Siirry pääsisältöön

Enni Mustonen: Mustasukkaiset - Järjen ja tunteen tarinoita #2

"Senaatille oli eilisiltana tuotu Pietarista keisarin allekirjoittama manifesti, jossa kumottiin Suomen omat lait. Ensimmäisen kerran maisteri Bergström katsoi minua silmiin. Totta kai olin tervehtinyt miestä kädestä niin kuin kaikkia muitakin opettajakunnan jäseniä, kun rehtori oli esitellyt minut uutena saksan kielen sijaisopettajana ensimmäisenä aamuna. Mutta vasta sinä hetkenä me kaksi näimme toisemme."
Enni Mustonen: Mustasukkaiset
- Järjen ja tunteen tarinoita
(Otava 2005)
Äänikirjan kesto 6 h 51 min.
Lukija Erja Manto
Sain valita yhden kirjan maksutta Elisa Kirjan valikoimista, ja päädyin Enni Mustosen teoksen Mustasukkaiset äänikirjaversioon, jonka lukee Erja Manto. Teos on toinen osa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaa, mutta vaikka ensimmäinen osa Nimettömät onkin jäänyt minulle vieraaksi, pääsi vauhtiin hyvin mukaan näinkin.

1800- ja 1900-lukujen taitteen Helsinkiin sijoittuvan tarinan keskiössä ovat ompelijatar Hilma Maria Mäkelä ja neiti Anna Sofia Ahsltedt, joka opiskelee Aleksanterin yliopistossa saatuaan vapautuksen sukupuolestaan ja saa ensimmäisen työpaikkansa saksan kielen opettajana. Naisia yhdistää Augusta Ahsltedt, jonka luona Anna asuu ja jonka pihapytingissä asuu Hilma, joka aiemmin toimi Ahsltedtien piikana.

Romaanissa kuvattava aika on mielenkiintoinen. Tarinan alussa puhuttaa helmikuun manifesti. Kenraalikuvernööri Bobrikov johtaa venäläisten suomalaisiin kohdistamia sortotoimia, ja kansallishenki elää kansan keskuudessa vahvana. Kaduilla partioivia santarmeja saa varoa varsinkin, jos sattuu kantamaan mukanaan kiellettyjä lentolehtisiä. Näissä oloissa niin Hilma kuin Anna elävät tavallista elämää, tekevät töitä ja haaveilevat tulevaisuudesta. Oma asema ja perheen perustaminen mietityttävät samalla, kun kotimaassa puuhataan suuria asioita.

Romaani on naisille suunnattu historiallinen tarina romanttisine vivahteineen, mutta missään tapauksessa sitä ei pidä leimata kevyeksi ihmissuhdehötöksi. Enni Mustonen tekee menneisyydestä elävän kuvatessaan yhteiskunnallisia oloja ja naisen asemaa, ja kotimaamme historiasta kiinnostuneelle kirjalla on varmasti annettavaa. Loppu jää sen verran avoimeksi, että taidanpa tilaisuuden tullen tutustua myös sarjan seuraavaan osaan, joka on nimeltään Lipunkantajat.

Äänikirjakokemuksesta

Erja Manto on aiemminkin ollut lukijana joissakin aiemminkin kuuntelemissani äänikirjoissa, ja pidän hänen tavastaan lukea. Mustasukkaiset tuntui myös sopivan hyvin kuunneltavaksi, sillä tarinan käänteissä oli melko helppo pysyä mukana, vaikka ajatus saattoi välillä harhailla.

Sitten tuleekin mutta. Kaiholla muistelen aikoja, kun Elisa Kirjan äänikirjan saattoi pysäyttää mihin kohtaan vain ja seuraavalla kerralla äänikirja jatkui automaattisesti siitä kohdasta, mihin kuuntelu oli jätetty. Jossain vaiheessa huomasin, että tuo automaatio ei enää mutkattomasti toiminutkaan vaan usein äänikirja jatkui mistä sattui. Twitterissä sain Elisa Kirjalta ohjeen, että kannattaa merkitä kirjanmerkillä kohta, jossa on menossa, jotta seuraavalla kuuntelukerralla kohdan löytää helposti. Tämä on tietenkin hankalaa, jos haluaa merkitä muistiin myös muita kohtia kuin niitä, missä kohtaa on milloinkin menossa - merkintöjä alkaa pian olla muistissa turhan paljon. Mutta ei auta: jos kirjanmerkki helpottaa kuuntelukohdan löytämistä, sitten sitä käytetään.

Jostain syystä tämän äänikirjan kohdalla kuuntelukokemus muodostui kovin turhauttavaksi. Ensinnäkin kirjanmerkit eivät jostain syystä tallentuneet lainkaan. Toiseksi keskeytyneen kuuntelun jälkeen kirja alkoi yleensä aivan alusta. Sitten piti vain muistella, missä kohtaa saattoi olla menossa. Kolmanneksi juuri tämän äänikirjan kohdalla sattui useamman kerran niin, että kesken kuuntelun äänikirja hyppäsi johonkin toiseen kohtaan.

Käyttömukavuus ei siis ainakaan tällä kertaa ollut lähelläkään kohdillaan. Äänikirjoja on mukavaa kuunnella esimerkiksi pitkillä automatkoilla, joten aivan helposti en haluaisi niistä luopua. Toisaalta en kuitenkaan halua turhautua mokomien teknisten ongelmien takia yhä uudelleen. Onkohan nyt siis aika etsiä Elisa Kirjan palvelujen tilalle jotain korvaavaa vai jättää äänikirjat unholaan?

Kommentit

  1. Olen kuunnellut Elisan äänikirjoja jonkin verran puhelimesta, mutta en ole vielä törmännyt tuohon, ettei kuuntelukohta jää muistiin. Todella ärsyttävää, jos noin käy. Eikä erillinen kirjanmerkkien tallentaminen taatusti ole hauskaa, itse varmaan turhautuisin moiseen melko nopeasti. Itse en enää osaisi olla ilman äänikirjoja, sillä autossa niitä just on hauska kuunnella. Kirjaston tarjontaa olen käyttänyt myös, vaikka sieltä saa vaan cd:n muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella ärsyttävää tuo tosiaan on! Jossain vaiheessa homma toimi hyvinkin hienosti ja mutkattomasti, vaan eipä enää. :( Kuuntelen äänikirjoja mielelläni, kun ulkoilen, joten puhelimeen ladattavat kirjat olisivat käyttötarkoitukseeni sopivimpia.

      Poista
  2. Olen kuunnellut koko Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan ja viihtynyt mainiosti. Sekä oppinut paljon Suomen viime vuosisadan historiasta. Lainasin äänikirjat CD-kasetteina, ja ne toimivat hyvin auton soittimessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä olikin tavattoman ihastuttavaa se, miten historia herää tarinan myötä eloon.

      Poista
  3. Minä olen lukenut nämä ihan perinteisinä paperikirjoina useampi vuosi sitten. Mustosen historialliset romaanit ovat suosikkejani ja niissä saa aina paitsi kiehtovan lukukokemuksen myös hyvän kertauksen kulloisestakin historian ajankohdasta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ollut aiemmin tästä sarjasta kuullut, ja ennakkokäsitykseni oli jotenkin aivan vääränlainen. Nyt sarja alkoi kiinnostaa enemmän.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...