita, kasvamista ja muistoja.
Lopulta kaikki joka tapauksessa vain katoaa. Kaikki tämä mitä päässämme kannamme, toteutunut eämä ja toteutumaton, sekä muistot että kuvitelmat, eikä ero niiden kahden välillä ehkä edes ole niin suuri kuin kuvittelemme, ei ainakaan jos käy niin kuin äidille.Jaakko Yli-Juonikas tuli minulle ensi kertaa tutuksi romaanin Vanhan merimiehen tarinan myötä, ja novellissa Tuskin mitään vakavaa on samaa mystisyyttä. Novelli jättää hyvällä tavalla ymmälleen.
Hieman harmillista on se, että Grantan kolmannen numeron pääosa sisältää katkelmia romaaneista. Romaanit lukisin mieluummin kokonaisuudessaan romaaneina ja tällaiseen kokoelmaan toivoisin kokonaisia tekstejä. Toki ymmärrän, että kun kokoelman taustalla on ajatus viedä suomalaista kirjallisuutta ulkomaille, on hyvä tarjota makupaloja kokonaisteoksista, ja katkelmien perusteella näyttää siltä, että tulossa on hyvinkin kiinnostavia romaaneja: esimerkiksi Leena Parkkisen psykologinen trilleri Huomispäivän aave on nyt lukulistallani. Silti en voi olla toivomatta, että uusin Granta, joka on juuri hiljattain ilmestynyt, olisi kokonaisuudessaan vetävämpi.
Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat muualla: Luetut, lukemattomat ja Kirjakirppu.
En voi mitään sille, että kun tällaisia julkaistaan, niin mieleeni aina tulee, että voi heitä, jotka eivät päässeet kokoelmaan mukaan. Valinta on vallankäyttöä. Toivottavasti sitä on käytetty viisaasti.
VastaaPoistaNiinpä. Valintoja on tietysti pakko tehdä, mutta kyllähän ne väkisin aiheuttavat spekulointia, valittiinko oikein. Hyviä kirjoittajia tässä on, mutta varmasti monta hyvää jäi pois.
PoistaOlen tästä osan nyt lukenut ja ihmetellyt samaa, miksi niin paljon tulevien romaanien katkelmia? Tulee vähän tiettyjen kirjailijoiden puffaaminen mieleen ja silloin tuo yllä mainittu spekulointi siitä onko kokoelmassa juuri oikeat kirjailijat vai ei on todella aiheellista. Mutta positiivista kuulla että yleensä Grantat eivät ole romaanikatkelmia täynnä, tämä kun on ensimmäinen johon olen tutustunut.
VastaaPoistaPuffaaminen tästä tosiaan tulee mieleen. Olisi kiva kuulla, onko tämä Granta herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.
PoistaTähän asti olen pitänyt eniten Grantan toisesta numerosta, jonka teemana on outo. Sitä ei ole kyllästetty romaanikatkelmilla.